Ajatuksia ja tunteita kun jättää (mahdollisen) narsistin
Lähetetty: 14 Elo 2021, 23:11
Moi. En tiedä missä muuallakaan kertoisin tilanteestani, niin päädyin tänne.
Eli, olin vajaa vuoden miehen kanssa joka käytti henkistä ja fyysistäkin väkivaltaa. Henkinen oli lähinnä sitä että haukkui tyhmäksi, huoraksi, ivallisesti vittuili vähän kaikesta mitä tein. Jos sanoin että pahoitin mieleni, niin tokaisi ärsyyntyneenä että olen liian herkkä. Alusta asti hän sanoi etsivänsä dominoivaa, vahvaa naista ja hänen mielestään olin sellainen, vaikka itse kerroin että omasta mielestäni en ole kovin dominoiva. Riitoja on ollut paljon, todella paljon, päivän, kahden eroja ollut varmaan 20. Hän saattoi pillastua yhtäkkiä ja kaikki piti mennä hänen mukaansa vaikka hänen mukaan asia ei ollut näin. Hän kontrolloi paljon, esimerkiksi mitä vaatteita minun piti käyttää, miten laittaa hiukset, aina kun kävin hänen luonaan piti ottaa paino, koska hänen mielestään minun piti laihduttaa ja jos en ollut oikean painoinen en päässyt esimerkiksi moottoripyörän kyytiin. Hän muutamia kertoja varasti puhelimeni ja halusi lukea kaikki viestit, katsoa kuvat yms. Kerran kävi niin että kävin riuhtaisemassa häneltä puhelimeni(monen pyytämisen jälkeen) ja sain sen. Kun käännyin hän otti kurkusta kiinni ja heitti lattialle. Hän kävi myös päälleni. Aina kun yritin nousta lattialta ja sanoin että haluan pois täältä, hän tuuppasi minut takaisin lattialle ja nauroi kylmästi ulko oven edessä että hän ei minua pois päästä ennen kuin on saanut puhelimeni ja hänellä on koko päivä aikaa odottaa. Sen jälkeen hän sanoi että haluaa panna minua eikä kysele että haluanko minä. En pistänyt vastaankaan, olin shokissa.
Toinen tilanne oli kun olimme reissussa pidemmällä hänen kyydillään. Kun pääsimme määränpäähän, hän teki hyvin selväksi että jos ärsytän häntä tai sanon vastaan, hän jättää minut sinne. En saanut yksin liikkua ollenkaan. Piti olla käsikädessä, ja laittautua niinkuin hän halusi. Hän kontrolloi ihan jokaista mun liikettä. Esimerkiksi vessassa olin kuulemma liian kauan(6 minuuttia). Aamupalalla seisovassa pöydässä erehdyin menemään hakemaan salaattia toiselta puolelta ja hän heti kysyi että miksi menin sille puolelle, että heti takaisin samalle puolelle kuin hän.. Ja monta muuta samanlaista tilannetta. Olen tähän asti yrittänyt jättää hänet, mutta aina hän on saanut minut takaisin. Yleensä erotilanteessa hän ensiksi haukkuu minut ja kaikki muut naiset huoraksi, valehtelijoiksi ja hyväksikäyttäjiksi, seuraavana hetkenä saattaa yrittää sovitella, jos en lämpene, niin alkaa uhkailu, jopa tappo sekä että teen sinun elämästäsi helvetin, etkä musta tälläistä puolta ole nähnyt yms Tehnyt mun nimellä esim fb profiilin ja uhkaillut esim että levittää kaikki yksityisviestit ja kuvat... Ja sitten itsesääli ja uhriutuminen, kuinka hän on niin huono ja paha, eikä hänellä ole elämää ilman mua yms ja kuinka mä olen pelastanut hänet..... Ja jotenkin aina jollain edellämainituista onnistuu, hän on minulle kuin huume... Ja aina huomaan että ollaan taas yhdessä.. Paljon on uhkailua, vähättelemistä yms ja silloin kun menee hyvin, niin hän yhtäkkiä keksii jotain ihan älytöntä mistä voi suuttua ja uhkaa jättää..
Hän myös yritti ja nyt jälkeenpäin ajateltuna onnistui jossain määrin manipuloimaan minua..
Nyt sitten tuli tietooni että hän on väkivaltaisuudensa ja erikoisuutensa lisäksi pedofiili ja mulla on lapsi. Samantien soitin ja jätin hänet. Kerroin että mulla on mustaa valkoisella, mutta hän kiisti ja sanoi että se on täysin mun mielikuvitusta. Kun sanoin että voin lähettää kuvan tekstistä, hän sanoi että ihan turhaan, väärä henkilö, vaikka oli kaikki nimet, iät, paikka yms. Sen jälkeen kun sekään ei mennyt läpi, hän sanoi että ei kannata kaikkea uskoa mitä kirjoitetaan. Sanoin että en usko ja jos tulet lähellekään meitä, soitan poliisille heti.
Nyt pystyn pitämään päätökseni erosta, mutta uskomattominta tässä on se että poden huonoa omaatuntoa, mä edelleen rakastan häntä ja tunteissa kiellän kaiken paskan mitä on tapahtunut. Miten voi olla tälläiset tunteet ja ajatukset vaikka niin paljon pahaa (en edes kaikkea kirjoittanut) mitä näin lyhyessä ajassa tapahtui. Emme onneksi asuneet yhdessä, eikä lapseni ollut kahdestaan hänen kanssaan ja lapsen aikana hän osasi olla todella mukavasti.
Onko muilla narsistista eronneilla samanlaisia tuntemuksia?
, vaikka järki sanoo kun puhuu ääneen että tämä ei ole oikein, niin tunteet sanoo ihan muuta, varsinkin se huono omatunto... Mun pitäisi olla sille vihainen, mutta ei, sellainen olo että mä olisin tehnyt hänelle väärin... Mulla on olo sama kuin vierottuisi jostain tupakasta, aivan tyhjä olo ja surullinen ja ikävä vaikka tietää että olo hänen kanssaan teki minut lähes kokoajan ahdistuneeksi ja välillä pelkäsin häntä ja välillä taas olin aivan lumoissa. Vai olenko itse vain liian sekaisin.. Silloin kun meni hyvin, meni todella hyvin, hän osasi olla todella miellyttävä ja piti mua korkealla, puhui todella kauniisti ja ylisti yms.. Jopa jälkikäteen ajateltuna yliampuvasti..
Haluaisin vain että tämä olisi vain pahaa unta..
Eli, olin vajaa vuoden miehen kanssa joka käytti henkistä ja fyysistäkin väkivaltaa. Henkinen oli lähinnä sitä että haukkui tyhmäksi, huoraksi, ivallisesti vittuili vähän kaikesta mitä tein. Jos sanoin että pahoitin mieleni, niin tokaisi ärsyyntyneenä että olen liian herkkä. Alusta asti hän sanoi etsivänsä dominoivaa, vahvaa naista ja hänen mielestään olin sellainen, vaikka itse kerroin että omasta mielestäni en ole kovin dominoiva. Riitoja on ollut paljon, todella paljon, päivän, kahden eroja ollut varmaan 20. Hän saattoi pillastua yhtäkkiä ja kaikki piti mennä hänen mukaansa vaikka hänen mukaan asia ei ollut näin. Hän kontrolloi paljon, esimerkiksi mitä vaatteita minun piti käyttää, miten laittaa hiukset, aina kun kävin hänen luonaan piti ottaa paino, koska hänen mielestään minun piti laihduttaa ja jos en ollut oikean painoinen en päässyt esimerkiksi moottoripyörän kyytiin. Hän muutamia kertoja varasti puhelimeni ja halusi lukea kaikki viestit, katsoa kuvat yms. Kerran kävi niin että kävin riuhtaisemassa häneltä puhelimeni(monen pyytämisen jälkeen) ja sain sen. Kun käännyin hän otti kurkusta kiinni ja heitti lattialle. Hän kävi myös päälleni. Aina kun yritin nousta lattialta ja sanoin että haluan pois täältä, hän tuuppasi minut takaisin lattialle ja nauroi kylmästi ulko oven edessä että hän ei minua pois päästä ennen kuin on saanut puhelimeni ja hänellä on koko päivä aikaa odottaa. Sen jälkeen hän sanoi että haluaa panna minua eikä kysele että haluanko minä. En pistänyt vastaankaan, olin shokissa.
Toinen tilanne oli kun olimme reissussa pidemmällä hänen kyydillään. Kun pääsimme määränpäähän, hän teki hyvin selväksi että jos ärsytän häntä tai sanon vastaan, hän jättää minut sinne. En saanut yksin liikkua ollenkaan. Piti olla käsikädessä, ja laittautua niinkuin hän halusi. Hän kontrolloi ihan jokaista mun liikettä. Esimerkiksi vessassa olin kuulemma liian kauan(6 minuuttia). Aamupalalla seisovassa pöydässä erehdyin menemään hakemaan salaattia toiselta puolelta ja hän heti kysyi että miksi menin sille puolelle, että heti takaisin samalle puolelle kuin hän.. Ja monta muuta samanlaista tilannetta. Olen tähän asti yrittänyt jättää hänet, mutta aina hän on saanut minut takaisin. Yleensä erotilanteessa hän ensiksi haukkuu minut ja kaikki muut naiset huoraksi, valehtelijoiksi ja hyväksikäyttäjiksi, seuraavana hetkenä saattaa yrittää sovitella, jos en lämpene, niin alkaa uhkailu, jopa tappo sekä että teen sinun elämästäsi helvetin, etkä musta tälläistä puolta ole nähnyt yms Tehnyt mun nimellä esim fb profiilin ja uhkaillut esim että levittää kaikki yksityisviestit ja kuvat... Ja sitten itsesääli ja uhriutuminen, kuinka hän on niin huono ja paha, eikä hänellä ole elämää ilman mua yms ja kuinka mä olen pelastanut hänet..... Ja jotenkin aina jollain edellämainituista onnistuu, hän on minulle kuin huume... Ja aina huomaan että ollaan taas yhdessä.. Paljon on uhkailua, vähättelemistä yms ja silloin kun menee hyvin, niin hän yhtäkkiä keksii jotain ihan älytöntä mistä voi suuttua ja uhkaa jättää..
Hän myös yritti ja nyt jälkeenpäin ajateltuna onnistui jossain määrin manipuloimaan minua..
Nyt sitten tuli tietooni että hän on väkivaltaisuudensa ja erikoisuutensa lisäksi pedofiili ja mulla on lapsi. Samantien soitin ja jätin hänet. Kerroin että mulla on mustaa valkoisella, mutta hän kiisti ja sanoi että se on täysin mun mielikuvitusta. Kun sanoin että voin lähettää kuvan tekstistä, hän sanoi että ihan turhaan, väärä henkilö, vaikka oli kaikki nimet, iät, paikka yms. Sen jälkeen kun sekään ei mennyt läpi, hän sanoi että ei kannata kaikkea uskoa mitä kirjoitetaan. Sanoin että en usko ja jos tulet lähellekään meitä, soitan poliisille heti.
Nyt pystyn pitämään päätökseni erosta, mutta uskomattominta tässä on se että poden huonoa omaatuntoa, mä edelleen rakastan häntä ja tunteissa kiellän kaiken paskan mitä on tapahtunut. Miten voi olla tälläiset tunteet ja ajatukset vaikka niin paljon pahaa (en edes kaikkea kirjoittanut) mitä näin lyhyessä ajassa tapahtui. Emme onneksi asuneet yhdessä, eikä lapseni ollut kahdestaan hänen kanssaan ja lapsen aikana hän osasi olla todella mukavasti.
Onko muilla narsistista eronneilla samanlaisia tuntemuksia?
, vaikka järki sanoo kun puhuu ääneen että tämä ei ole oikein, niin tunteet sanoo ihan muuta, varsinkin se huono omatunto... Mun pitäisi olla sille vihainen, mutta ei, sellainen olo että mä olisin tehnyt hänelle väärin... Mulla on olo sama kuin vierottuisi jostain tupakasta, aivan tyhjä olo ja surullinen ja ikävä vaikka tietää että olo hänen kanssaan teki minut lähes kokoajan ahdistuneeksi ja välillä pelkäsin häntä ja välillä taas olin aivan lumoissa. Vai olenko itse vain liian sekaisin.. Silloin kun meni hyvin, meni todella hyvin, hän osasi olla todella miellyttävä ja piti mua korkealla, puhui todella kauniisti ja ylisti yms.. Jopa jälkikäteen ajateltuna yliampuvasti..
Haluaisin vain että tämä olisi vain pahaa unta..