KESKUSTELUFOORUMI

Moikka!
Haluaisin tietää onko mies vain alkoholisti vai myös narsistisia piirteitä omaava..? Tavattiin 4 vuotta sitten ja hän kertoi olevansa sinkku, uskoin häntä. Alettiin seurusteleen ja meidän esimmäinen kuukausi yhdessä oli elämäni ihaninta aikaa, rakastuin korviani myöten. Eräs perjantai hän ei tullutkaan kotiin eikä tullut koko viikonloppuna, ei vastannut viesteihin eikä puheluihin..maanantai aamuna sitten soitti ja väitti olleensa töissä. Myöhemmin selvisi, että hän olin pettämässä ja ryyppäämässä exänsä luona. Jätin hänet, mut osasi niin kauniisti puhua, vakuutella ja anella jopa itki, että tulisin takaisin, hellyin ja palasin hänen luokse. Koko tän meidän suhteen ajan hän on juonut lähes päivittäin, jäänyt useasti kiinni toisille naisille viestittelystä, 2 vuotta sitten hän vuorostaan jätti minut koska muka vaan valitan ja nalkutan hänen kaljan juonnista ja löysi kaksi eri naista joita pyöritti yhtä aikaa. Tuota kesti 2 kuukautta ja hän halusikin minut takaisin ja minähän tyhmä jälleen palasin, uskoin kaikki lupaukset ja vakuuttelut ja että hän hankkii apua ja lopettaa juomisen. Niin ei kuitenkaan käynyt koska se alkoholiongelma on kuulema vain minun ja hänen vanhempiensa päässä, vika on meissä ei hänessä. Koskaan päin näköä hän ei meitä hauku ja nimittele, mutta selän takana sitten senkin edestä, me kuulema vain vittuillaan hänelle eikä jaksa kuunnella sitä, mitä enempi sanotaan asioista sitä enemmän hän juo, näin hän meille itse kertoi. Kaiken aikaa hän on kertonut rakastavansa mua yli kaiken eikä halua ketään toista, mutta koko kesän on pettänyt ja juonut ja nyt sitten 2 viikkoa sitten jätti mut toisen naisen takia ja muutti hänen luokseen asumaan. Nyt minä eikä meidän suhde merkitse enää yhtään mitään, minä olen nyt hyi vittu, ei vois vähempää kiinnostaa! Uudelle naiselle hän on näin sanonut. 4 vuotta tein yksin ihan kaiken tän suhteen eteen, siis ihan kaiken. Hoidin asiat, huolehdin hänestä ja olin ainut joka ei koskaan hylännyt. Mutta mikään ei kelvannut eikä riittänyt. Joudun asumaan hänen talossaan vielä muutaman viikon, mutta hän ilmotti, että voin asua vaikka loppuvuoden eikä hän aio koskaan hävittää mun numeroa, olen aina hänen sydämessä ja mielessä. Miksi hän näin sanoo? kun kerran halusi uuden elämän..Mitään aikuisten välistä keskustelua ei olla koskaan mistään asioista käyty, hän jättää aina viestillä ja sitten vain häviää. Suuttuu jos yrittää puhua ja lähtee pois paikalta. Eikä varmasti vastaa puhelimeen. Kun kaikki on aina minun syytä, niin onko hän tuollainen sitten minun takiani? Olenko minä tehnyt hänestä pettäjän ja valehtelijan? Moni ihminen on sanonut et hän on patologinen valehtelija, myös minä olen tuon sanonut. Valehtelee ihan pikkuasioistakin. Mutta onko se uusi nainen sitten niin paljon parempi, että hän pystyy ja halua muuttua? Mitä minä tein väärin? Olisin kiitollinen, jos joku osaisi jotenkin auttaa ja saada mut ymmärtämään edes osan tästä..

Hei,
Et ole tehnyt mitään väärin eikä uusi tule saamaan häntä muuttamaan tapojaan. Ensialkuun voi näyttää siltä mutta totuus luonteesta tulee esiin ennenpitkää. Hän pitää sinua varalla , siksi ei katkaise välejä lopullisesti. Älä vaan enää katsele tuota peliä, nyt kannattaa itse hyödyntää tilaisuus päästä hänestä lopullisesti eroon kun hänellä on muu kiinnostuksen kohde. Myöhemmin se on huomattavasti vaikeampaa.

Kiitos vastauksesta. Helpottaa kuulla ettei kaikki ole aina minun syytä.
Mä kyllä muutan pois heti ensi kuussa kun saan oman asunnon. Toi on muuten totta, että varmasti kuvittelee mun olevan varalla ja et ootan häntä takaisin kotiin. Hän ei ole sanonut, että jätän sinut eikä edes hyvästejä, ainut mitä hän sanoi oli: nyt meillä edessä uudet elämät, olen muka hänen ystävä. No en kyllä ole.

Tunnistin itseni kertomuksestasi tukea kaipaava Särkynyt.
Viimeksi useita vuosia sitten huomasin olevani addiktoitunut narsistimieheen niin, että hänen sanomisensa, tekonsa, juomisensa, katoamisensa ja valheensa täyttivät koko elämäni ja ajatukseni.
En tajunnut kuinka tuhoisalla tavalla olin kiinittynyt tunteillani mieheen, joka puolestaan oli riippuvuussuhteessa alkoholiin ja ihmisten narsistiseen hyödyntämiseen päihteen käytön jatkamisen varmistamiseksi. Sain oppia tämänkin asian: Päihdehenkilölle ykkösasia ei koskaan ole ihmissuhde, vaan keskeytymätön suhde päihteeseen, sen hankkimiseen ja rahoittamiseen. Suomessa yleisin päihdekäyttäjä on työssäkäyvä, asiansa päällisin puolin hoitava henkilö.
Sanotaan, etteivät kaikki narsistit ole alkoholisteja mutta, lähes jokainen alkoholisti toimii ja käyttäytyy lopulta narsistin tavoin. Hän valitsee ympärilleen henkilöitä sillä perusteella miten he tekevät mahdolliseksi juovan elämäntavan jatkamisen.
Vain ne jäävät juovan narsistin lähipiiriin, jotka antautuvat hyväksikäytettäviksi oman kiintymyksensä ja riippuvuutensa pakottamana. Totesin kärsiväni sairaalloisesta toiveajattelusta, epäterveestä myönteisyydestä tilanteessa, jossa olisi pitänyt kauhistua sitä, että elämäni täyttivät päihderiippuvaisen läheisen lukuisat ongelmat. Olin riippuvainen narsistista, joka oli riippuvainen päihteestä.

Ensimmäinen askel oli etsiä apua vertaistuesta ja kirjallisuudesta, ottaa etäisyyttä narsistiin.

Kiitos vastauksesta Gilda
Nyt kun luin tuon sun tekstin, niin ymmärsin minäkin kärsiväni sairaalloisesta toiveajattelusta, oon niin kauan toivonut ja halunnut, että mies myöntäisi ongelmansa ja hakisi apua, että meidän elämä ja tulevaisuus olisi hänelle tärkeää.
Mutta eipä se niin ole. Eilen hän ilmestyi kotiin humalassa ja oli kauheen kiree ja vihanen, ei siis asu täällä tällä hetkellä joten en ihan ymmärtänyt miksi ees tuli, otti kuitenkin vaatteita mukaan ja pyysi ilmoittamaan kun olen muuttanut pois. Sit hän vielä sanoi, että ollaan erottu kun hän teki väärin, myönsi sentään tuon, mutta kuitenkin samalla syytti minua siitäkin, minussa se syy lopulta aina on, kysyin onko hänellä kaikki hyvin, niin vastaus oli ettei tiedä..
Mut tuo käynti avasi silmiäni niin paljon, tiedän ettei hän ikinä tule muuttumaan eikä aidosti pysty ketään rakastamaan. Onneksi pääsen omaan kotiin ensi kuun alussa ja sitten laitan häneen kaikki yhteydet poikki.

Voimia sinulle!

Ensinnäkin voimia ihan hirmuisesti! Tästä meinaan alkaa sun prosessi irti narsistista kaikkine vaiheineen. Lue, lue, ja vielä kerran lue. Kirjoita vaikka ylös ne nöyryytykset ja fiilikset niiden aikaan ja palaa niihin jos n on matelemassa takaisin. Ja tietenkin hän on jossain vaiheessa, jos sulla pulssi vielä löytyy! Ei hän susta luopua halua, koska voihan existä jotain hyötyä joskus vielä repiä kun uusi nainen käy arkiseksi.
Ja kun tuntuu että tiedät narsismista tyyliin kaiken niin käännä katse itseesi. Jottet ikinä enää samanlaiseen höykytykseen erehdy niin etsi se aukko mihin tällainen ihmisen kuvaelma itsensä on onnistunut ujuttamaan. Koska nämä ihmiset ovat loisia ja sellaisina pysyvät ja rakkaus heidän päässä on yhtä kuin imeä joku välittävä, aito, ihana, ymmärtävä ihminen kuiviin ja poistua äänettömästi paikalta. Ja lopuksi se kammottava totuus. Hän ei välittänyt susta paskaakaan. Se välittäminen oli roolityö ja yhtälailla kaikki tulevat uudet ja exät ja välihoidot sun muut hyödykkeet kuulee samaa jorinaa. Ja alkoholismi lisää mun kokemukseni mukaan tätä tauotonta valehtelua ja kaksoiselämää ja pettäminen on vakiona. Eikä mistään keskustella koskaan ikinä, koska mistä sisäisesti ihan feikki ihminen aidosti osaisi keskustella ja sopia. Ole siin htin tyytyväinen, että pääsit loisesta eroon jo tässä vaiheessa ja pääset taas loistamaan elämässäsi ja löytämään joku päivä jonkun peruskallion, joka osaa arvostaa hyvyyttäsi <3

Kiitos Laventeli
Oli todella osuva ja helpottava tuo sinun kirjoitus. Luin sen pariin kertaan ja tuntuu hyvältä lukea, etten ole väärässä tässä asiassa. 4 vuotta mä välitin, huolehdin ja ennen kaikkea rakastin, mutta enää en jaksa ja pysty siihen. Toistaiseksi olen ehkä päässyt hänestä eroon, mutta vähän mietityttää et olenko sit kuitenkaan lopullisesti? hänen mikään muu suhde ei ole kestänyt näin pitkään ja kuinka monta kertaa olen kuullut sen ettei hän halua ja osaa kuvitella elämäänsä ilman minua. Mun uusi koti tulee onneksi olemaan toisella paikkakunnalla, niin ei ainakaan tarvitse törmätä häneen kun ovesta astuu ulos.

Ole itsellesi armollinen, jos/kun tulet sortumaan yhteydenpitoon tms. Mutta aseta tavoitteeksi lopullinen irtautuminen, eli aina jos/kun olet sortunut niin uudelleenpäivitys ja matka taas jatkuu päättäväisesti kohti tavoitetta. Matkanteko voi olla hidasta, mutta pikkuhiljaa kuviosta se hohdokkuus alkaa vaan katoamaan. Voin vannoa! Mulla menossa se vaihe, että vastaan enää lyhyesti viesteihin, muuten olen kokonaan ulkona. Joskus en enää edes muista vastata, joten siitä jo tietää kuinka ulkona onkaan! Ja minäkin olin se ensisijainen lähde, jonka luo oli helppo palata seikkailujen jälkeen ja kuinka kuvittelin olevani jotenkin ns. parempi, läheisempi, fiksumpi jne kuin nämä muut naiset... En todellakaan ollut, yhtä kusetettuja koko sakki. Niin. Ja mua on auttanut tieto, että tästä häiriöstä ei ihminen juuri koskaan parane vaan kaikki menee koko ajan vain hullummaksi mitä pidemmälle suhde etenee eli juuri päinvastoin kuin luulisi. Miksi siis ihan vapaaehtoisesti lähtisi pilaamaan elämäänsä lopullisesti?

Aloittajan teksti kuulostaa niin tutulta. Oma ex narsisti oli myös alkoholisti ja valehteli ihan turhistakin asioista. Lopulta en edes tiedä mistä kaikesta valehteli. Teki myös tismalleen samoja asioita: kun yritin puhua hänen kanssa, häipyi paikalta, jäi kiinni pettämisestä ja tekstailuista muille naisille selkäni takana. Haukkui mua hulluksi kaverilleen (kaverinsa kertoi jälkeen päin mulle) ja käänsi tarinan niin ettei muka itse pääse minusta eroon, vaikka itsehän roikkui minussa ja teki erosta vaikeaa tai silloin jopa mahdotonta.
Tiedän tuon tunteen,kun tuntuu, että kaikki syy on itsessä, mutta se johtuu vaan siitä narsistin taitavasta vakuuttelusta "oot mun ainoa" , "en ikinä jätä sua" ym. Toisin sanoen valehtelusta ja sumutuksesta. Annan saman neuvon kuin muut, eli lähde vielä kun tilanne ei ole mennyt pahemmaksi. Itse olen kiitollinen että pääsin eroon hänestä ennen kuin esim fyysinen väkivalta astui kuvioihin. Suhteessa oli jo henkistä että seksuaalista väkivaltaa. Pahimmillaan tuollaiset suhteet voivat koitua kohtaloksi vaikkei vielä tossa vaiheessa uskoisi. Koskaan ei voi kuitenkaan tietää, mitä narsistinen ihminen saa päähänsä.

Itsellä on mennyt vuosia toipuessa. Olen oppinut rakastamaan itseäni enemmän mutta itken välillä tosi paljon menetettyä aikaa ja sitä kuinka pahat jäljet ko. ihminen jätti. Nykyään yksin olokin on parempi ajatus kuin paluu huonoon suhteeseen. Toivoin kaikille voimia ja tsemppiä selviytymiseen!