KESKUSTELUFOORUMI

Inhoan isääni enemmän kuin mitään tässä maailmassa. Laitoin välit kerran poikki kun olin kylässä niin hän kännissä taas huusi, uhkaili satuttaa äitiäni ja kun lähdin tilanteesta niin laittoi haukkumaviestejä perään kasoittain. Estin hänet ja en pitänyt yhteyttä puoleen vuoteen. Äitini antoi isälleni heti anteeksi niin kuin aina ja syytti minua vaan kun olen liian herkkä. Menetin tuolloin tavallaan äitini lopullisesti eikä hän vaikuta välittävän minusta enää ollenkaan. Nyt pitkästä aikaa suostuin soittamaan vanhemmilleni kun mielenterveyteni tuntuu olevan hyvällä malilla ja sieltä kuului sama narsistinen vähättely ja pilkkaaminen sekä määräily mihin minun pitäisi hakea töihin ja mitä opiskella ja kuinka minun pitäisi tulla käymään siellä. Tuntuu että kaikki terapia mitä olen käynyt on ollut ihan turhaa kun taas tämä masennus ja inho elämää kohtaan herää minussa. Usein toivon että isäni jo kuolisi.

Valitettavasti narsisti ei pysty paranemaan ja ainoa keino uhrin omaan eheytymiseen on katkaista suhde häneen kokonaan tai pitää kontakti mahdollisimman vähäisenä. Olen itse katkaissut suhteeni narsisti-isääni hiljattain lähes täysin ja tunnen itseni nyt vuosikymmenien piinan jälkeen vihdoinkin vapaaksi olemaan oma itseni ja opetella arvostamaan itseäni. Tosin eheytyminen on pitkä ja vaikea prosessi, mutta päivä päivältä saan uutta voimaa oman elämäni rakentamseen.
Minulla myös äiti asettui aina tukemaan isääni. Se oli tosi rankkaa, kun tunsi menettävänsä äitinsäkin. Vasta kun äiti kuoli, pystyin katkaisemaan suhteeni isääni.

Itsellänikin tuntuu aina mielenterveys menevän parempaan suuntaan kun en ole vähään aikaan vanhemmistani kuullut. Hienoa että olet pystynyt katkaisemaan välit, kaikkea hyvää sinulle! Antaa itsellenikin varmuutta.