KESKUSTELUFOORUMI

Minua ei kukaan edellisistä narsistin kumppaneista varoittanut millainen mies M oli. Tapasin heitä kaksi seurustelun alkuajoilla. M veli kommentoi vaan et on vittumainen tyyppi. Sitä en tiedä olisinko uskonut heitä? Ehkä olisin katsellut M toimintaa paljon lyhyemmän aikaa, jos minua olisi varoitettu. Itse en ole varoittanut miehestä, koska kun erosin hänestä, niin ei ollut mitään yhteisiä tuttuja, joiden kautta olisin ollut tekemisissä. Toisaalta olisiko uusi kumppani edes uskonut? M oli niin huippu kieroilija. Uusinta siippaa ei tarvi varoittaa, on varmasti jo nähnyt kaikki miehen temput.

Varoitettiiko teitä seurustelun alkuajoilla?

En ole nähnyt M ainakaan 25 vuoteen. Hän olikin yllättäen työnsä puolesta esiintyminen uutisissa. En ollut tuntea miestä ja piti oikein kahdesti katsoa klippi. Ääni oli muuttunut, hiukset lähteneet ja iso maha. Entinen playeri oli oli haamu itsestään. Silmien kelmeys oli jäljellä. Laitoin kädet ristiin ja kiitin yläkertaa. Olen päässyt eroon M ja olen ollut vapaa.

Ex narsisti miehen pitkään tuntenut ystävä tai oliko entinen työkaveri varoitti. Minä jotenkin ohitin tuon varoituksen, narsistin vetovoima oli alkuun niin voimakas että en vaan noteerannut. Näin jälkeenpäin ois kannattanut todellakin juosta toiseen suuntaan tai ihan mitä vain niin järkyttävää oli käytös ja kohtelu ja taloudelliset vahingot jota aiheutti. Mutta kai joku hiton oppiläksy sekin tässä elämässä. En kyllä tiedä mikä kun on sai vaan pahaa aikaan. No ainakin tunnistan narsitit nykyään ja osaan karttaa sellaisia.

Ei ole kukaan varoittanut. Syynä varmasti se, ettei meistä vuorollaan nykyiselle ole puhuttua. Oma N osasi niistä asioista vaieta, paitsi tuodessaan ilmi jonkin epäkohdan edellisistä suhteistaan. Minulla jokaisen off-vaiheen aikana halutti ottaa yhteyttä naisiin, jotka tiesin hänen elämässään olleen, mutta jostain syystä aina luovuin aikeesta.
Mulla on nyt vahva tunne, että N:n nykyistä naisystävää pitäisi varoittaa, koska hän on pikkuserkkuni, vaikka emme tunne toisiamme. Sain tietää seurustelusuhteesta vähän aikaa sitten. Suhteemme päätyttyä viime kesänä N muutti toiselle paikkakunnalle ja nyt keväällä on aloittanut suhteen. Otin nykyiseen naiseen yhteyttä FB:n kautta sukulaisuuden varjolla ja olemme kaverit nyt Facessa. Luulen kuitenkin, että alkuhekumoissaan pikkuserkku ei ota minua tosissaan, vaan ajattelee enemmänkin minun olevan mustasukkainen ex.
Pitäisikö silti ottaa riski?

En usko että kannattaa varoittaa. Tuskin uskoo mullakin meni aivan kuuroille korville. Narsisti on alkuun niin vetovoimainen että ihan sama mitä kuka sanoo. Ehkä myöhemmin voi varoittaa jos oot pikkuserkkun kanssa tekemisissä ja jos oot varma että ei kerro narsistlle varoituksestasi. Takuulla muuten alkaa sellainen mustamaalaus kampanja jos saa tietää.

Lotus olet täysin oikeassa.
Parempi keskittyä itsensä parantelemiseen, ja mustasukkaisuuden tunteiden poistamiseen.
Tänään luin Jenni Kivimäen hyvä kirjoituksen siitä, kuinka narsistin exät usein pelkäävät, että narsistin seuraava on parempi ja saa ainoastaan ne kaikki hyvät puolet. Huomaan, että kipuilen samalla tätä. On vain uskottava, että luonnehäiriöinen on sitä, vaikka kumppania vaihtaisikin.

Täytyypä lukea tuo kirja. Oon huomannut että aihetta käsittelevät kirjat tuo apua ja helpotusta traumoihin mitä narsisti sai aikaan. En myöskään usko että narsisti muuttuu muuta ku entistä härskimmäksi ja paskamaisemmaksi tyypiksi mikä on. Etenkin puoliso saa kokea kaiken tuon riemun nahoissaan ja sielussaan. Etenkin kiltit jotka jaksavat uskoa hyvään. Narsisti ei todellakaan muutu vaikka toisi kuun taivaalta hänelle. Minä en ainakaan kelvannut hänelle ikinä. Harmittaa että tuhlasin kahdeksan vuotta tuollaiseen epäempaattiseen ilkeään manipuloivaan narsisti paskaan. Ja älytöntä se että estän narsistin numerot ja silti tää raukka koettaa ottaa yhteyttä kaiken sen pettämisen raivoomisen ja hyväksikäytön jälkeen. Siinä sen huomaa konkreettisesti kuinka sairas hän on. Eli ei ilmeisesti tunnista tehneensä mitään pahaa.

Saman olen huomannut, että narsisti ei koskaan huomaa omaa osuuttaan eika pyydä anteeksi käytöstään, vika on aina toisessa. Ja sitten saman kaavan toistuminen on myös mielenkiintoinen huomio - meillä oli asiat hyvin noin kuusi viikkoa, kunnes räjähti (usean tunnin saarnaaminen, sitten mökötys eikä missään nimessä asiasta halunnut keskustella, pelkkää syyttelyä). Tässä vaiheessa pyysin poistumaan asunnostani vedoten asumisrauhaan, hän poistuikin lähes heti. Sitten kului muutama päivä tai viikko, jossa yritin virittää keskustelua tapahtuneesta tuloksetta. Jossain vaiheessa oma kaipaukseni kasvoi sietämättömäksi, jolloin otin yhteyttä, joka johti taas seuraavaan kuuden viikon taivaaseen, josta päädyttiin kolmen neljän viikon helvettiin. Tätä harjoitin neljä vuotta. Yritin välissä toista suhdetta, mutta en saanut mielestäni tätä ihmeellistä ja satuttavaa miestä. Nyt olemme olleet vuoden erossa ilman kontaktia, silti kaipaan häntä ja haaveilen siitä hyvästä. Huonot puolet jotenkin jäävät taka-alalle. Olen deittaillut, mutta selkeästi huomaan, etten ole tarpeeksi yli. Välillä olen epätoivoinen siitä, että tulenko koko loppuelämäni haaveilemaan siitä hyvästä enkä pysty hyväksymään muuta ihmistä. On tämä kivinen ja kuoppainen tie. En ymmärrä, miksi en voi vain todeta, että olipa kamala kokemus enkä halua sitä enää. Totuus on, että edelleen kaipaan suhteen hyviä puolia ja sitä hyvää ihmistä siinä. Ja olen mustasukkainen nykyiselle (pikkuserkulleni), että hän saa olla tämän otuksen kanssa. Välillä luulen olevani valmis hullujen huoneeseen ja välillä olen päättäväinen eroon pääsystä. Ehkä tämä on läheisriippuvaisuutta tai jotain siihen päin?

Kiviniemen kirjan lisäksi suosittelen Erokirjaa, jossa kirjoittaja antaa konkreettisia neuvoja irtipääsyyn.

Erittäin kiinnostavaa ja mielenkiintoista on ollut huomata, että narsisteilla on hyvin samankaltaisia käyttäytymismalleja, toki yksilöllisiä eroja on paljon.

Minua varoitti miehen kaveri(t). En uskonut.
Nyt eron kynnyksellä minua kovin kiehtoo ajatus olla yhteydessä miehen ex-vaimoon. Heillä oli pisin suhde miehen elämän aikana, 6v, siitäkin on tosin jo yli 2v aikaa. Kuulin, että tämä ex-rouva on vasta parantunut heidän suhteesta. Mitä mieltä olette, voinko ottaa häneen yhteyttä? Kannattaako? Miten ex-rouva mahtaa reagoida?

Mielestäni suhteen jälkeen voi ottaa yhteyttä ex-rouvaan. Luulen, että se on avartavaa ja terapeuttista, jos vain ex-rouva on halukas aiheesta keskustella kanssasi.
Jos otat yhteyttä, kerrothan, kannattiko se.