KESKUSTELUFOORUMI

Olen ehkä viimein tullut siihen tilanteeseen ja saanut jostain voimia, että harkitsen lähtemistä vakavasti. Ensimmäinen etappi oli laittaa asuntohakemukset eteenpäin. Salassa mieheltäni.
Olemme olleet yhdessä yli kymmenen vuotta, josta suurin osa ajasta on ollut yhtä helvettiä. Asiaa on vaikea pukea sanoiksi mitä olen joutunut kokemaan. Fyysistä väkivaltaa ei ole koskaan ollut, mutta henkistä senkin edestä. Olen väsynyt tähän huonoon kohteluun. Mieheni on ärtynyt ja tiuskii. Välillä saattaa mennä lähes kuukausi, että pitää mykkäkoulua ja on kotona kuin minua ei olisi ei edes olemassa. Monesti mykkäkoulu alkaa siitä jos hän on loukannut minua ja olen puolustanut itseäni. Aiemmin pyytelin anteeksi ja yritän sovitella vaikkei vika ollut minussa. Olen kuullut huomautuksia ulkonäöstäni, käytöksestäni, kavereistani. Muille ihmisille mies on sosiaalinen, puhelias ja toiset huomioonottava. Kun kotiovi sulkeutuu alkaa sama hiljaisuus. Monet läheiseni eivät ymmärrä mitä joudun kokemaan, sillä heille mies antaa täysin erikuvan itsestään.
Tilannetta on hankala selittää ja välillä olen epäillyt jo jopa omaa mielenterveyttäni. Kuvittelenko vain kaiken. Aloitin terapian, josta olen saanut paljon voimaa jaksaa ja alkaa ymmärtää itseäni. Asettamaan rajat sille kuinka minua saa kohdella. Toivoisin vertaistukea muilta, jotka ovat samassa tilanteessa.

Ymmärrän täysin mistä puhut! Ei meilläkään kukaan ymmärrä miten erilainen mieheni on kotina minua kohtaan ja välillisesti lapsia kohtaan, eli haukkuu lapset minulle.
Minäkin olen vuosia pyydellyt anteeksi käyttäytymistäni ja ylipäätään olemassaoloani. Hyvä että käyt terapiassa! Minulla on vakava masennus takana, joka tänä keväänä uusiutui. Terapeuttini sanoikin minulle, etten voi koskaan parantua täysin tässä suhteessa.
Toivon sinulle öaljon rohkeutta ja tsemppiä!

Kuulostaa niin tutulta. Kotona kun ollaan niin mistään ei puhuta olen kuin ilmaa ja samoin ovat lapset. Aina tiellä tai huono hetki puhelin on se tärkein asia ja jonkin sortin pyhälehmä. Ero meillä vireillä ja vaikka kuinka pahalta tuntuu menettää iso osa elämästä mutta ei tämä mitään elämää ole. Lapsille luvataan jatkuvasti mitä tehdään ja minne mennään ym mutta mitään ei tapahdu. Joka ainut riita päättyy siihen että minä anellen ja pyytelen anteeksi ym .

Heippa!

Ihan mahtavaa ensinnäkin että olet löytänyt tänne. Kaikki tuo mitä olet kirjoittanut oikeuttaa sinua jo lähtemään. On todella mahtavaa lukea että olet jo omaa asuntoa katsellut ja hakenut ja tehnyt päätöksen lähtemisestä, se on aina se suurin askel mikä pitää ottaa

Tuo mitä kerroit miehen olevan erilainen sinua kuin muita ihmisiä kohtaan on itselle se tutuin asia. Oma mies joka ei tiennyt että olin asioista puhunut ystävilleni oli heille aivan mielikielin ja se maailman mahtavin ihminen. Tähän ansaan lankesi todella moni lähipiiristäni ja kerrottuani heille kaiken, moni tuli sanomaan etteivät aavistaneet mitään.

Hieno homma on myös se, että olet ollut minua viisaampi ja hakeutunut jo näin hyvissä ajoin puhumaan ammattilaiselle, miun tie sinne alkaa vasta ensi viikolla.

Isosti tsemppiä alkuun ja jaksamiseen! Tämä tie ei ole helppo, mutta on sen arvoinen

Iso askel on otettu kohti parempaa, kun kaltoinkohtelun uhri lopettaa olemasta kumppanilleen kuin avoin kirja.
Eroa harkitseva tekee valmisteluja itseään varten, eikä enää tunne tarvetta raportoida asioita kumppanille, joka ei ole osoittanut kiinnostusta tai kykyä asioiden kohentamiseksi.
On helppoa löytää syitä miksi kannattaa pitää eron valmistelu omana tietona persoonallisuudeltaan häiriintyneeltä kumppanilta.

Kiintoisa seikka on rajojen asettaminen npd-kumppanille.
Itse aikanaan totesin, ettei monikaan terapeutti, joka tätä ehdottaa, ymmärrä, ettei narsistisesti häiriintyneelle voi asettaa rajoja. Tai, toki voi, ja siitähän npd pitää, mutta rajoituksia hän ei noudata. Hän riemuitsee saadessaan pettää lupauksensa yhä uudelleen. Näin hän pakottaa kumppanin sietämään entistäkin toivottomampi tilanne.
Jos rajoja npd:lle asettaa, on tärkeintä on tehdä itselleen selväksi mitä rajoitusten rikkomisesta seuraa. Kumppanille kertominen ei useinkaan ole viisasta.
Eroa (pitkästä liitosta) tehdessäni erolla uhkaamisesta tuli minulle tapa. Lopulta itsetunto hävisi olemattomiin. Ei ollut mitään keinoja kohentaa tilannetta ellen eronnut. Ndp ei tuntenut tarvetta muutokseen, hän ei ollut parisuhteessa, vaan hyötysuhteessa, jonka päättyminen oli hänelle vain käytännön hankaluus. Vihdoin, kun tiesin eroavani, en puhunut asiasta ennakkoon mitään.
Sanat ovat hopeaa, tärkeintä on, mitä tekee konkreettisesti. Sopii itsensä kanssa, miten toimii, jollei toinen kunnioita rajoja, jotka hänelle on asetettu tai joihin hän on itse suostunut. Ja pitää itse itselleen antamastaan sopimuksesta kiinni.

Jos rajat on asetettu eikä niiden rikkomisesta seuraa mitään, narsisti ymmärtää voittaneensa.
Hänelle suhde on peliä. Hänelle huono ilmapiiri sopii hyvin, samoin se, että uhri nujertuu yhä syvempään ahdinkoon.
Npd:lle rajojen asettaminen merkitsee sitä, että uhri ei vielä käsitä kenen kanssa on tekemisissä. Uhri odottaa, että järkipuhe auttaa, sopimukset pitävät ja, että narsisti haluaa ilmapiirin paranevan. Näin ei kuitenkaan persoonallisuushäiriöinen toimi. Jos toimisi, hän ei olisi häiriintynyt eikä koko puheenaihetta tarvitsisi käsitellä.
Ndp:lle ei merkitse muu kuin hyötysuhteen jatkuminen. Hän tietää, että hänen yliotettaan ei kumppani voi mitenkään horjuttaa niin kauan kuin suhde jatkuu. Ainoa keino uhrille on irtautua fyysisesti.

Upeaa Gilda! Puhut niin viisaita.