KESKUSTELUFOORUMI

Onko muilla kokemusta narsistisen kumppanin taipumuksesta muun perheen ilonpilaamiseen, tunnelman latistamiseen? Meillä oli viikonloppuna minun lapseni ylioppilasjuhlat. Tein kaikki valmistelut ja lisäksi sain apua omilta vanhemmiltani. Lapseni ja kumppanini välit ovat, lapsi on nähnyt vuosien varrella miten ikävästi kumppanini kohtelee minua ja muuta perhettä lapseni mukaan lukien. Lapsi on muuttamassa pian pois kotoa ja olen rohkaissut häntä pitämään puolensa ja rajat kumppaniani kohtaan, ei tarvitse taipua mihinkään mitä ei halua.
Juhlapäivänä lapseni kieltäytyi yhteiskuvasta kumppanini kanssa, sanoi asiallisesti ettei nyt jaksa / halua. Tästä kumppanini kimpaantui ja lähti kaljan ostoon. Nuorison jo lähdettyä juhlimaan muualle kumppanini alkoi narista tuosta kuva-asiasta, mitätöi minusta mukavia juhlia nousuhumalassaan ja puhui uhittelevasti, että lapseni tulee huomaamaan valintansa vaikutukset.
Tämä ei todellakaan ole ensimmäinen kerta kun näin kävi. Kumppanini ei koskaan kehu minun eikä muiden järjestämiä juhlia vaan mitätöi ja moittii kaikkea mahdollista. Tuntuu tosi kurjalle etten voi muistella minusta onnistuneita juhlia, jotka olivat minulle ja lapselle tosi tärkeät, kun olen lapsen syntymästä asti ollut oikeastaan hänen ainoa huoltajansa.
Olen ollut kumppanini kanssa jo 17 vuotta, narsistista käyttäytymistä on ollut lähes alusta asti koko ajan hankaloituen. Meillä on yksi yhteinenkin lapsi, joka on oireillut mielestäni kotitilanteeseen päihteiden käytöllä. Kumppanini on pettänyt minua lukuisia kertoja suhteemme aikana, lisäksi on ollut henkistä väkivaltaa. Olen nyt kolmatta vuotta psykoterapiassa ja mielestäni hyvin toipunut masennuksesta ja vahvistunut itsetunnoltani, mitä kumppanini tuntuu olevan vaikea sietää. Vaikeimmaksi asiaksi suhteessa koen tämän jatkuvan alentamisen ja mitätöinnin, mistään ei saa iloita, myös paranoidistasoista mustasukkaisuutta on ollut.
Mutta onko muilla kokemusta jatkuvasta lyttäämisestä ja ilon sammuttamisesta? Ja ps. ero on mielessä koko ajan.

Kuulostaa kamalalta, ja valitettavasti myös tutulta...
Oma kumppanini on juuri tuollainen: minua kohtaan pahantuulinen, kiukkuinen ja ärsyyntynyt - muussa seurassa aina hurmaava, puhelias ja nauravainen. Jos hän ei mitään muuta lytättävää keksi vallitsevista olosuhteista, tai ei keksi mitään vanhaa kaiveltavaa, niin vähintä on, että minun neutraali, tai hyvä tuuleni pitää pilata kommentoimalla, että "taidat luulla, että meillä menee nyt hyvin kun olet noin normaali/iloinen/lämmin, mutta oikeasti meillä menee ihan huonosti, enkä edes rakasta sinua".
Myös tuollainen tekaistu "syy" juoda alkoholia on ihan tyypillistä.