KESKUSTELUFOORUMI

Ensimmäistä kertaa kirjoittelen tällaisille keskustelupalstoilla ja mietin voisiko täältä saada jonkinlaista selvyyttä omaan tilanteeseen. Tosiaan ollaan oltu kohta 10vuotta yhdessä ja pitkään myös naimisissa yksi yhteinen lapsi löytyy ja molemmilla yhdet lapset edellisistä suhteista. Koko yhdessä olo aika ei ole ollut paskaa vaan sellaisia kausia on aina välillä tullut. Nyt kuitenkin tilanne näyttää siltä että ero on väistämätön. Tuntuu että minut on ajettu aivan nurkkaan mikään ei kiinnosta ja olen varmasti masentunut. En tiedä mistä lähtisin liikkeelle tässä meidän suhteen ongelmissa mutta kun viikon nyt pääni sisällä miettinyt näitä ongelmia niin niitä kyllä riittää. Olen koko suhteen ajan hankkinut elannon meidän perheelle puoliso ollut kotona lasten kanssa ja yrittänyt useassa koulussa ja työpaikassa käydä kaikki kuitenkin loppunut melkein ennen kuin on ehtinyt alkaakaan. Lopetin maatalousyrittämisen vuoden vaihteessa kun siitä pitkään tullut kommenttia että elämä pyörii pelkästään sen ympärillä. Päätös oli täysin oikea sitä en kiellä mutta ei meidän elämä siitä juurikaan kotona muuttunut. Minua ottaa päähän kun nyt puolisoni on puolisen vuotta käynyt töissä ja eläimet lähti pois niin ei minulla tuloja ole juurikaan ollut ennen kuin nyt kun sain uusia töitä kuitenkin kaikki lainat ja laskut ym olen maksanut enkä niihin ole toiselta apuja saanut vaikka töissä käykin. Olen koittanut myös sanoa että kun minulla on nyt uusi työ myös ja siellä pitäisi käydä niin kommentti on ollut että nyt on hänen vuoro elää ja tehdä töitä olenhan minä saanut sen 10vuotta pyörittää tuota maatilaa. Kuvittelisin kuitenkin että hänkin voisi osallistua taloudellisesti laskujen ym maksuun mutta kun ei kaikki jää hoitamatta. Käytös riidoissa on hänen puoleltaan mielestäni hirveän ylimielistä ja silmiin kun katsoo näyttävät ne siltä että nauttii tilanteesta. Kotina emme tee mitään muuta kun lapset on saatu nukkumaan puhelin tulee nenän eteen ja pysyy siinä niin kauan että nukahtuu. Riidoissa sanoi että ei arvosta minun työtä juurikaan mutta mielestäni laskut pitäisi saada jollain ilmeellä maksettua. Asioita on paljon ja kerron kyllä mielelläni lisää jos jotain kiinnostaa kuulla. En nyt osannut avata enempää tähän keskusteluun mutta olisi kiva kuulla jotain vinkkejä tähän omaan tilanteeseen. Tilannehan on se että ikävöin häntä suunnattomasti mutta järki taas sanoo että nyt saa riittää enkä enää halua siihen vanhaan elämään palata koska haluan että oma elämä olisi sitten vanhana muistelemisen arvoinen ja lapset saisivat sellaisen lapsuuden mitä ansaitsevat.

Silloin, kun raha-asiat ovat ongelman yksi isohko osa, kannattaisi ehkä varata aika avioliitolakiin ja omistamiseen perehtyneeltä juristilta. Tällaisen käynnin voi tehdä ilmankin puolisoa, ihan vain saadakseen itselleen selväksi erilaiset taloudellisest vaihtoehdot ja niiden seuraukset käytännössä.

Odottamalla eivät talouteen liittyvät seikat useinkaan parane. Itse olisin toivonut saavani tällaisen vinkin, kun mietin eroa liian monta vuotta. Kumppani ei juurikaan tuonut rahaa perheeseen. Tilanne ei korjaantunut keskusteluilla. Hänelle tuntui sopivan hyvin, että olin vuosi vuodelta yhä epätoivoisempi. Uhkailin erolla, mutten pystynyt sitä tekemään.

En myöskään tajunnut ottaa asioista juristin kanssa selvää. Luulin, etten pärjää yksin lasten kanssa, mikä osoittautui harhaksi. Talouteni yllättäen kohentui eron myötä, samoin pääsin selville suhteen todellisesta laadusta. Se ei ollut tasa-arvoinen vastavuoroinen kiintymyssuhde, vaan yksipuolista hyväksikäyttöä.
Jos kyseessä olisi ollut kumppanin puolelta vahva tunneside, se ei olisi loppunut kuin veitsellä leikaten siihen, että katkaisin häneltä eron avulla mahdollisuuden hyväksikäyttää minua taloudellisesti.

Juu ja nuo raha asiat itselle sillee ollu ihan ok koska toinen ei töissä ole käynyt ym mutta nyt kun hän töissä kulkee niin ihan periaatteellisesti tuntuu paskalta kun kaikki joudun hoitamaan ja huolehtimaan edelleen.

Eniten tässä tämän hetkisessä fiiliksessä tympäisee itseä kun en ole huomannut/tajunnut miten sekaisin olen pääkopastani. Välillä tuntuu niin hyvältä ajatus siitä että ero tulee ja sitten taas tulee hetkiä kun on ihan hemmetin vaikee olla. Lääkärissä aamulla kävin ja totesi että olen selvästi masentunut nyt vasta tajunnut itse sen ettei kaikki ole ollut pitkään aikaan hyvin. Lapsena minut opetettiin ottamaan aina kaikki muut huomioon ennen itseäni ja nyt kun miettii elettyä elämää olisi varmasti monta kertaa ollut hyvä olla vähän enemmän itsekäs mutta eipä se niin helppoa ole kun on halunnut että lapsilla ja puolisolla olisi kaikki mitä ikinä voi toivoa. Siltikään vaikka kuinka yritin kaiken toteuttaa ja vielä vähän enemmän ei mikään näyttänyt riittävän ja kaikessa oli kuitenkin joku huonosti.