Sivu 1/2

Muuttamassa yhteen, vaiko ei?

Lähetetty: 17 Maalis 2014, 10:28
Kirjoittaja MannaMaria
poistettu

Re: Muuttamassa yhteen, vaiko ei?

Lähetetty: 17 Maalis 2014, 20:29
Kirjoittaja Thorni
Mitä mieltä itse olet?

Re: Muuttamassa yhteen, vaiko ei?

Lähetetty: 17 Maalis 2014, 21:12
Kirjoittaja mijitarica1
Hyvä Manna.Maria, luin kauhistuneena kirjoitustasi. Tulee varmaan vaikeaa päästä eroon jo nyt, saati sitten jos sitoudut. Toi on suoraan kun jostain narsismia käsittelevästä kirjasta, lue rakas ystävä vaikka ensin "naimisissa narsistin kanssa" ja "sata tapaa tappaa sielu", olen varma että silmäsi aukeavat. Suomalaisia kirjoja, saa varmasti kirjastosta, suht uusiakin vielä. Mulle huusi ystäväni sisar viime syksynä, vajaa kuukausi ennen narsistin todellisen pettämisen paljastumista, että "suhde jossa ei ole kunnioitusta, toisen huomioonottamista, vastavuoroisuutta, jossa on epäilyä, vähänkin pettämiseen viittaavaa, on tuhooon tuomittu". Silti en halunnut uskoa, ennen kuin oli pakko, ja voin vakuuttaa että se oli jotain todella karmivaa. Olin lomalla lämpimässä ja sain tekstiviestin, joka paljasti yhdessä sekunnissa kaikki epäilyni todeksi, aloin palella ja hampaani löivät loukkua niin että luulin leukojeni menevän sijoiltaan ja saavani jonkun kohtauksen siihen paikkaan. Nyt on tasan neljä kuukautta kulunut, ja vasta nyt pieniä hetkiä voin olla vähän vapaampi helvetillisestä tuskasta, suhde kesti 11 vuotta neljä kuukautta. Tulen miettimään tosi tarkkaan, jos joskus vielä jonkun kanssa jotain suhdetta pystyn luomaan, yhteen en enää muuttaisi kenenkään kanssa, onhan mulla ikääkin jo 49 v, ja tosi tarkkaan katsoisin mitä merkkejä narsistista mahdollisesti on, koska kylmä totuus on että sama ihminen voi sortua narsistiin uudestaan. Mut toi sun teksti oli niin kylmäävää että ajattelin että voi kauhea, mieti itse tosi tarkkaan mitä suhteelta haluat, koska aivan varmaa on että toi käytös ei yhteen muuttamisen jälkeen parane, pahenee aivan varmasti. Narsisti näyttää todellisen naamansa, kun saa toisen jotenkin sitoutumaan, ja nyt ajatellen minua loukkaisi se, ettei halua minun kanssa olla, jos muka on niin rakastuntut että haluaa yhteen muuttaa. Toi omista töistä leuhkiminen on tosi tyypillistä narsistille, kaikki muut on paskoja ja hän on paras, sillä ei ole totuuden kanssa mitään tekemistä. Narsisti on kyllä monesti johtopaikoilla ja merkittävässä asemassa, ja jos ei ole, valehtelee aina asiat edukseen. Oma ukkoni valehteli puolitutuille olevansa insinööri, vaikka teki töitä ilman mitään koulutusta duunissa jota toiset tekevät kesätöikseen. Minulle hän naureskeli että oli kavereilleen kertonut että mulla on korkeakoulututkinto, mielestäni se oli tosi noloa ja ihmettelinkin miksi hän sellaisia puhuu, hän vain naureskeli että mitä väliä sillä on, vasta paljon myöhemmin tajusin että hän valehteli ja leuhki työkavereilleen, miten fiksun muijan on löytänyt, en sellaisena kelvannut kun olen, vaikka mulla sinänsä on koulutus ja ihan ok vakituinen työpaikka, vaikkakaan en ole korkeakoulutettu. Raha tosi tärkeää, hän osti itselleen tuhansien eurojen sormukset, uusimmat puhelimet piti olla ja raivosi minulle, kun en itselleni halunnut viimeisintä älypuhelinta hankkia, ei ollut mun rahoista kiiini, en vai ole kokenut tarvitsevani. Piilotti ja pimitti rahojaan, valehteli päin naamaa, ja vasta suhteen loppumisen jälkeen olen saanut selville että oli pettänyt minua jo paljon paljon kauemmin ennen kuin edes aavistin mitään. Jälkeenpäin tajusin että kun nuori rakastajatar kiukutteli, sain kaikki vihat päälleni, syytti minua aggressiivisesti että petän häntä, ja että kontrolloin häntä ym. Hänellä oli mun nimissä avattu puhelinliittymä, ja kun pyysin puheluerittellyt nyt vasta myöhemmin, oli kuin olisin avointa kirjaa lukenut, joka kerta kun soitti, soitti vain varmistaakseen etten heti soita hänelle, ja kaikki touhut kesälomani aikana. Tosta varotustekstarista, juttelin juuri ystäväni kanssa, kaikki on tietty mahdollista mutta ottaisin kyllä sinuna hyvin vakavasti. Ja yksi neuvo joka lopulta omalla kohdallani toimi: ole ovela, toimi kuin salapoliisi, aseta ansoja, mutta älä sorru laittomuuksiin. Pistä kaverisi, tai joku tuttu jota hän ei tunne, vähän seurailemaan, jos vaikka sanoo menevänsä tiettyyn paikkaan, tee yllätysvierailu tms. Itse pyysin naapurin asettamaan "ansan" meidän ulko-oveen, ts teippiä oven yläkarmiin, jotta tietää satavarmasti, onko ovesta menty tai tultu tietyn ajan kuluessa. Idiootti luuli, että voi pienessä kerrostalossa syyspimeällä olla viikon pois kotoa, ilman että naapurit huomaa, että läpitalon kämppä on pimeä ja hiljainen aamusta iltaan. Ja toi toisen onnettomuuksiin suhtautuminen, narsisti voi olla täysin välinpitämätön, mun kuoli kaksi lähiomaista lyhyen ajan sisällä, ei tullut hautajaisiin, kieltätyi vaikka tunsi ko ihmiset hyvin, mummini hautajaisista palatessa haukkui että olin ollut ryyppäämässä, kun olin junassa yhden oluen juonut, ja kummini hautajaisiin soitti että missä oikein kuppaat, pitäisi käydä kaupassa. Meiltä on kauppaan 5 minuutin kävelymatka ja ulkona oli mitä kaunein kevätpäivä. Kun itse sairastin, raivosi että tuon tauteja töistä, istuin vessanpytyllä ja itkin, oksensin ja ripuloin, mutta sehän oli omaa syytäni kun sain vatsataudin. Itse itki ja parkui kaiket päivät kuinka kipeä on ja häntä pitää hoitaa, kun tarjouduin viemään lääkäriin tuhahti että hän ei täkäläisten lääkärien ammattitaitoon luota, halusi vain valittaa valittamisen vuoksi. Nyt tosi tarkkana, mieheni oli ulkomaalainen, mutta narsisti ei ole sidottu aikaan, paikkaan eikä kulttuuriin, narsisteja on ollut ammoisista ajoista kaikissa yhteiskuntaryhmissä, kaikissa kulttuureissa, miehissä ja naisissa, se ei katso myöskään seksuaalista suuntautumista. Eli hyvä ystävä, mieti nyt tosi tarkkaan, en tunne miestäsi mutta kirjoituksessasi piirrät mielestäni kammottavaa täysiverisen narsistin muotokuvaa, huomaathan sen nyt itsekin!! Ennen kuin on liian myöhäistä!!

Re: Muuttamassa yhteen, vaiko ei?

Lähetetty: 18 Maalis 2014, 09:50
Kirjoittaja MannaMaria
poistettu

Re: Muuttamassa yhteen, vaiko ei?

Lähetetty: 18 Maalis 2014, 17:22
Kirjoittaja mijitarica1
voi itku, noista raha-asioista en osaa sanoa, narsistin kanssa kannattaa hyvin tarkkaan pitää ero omien ja toisen rahojen kanssa, koska narsisti haluaa ennenkaikkea, huom ennen kaikkea, taloudellista ja seksuaalista hyötyä. voi itku, mulla vaan kesti yli 11 vuotta tajuta se ja ennen kaikkea, tunnustaa itselleni. enkä ollut sitä ennenkään, koskaan ollut riippuvainen kenenkään rahoista, luojan kiitos, mutta elämäni voisi olla hyvin toisenlaista, jos en olisi tuohon loiseen sortunut, sillä nimenomaan sitä narsisti on. On valmis levittelemään rahojaan ja maksamaan, ostamaan kenet tahansa, tasan niin tarkkaan kun itse siitä hyötyy. Tämä on kaikki koettu kantapään kautta. Kysypä siltä mieheltä, kunnioittaako hän sinua ja sinun valintojasi, älä usko sanoja vaan tekoja, sillä oikea rakkaus ei ole sananhelinää, vaan tekoja, ja pitkällä tähtäimellä. Tätä on niin vaikea selittää, koska manipulointi ulottuu psyyken koko laajuudelle, se on aivan uskomattoman taitavaa, valhe muuttuu todeksi yhdessä yössä ja päinvastoin. Mieti tosi tarkkaan, mitä elämältä haluat. Itse elin ennen narsistia liki 10 vuoden suhteessa mieheen, joka ei ikinä lyönyt, oli "feministi", tasa-arvoa vaaliva, oikeudenmukainen ja hyvä mies. Joku kipinä vain kai sammui, ja tiedän tasan tarkkaan noi seksijutut, itsekin olin kuin huumaantunut, mutta parissa vuodessa se vaihtui siihen että aina, aina piti olla valmiina, ja kaikki perverssit vaatimukset, ei mitään kunnioitusta minua tai halujani kohtaan. Eli kirjaimellisesti ensin nuoltiin kyllä varpaatkin, kyllä narsisti tietää mistä napista painaa ja on oppikirjansa lukenut.Kokemustakin on aivan varmasti. No, jokainen sitten tekee valintansa itse, mutta itse olen valmis ottamaan vaikka kyvyttömän miehen, jos on muuten hellä, kunnollinen ja oikeudenmukainen, sillä narsistin kanssa helvetti tulee elämääsi huomaamatta, ja sitten siinä muiden ihmissuhteiden ja rahasotkujen sekamelskassa, on todella vaikea irrottautua, vaikka poikasi on jo aikuinen. Niinkuin tällä palstalla jo kirjoitinkin, kun soitin tukipuhelimeen ja valitin että narsisti haluaa kiusata, minulle sanottiin että ei, se haluaa kirjaimellisesti TUHOTA toisen ihmisen, ja voi käyttää siihen tasan niin paljon aikaa, vaikka kuolemaan saakka, niin kauan kun toinen alistuu. 11 vuoden helvetin jälkeen, ja sen jälkeen yli 4 kk:n eroprosessia läpikäyvänä, luulen tietäväni tämän. Eikä loppua näy, koska meillä on alaikäinen lapsi. Olen huomannut että raha on menettänyt paljon merkitystä elämässäni, loppujen lopuksi sillä on vähän merkitystä, myin vapauteni. Enää en myisi sitä mistään hinnasta. Mitä iloa on hienosta ulkomaanmatkasta, jos se päättyy itkuun ja loukkauksiin? Koska olen aivan varma, että narsistin kanssa et elämästä pitemmän päälle nauti, narsisti inhoaa sitä että toinen on tyytyväinen. Alussahan kaikki on taivaallista, kukapa ehdoin tahdoin saattaisi itsensä kärsimykseen? Raha sokaisee helposti, silloinkin kun sitä ei ole, mistä tiedät esim hänen luottotietonsa yms. Moni narsisti on paljastunut esim pelivelalliseksi Ainoa, mistä voit olla varma, että narsisti ei pidemmän päälle jaa mitään sinun kanssasi, vaan kaikki on hänen. Itse en enää ikinä suostuisi mihinkään riippuvaisuussuhteeseen, puolin tai toisin, tämän ikäisenä, valitettavasti. Voi kun tämä kuulostaa katkeran ämmän valitukselta, mutta kun mietin eroa ex-miehestäni 2 vuotta ennen narsistin tapaamista, niissä suhteissa ei ollut mitään yhteistä.

Re: Muuttamassa yhteen, vaiko ei?

Lähetetty: 18 Maalis 2014, 19:20
Kirjoittaja MannaMaria
poistettu

Re: Muuttamassa yhteen, vaiko ei?

Lähetetty: 18 Maalis 2014, 22:30
Kirjoittaja mijitarica1
Joo, mun ukko vahti aina naapureita, naapuria joka seisotti maasturiaan pihassa, koska mielummin käveli ja pyöräili, jaksoi haukkua, ilman mitään syytä. Itsellään ei ollut Suomessa edes ajokorttia, ei olisi sitä kielitaidottomana edes saanut. Kotimaassaan omisti kyllä kaksikin autoa, mutta maksoi kaverinsa kuskiksi, ja jo lentokentällä heitteli sadan euron setelin suurieleisesti tuulilasiin, hänen maassaan oli silloin 200 euroa minimipalkka, ja ko. raha työttömälle kaverille vähän kuin muutaman tonnin ässäarpavoitto. Ei koskaan kertonut tarkkan, miksei itse ajanut, mutta epäilen että on sielllä aikonaan saanut jonkun totaaliajokiellon impulisiivisuutensa takia. Mutta niinhän hän osti kaiken, maksoi köyhän kaverini pikkuruokaostokset suurieleisesti kassalla täällä Suomessa, ja vasta nyt kuulin että yritti minua eristää ko kaveristani kertomalla valheita ja sanomalla jo vuosia sitten että oli minun kanssani vain lapsen takia..minulle "annosteli" sopivin väliajoin kehuja ja "sinun pitäisi olla tosi tyytyväinen että vielä näin monen vuoden jälkeen jaksan olla kimpussasi". Tosiasiassa, jo vuosikausia, olin onnellinen hänen kotimaanmatkojensa ajan kun sain nukkua yöni rauhassa. Hän epäili minua aina, kaikesta. Alusta alkaen, hän epäili että pidän yhteyttä ex-poikaystäviin ja mieheen, vaati tuhoamaan valokuva-albumit, johon en kylläkään suostunut, laitoin ne vain pois silmistä. Vetosi siihen, että kun lapsi kasvaa, alkaa kyseleen ketä kuvissa on. Todella naurettavaa, koska hänellähän sitä selitettävää riittää, lapsi on nyt 10 ja on viimevuosina kysellyt, miksi emme ole naimisissa..kun isukilla on laillinen vaimo kotimaassan, joka lastakin on hoitanut..tästä olen kertonut omat tarinat-sivuilla. Sanoin kyllä kylmästi että jos jollain on joskus jotain selitettävää, niin sinulla. Perusmielipiteissä, niinkun sanoit, huomasin jo aikoja sitten, mutta viimeisen vuoden aikana tosi ahdistavasti, että meillä ei ollut mitään yhteistä. Olimme kaikesta eri mieltä. Luin yleensä aamun hesarista mielenkiintoisimmat uutiset ääneen, ja loppuaikoina, ihan sama mitä luin, kaikki on ulkomaalaisten vika. Luit oikein , mieheni, joka on ns. kolmannesta maasta eli Euroopan ulkopuolelta, hänen mielestään kaikki ongelmat Suomessa johtuvat sosiaalitukia hyväksikäyttävistä ulkomaalaisista...eli varsinainen rasisti, mikä on huvittavaa, itse sai aikoinaan oleskeluluvan lapsemme perusteella, koska oli toisessa maassa naimisissa, ei voinut kanssani, luojan kiitos mennä naimisiin. Itse sai viimeisinä vuosina minun kanssa ollessa päivärahaa, kun alkoi tulla työttömyysjaksoja, ja nainen, jonka kanssa alkoi minua pettää, oli muuttanut Suomeen nimenomaa etsiäkseen helppoa elämää ja lumeavioliiton turvin, löysivät nämä kaksi samanlaista toisensa. Huvittavaa, että kun aloin epäillä, ukko sanoi minulle että"miten voit epäillä että olen sen tummapintaisen kanssa, minähän rakastan suomalaisa blondeja.."Itse en ollut blondi tutustuessamme, minulla oli mustaksi värjätyt hiukset, jotka kyllä sittemmin pikkuhiljaa vähä vähältä vaalenivat..ei häntä kiinnostanut tukan väri, vaan se kenet saa koukkuun..minä hiljattain eronneena, lapsettomana 37-v , oma asunto ja vakituinen työpaikka, olin hänelle täysosuma. Hahahaa, itsekin luulin hetken löytäneeni jotain tosi hyvää, niinkun kaikissa narsismia käsittelevissä jutuissa sanotaan, "liian hyvää ollakseen totta". Ensimmäinen fyysinen väkivalta tapahtui kun olimme olleet yhdessä vähän päälle kaksi vuotta, kertoja ei sen jälkeen ollut paljon, koska pelkkä huutaminen, uhkaava lähentyminen ja kiroilu sai minut "pitämään turpani kiinni". Luin juuri hiljattain, että henkistä väkivaltaa, so, nimittelyä, huorittelua, halveksimista, alentamista, mitätöimistä tms jota kaikkea voidaan pitää henkisenä väkivaltana, joka muuten on suomen lain mukaan kielletty, joskaan sitä on harvoin helppo todistaa, käyttävä henkilö ennemmin tai myöhemmin käyttää myös fyysistä väkivaltaa, se on hyvin todennäköistä. Itse aloin viimeisen pahoinpitelyn jälkeen pelkäämään niin paljon, että kirjaimellisesti juoksin karkuun ja olin hyvin hiljaa, mikä oli erittäin nöyryyttävää. Minulla ei esim. ollut oikeutta viikonloppuna töistä palatessani kysyä koska lapsi on herännyt tai onko syönyt, koska se oli hänen aliarvioimista ja kontrollointia. Olen lujatahtoinen ihminen, enkä mikään rassukka, olinhan jo 37 kun tapasimme, minulla oli oma maailmankuvani ja ammatti-identiteettini jota hän ei luojan kiitos pystynyt murtamaan, vaikka kaikkensa yritti. SIlti olin yli 11 vuotta hänen kotiorjansa, joka ei voinut osallistua työpaikan pikkujouluihin "huoraamaan", kaikki koulutukset ym piti viikkoja aikaisemmin "puhua sisään" ym. Niin paljon pelkäsin väkivaltaa. Vasta nyt, raivon kautta, olen ruvennut voittamaan pelkoni, ja vaikka en ko ihmistä ole marraskuun alun jälkeen nähnyt, minulle on ruvennut tulemaan tunne että hän ei enää terrorillaan hallitse minua. Tämänkin yhdistyksen sivuilla on erittäin hyvä Raimo Mäkelän kirjoitus, hän kirjoittaa myös kirjassa "naimisissa narsistin kanssa" ohjeeksi irrottautumisessa että "älä pelkää". Itse pakenin turvakodin kautta. Jos miehesi on oikeasti narsisti, voit olla varma että pelosta ja terrorista tulee osa elämääsi, voi olla että et sitä vielä edes huomaa. Mieti asioita, teetkö jotain toisin, kun teit ennen, tai teetkö asioita vastentahtoisesti, hänen takiaan. Teillä ei ole pieniä lapsia, johon vedota. Olin itse aina pitänyt itseäni "radikaalina feministinä" ihan teinitytöstä alkaen, ja kauan kesti, kun tajusin mihin olin alistunut. Olin niin rakkauden sokaisema, huumassa, joka kyllä meni ohi, jäljelle jäi vain pelko ja ahdistus. Moni narsistin uhri valittaa jälkeen päin outoja masennusjaksoja tms. luulisin että sinunkin kohdalla ne johtuvat tuosta parisuhteesta. Niinkun sanottu, jokainen tekee valintansa, mutta sydämestäni toivon, ettei kenenkään tarvitse kokea sitä helvettiä, ja ennenkaikkea erohelvettiä, koska ero narsistista, mitä pidemmälle suhde on päässyt, on satakertaa vaikeampi ja tuskallisempi kuin mikään muu ero, kuoleemakin pahempi. Tämän sanon, koska kuolema on loppu, mutta narsisti ei jätä hevillä rauhaan, jos saa päähänsä, ennen kuin löytää uuden uhrin, ja lasten kautta on valmis kostamaan tavalla tai toisella. Kiitos sinulle Manna-Maria kun vastasit, toivon sinulle kaikkea hyvää, ja ennen kaikkea, vapautta tehdä asioita niinkuin itse haluat, mikä SINUSTA tuntuu hyvältä, jos poikasi on jo niin iso, voit tehdä paljon asioita mitä SINÄ HALUAT, mieti tarkkaan sitä!! Ole rohkea päätösksissäsi, sillä on ihmisiä joilla ei ole ollut vaihtoehtoja, vaan ovat jopa joutuneet jäämään narsistipuolison surmaamiksi. Tämä ei ole pelottelua, vaan ihan oikeaa suomalaista elämää, lue vaikka asianajaja Markku Salon kirja "Varo narsistia", lue se ainakin ennen kun sitoudut asuntoon tai velkoihin miehesi kanssa!!

Re: Muuttamassa yhteen, vaiko ei?

Lähetetty: 01 Touko 2014, 14:45
Kirjoittaja lekapi
Minun mielestä ei kannata missään nimessä muuttaa miehen kanssa yhteen asumaan. Yleensä suhde narsistin kanssa vaan pahenee silloin, kun saa toisen sidottua vahvemmin itseensä. Miehestä kannattaa erota jo nyt, mutta voi olla aika vaikea prosessi. Hanki kaikki mahdollinen tuki ja apu minkä saat ja lopeta suhde mahdollisimman pian. Mies voi painostaa ja uhkailla monin tavoin, mutta älä anna periksi.

Olin parisuhteessa narsistisen miehen kanssa 13 vuotta. Mies oli aluksi ystävällinen, kohtelias, avulias ja huomavainen jne. Kuitenkin mies muuttui aivan päinvastaiseksi sen jälkeen kun muutin hänen luokseen. Miehestä tuli alistava, dominoiva, syyllistävä, moittiva, riidanhaluinen, mustasukkainen, omaa elämääni rajoittava, minut muista ihmiskontakteistani eristävä, uhkaava ja väkivaltainen. Asuin miehen kanssa 4 vuotta, joista 3 ensimmäisenä yritin lähteä pois. Oli kuitenkin taitava manipuoloimaan ja syyttelemään: Meillä sellainen riippuvuussuhde, että olen hoitoalan ihminen ja mies niin sairas ettei yksin olisi pärjännyt. Syyllisti minua vetoamalla mm. hoitajan vastuuseen ja siihen, etten voi hoitoalan ihmisenä jättää häntä heitteille - uhkasi poliisilla ja syytteellä jos jätän hänet, kieltäytyi ottamasta kotihoitopalveluita kotiinsa - vetosi minuun ettei hän saa mistään apua jos lähden. Riippuvuussuhde narsistin kanssa on aina paha juttu, oli se riippuvuus millainen tahansa. Lisäksi mies uhkasi tuhota omaisuuttani, viedä rahani, tehdä minulle väkivaltaa ja lopuksi tappaa minut ja pahimman kaikista eli tappaa minulle tärkeitä ja rakkaita ihmisiä jos lähden. Tämän vm. tappouhkausken jälkeen en nähnyt muuta mahdollisuutta kuin jäädä. Onneksi asia ratkesi itsestään miehen jouduttua sairaalaan ja lopullinen ratkaisu tapahtui miehen kuollessa. Eli olen vapaa tästä suhteesta. Vieläkin mietin sitä olisiko mies toteuttanut viimeisen uhkauksensa jos olisin lähtenyt. En tiedä, mutta en olisi voinut antaa itselleni koskaan anteeksi sitä jos olisi uhkauksensa toteuttanut.

Älkää rakkaat ihmiset päästäkö tilannetta tähän pisteeseen ikinä.Jos huomaatte kumppanissanne narsismin merkkejä tai joku niistä varottaa, niin älkää edes miettikö yhteenmuuttamista. Lähtekää heti kun voitte. PAETKAA narsistin luota. Se on ainoa mahdollisuus pelastaa oma elämänne. Parisuhteessa narsistin kanssa ei todellakaan ole kyse rakkaudesta. Sinä, niinkuin me kaikki ansaitaan paljon parempaa kuin suhde narsistisen ihmisen kanssa!

Re: Muuttamassa yhteen, vaiko ei?

Lähetetty: 02 Touko 2014, 12:29
Kirjoittaja sartal
Ihmeellistä jos on narsisti pystyny 2 vuotta odottaan nalkkiin saamista?!!

Mulla kului 6 kk, mennään naimisiin ja kun mentiin niin papin aamenen jälkeen 3 vkoa.... TULI turpaan ihan huolella! Siihen asti ritari Rohkea piti "huolta".....

Re: Muuttamassa yhteen, vaiko ei?

Lähetetty: 02 Touko 2014, 16:24
Kirjoittaja lekapi
Kohdallani narsisti odotti 6 vuotta. Yhdessä vaiheessa ihmettelin, kun miehessä narsismin piirteitä alkoi esiintymään ensimmäisen kerran suhteessamme 5 vuoden jälkeen. Olen pohtinut mm. yhden ystäväni kanssa syitä tähän. Keksimme tähän kaksi selitystä. Mies ei ollut vielä varma siitä olinko joutunut hänen koukkuunsa ja sitten minulle vasta myöhemmin paljastui se, että mies oli suhteemme alussa vielä naimisissa (vaikka minulle sanoikin eronneensa) ja sitten erosi vaimostaan löydettyään ns. kolmannen naisen, jonka kanssa muutti yhteen asumaan. Olin koko tämän 6 vuotta tietämättäni se toinen nainen. En tiedä riittääkö jollekin narsistisia piirteitä omaavalle ihmiselle se, että on 1 alistettava ja nujerrettava ihminen kerrallaan. Voi olla seuraava uhri kyllä jo valmiiksi katsottuna ja odottamassa.