Onpa kummallinen kuvio. Muttei ollenkaan poikkeuksellista narskujen kanssa. Ne kun on ihmisiä, jotka pystyy myymään vaikka hiekkaa beduiineille, tokihan ne omaa seuraansakin osaa kaupitella. En tunne sinun tapaustasi, mutta oma isäni vetää nuorempaa pikkuveljeäni puoleensa sellaisella muka symppiksellä tyylillä, jossa se muistaa kehua minua ja verrata minua äitiinsä ja täteihinsä tyyliin "kun se meidän Johannakin on sellainen napakka kuin mummonsa ja tätinsä". Veli on minua melkein 20v nuorempi eikä koskaan nähnyt näitä asioita, joista järkkäsin isän oikeuteen aikanaan vanhemman pikkuveljeni kanssa.
Nuorempi veli ei ymmärrä, miksi olen "kohtuuton" eikä ymmärrä, että se isän lämmin kehumisteatteri on pelkkää kusetusta ja manipulointia. En ole kovin paljoa viitsinyt selittää tai rehellisesti edes yrittää, koska nuorempi veli ei vain ymmärrä. Sen asenne mua kohtaan on nyt jo torjuva ja se on isäukon aikaansaannoksia. Varsinkin kun läheisriippuvainen äitini sekoittaa pakkaa siinä välissä, kuinka "perheen täytyisi pitää yhtä"
niin tämähän on hieno solmu.
Minä olen se pahanilmanlintu, joka "mököttää vuosi toisensa jälkeen" eikä "osaa päästä irti menneistä ja mennä eteenpäin." Ja isäukko on hauska, rento ja rempseä. Mukamas. Oikeasti se on hirviö, joka ansaitsi tuomionsa, jonka silloin kauan sitten käräjillä sai. Ja tämä on vaikeaa. Ei siksi, että kaipaisin isääni tai äitiäni, mutta nuorempaa veljeä kaipaan. Mietin usein, että kun vanhemmista aika jättää, pystynkö vielä keskustelemaan veljen kanssa, mutta tiedän myös sen, että veli tekee itse päätöksensä enkä voi sen päätä kääntää, jos sen mielestä ukko on uskottavampi. Kaikkea ei voi hallita ja kun sen hyväksyy, oma mielenrauha on askelen lähempänä.
Olen pahoillani, että narsku on vetänyt vanhempasi mukaan teatteriinsa. Mutta sitähän ne tekee. Kiusaajat kiusaa, se on niiden juttu.