KESKUSTELUFOORUMI

Hei. Kirjoitan ensimmäistä kertaa tänne. Minulla on ollut 2 kertaa pitkä suhde häiriöisen kanssa. Ensimmäisestä erosin jo 2001 ja toisesta 4 vuotta sitten. Tällä hetkellä tilanteeni on hyvä, voin hyvin, tosin varmistan sen pysymällä sinkkuna kiinnostuin aikanaan ilmiöstä ja olenkin tutkaillut ja pohtinut sitä jo 20 vuotta. Tahtoisin mielipiteitänne muutamiin asioihin. Ensinnäkin, törmään tavan takaa tutkimusmateriaaleissa väitteeseen, ettei Narsisti tiedostaisi käytöstään eikä mm. Siksi pyydä anteeksi yms. Minusta asia on niin, että hän nimenomaan on hyvin tietoinen mitä aiheuttaa uhreilleen, toisinsanoen hän on tahallaan paha. Kun saa haluamansa tavoilla jota narsistit käyttävät, hovi komppaa, puoliso on kotiorja, häntä totellaan, pelätään, mielistellään yms, niin hänen kokemuksensa mukaan muut toimivat niin kuin heidän pitääkin häiriöisen mielestä toimia, joten kupla pysyy ja kasvaa. Narsismi perustuu valheeseen kuten tiedämme ja hän ei siksi suostu kuuntelemaan uhria koska ei voi antaa totuutta tulla ilmi, vaan paasaa ja paasaa omaa valhetttaan, mutta sisällöllä ei niin väliä vaan sillä että toinen kuuntelee eikä puhu. Narsisti on niin tietoinen käytöksestään, että eliminoi todistajat eristämällä uhrin. Jos mahdollista, pidä 'todistajaa' lähelläsi, kuka vain käy, kaupan kassa kuuloetäisyydellä hillitsee. Voit myös käyttää äänittämistä kun huomaat tilanteen kärjistymistä. En ole kokenut fyysistä väkivaltaa, joten kokemukseni perustuu henkiseen rääkkiin, pettämiseen, taloudelliseen, ja kaikki mikä pakettiin kuuluu on käyty... Kirjoitan vielä myöhemmin, muuta toivoisin vähän kommenttia tähän, lisäksi jos voin olla avuksi, oon mielelläni.

Hei Saara72!
Olen miettinyt ihan samoja asioita. Olen myös miettinyt sitä, onko havainnoimani henkilö vain voimakkaasti narsistinen vai sittenkin vain väärin ymmärtäväni muu persoonallisuushäiriöinen. Käytös on kuitenkin ollut alusta saakka niin erikoista ja häiriöön liittyen tunnistettavaa, että epäilen olevani ihan kamalasti väärässä ensin mainitsemani narsismin suhteen.
Pohdit sitä, kokeeko narsisti tekevänsä väärin. Minä pohtisin asiaa siltä kannalta, millainen on narsistin sisäinen maailma. Hän on uhmaikäinen pikkulapsi, joka aikuisen ruumiissa leikkii leijonaa pelätessään sitä, että häneltä viedään hänen turvansa pois. Minä ajattelen, että narsismiin on varmasti olemassa perinnöllinen alttius mutta että sen laukaisee silti lapsuudenkoti, jossa lasta persoonana ei ole osattu kohdata. Kun narsisti suuttuu tai muuten hänen tunteitana koetellaan, pikkulapsi ottaa vallan ja reaktio voi olla melkein mitä tahansa. Minulla kokemusta "pikkulapsesta", joka hyökkäsi "hoivaajansa" (rakastajansa eli minun) kimppuuni alkuun henkisesti mutta myöhemmin myös fyysisesti. Jälkikäteen kyseinen hyökkääjä ei ollut millään tavalla järkyttynyt tapahtuneesta ja osin myös kielsi kaiken. Kuitenkin minussa oli jälkiä, joita ei voinut itselleen selittää kenenkään muun aiheuttamiksi. Tämä tukee minusta sitä, että narsistinen (oletan, että aika lähelle osuu narsistinen määritelmä) oikeuttaisi itselleen pahat tekonsa ja nauttisi täysin suhteettomasta, aiheuttamastaan haitasta sekä kiusasta. Narsisti osaa käyttäytyä ulkokultaisesti tilanteissa, joissa hän on oppinut sen kannattavan.
Tekojen oikeuttaminen itselleen on minusta avainsana. Narsisti on sokea sille, miltä hänen käytöksensä näyttää ns. terveille. Narsisti haluaa kiusata mutta ei ehkä kuitenkaan keskenkasvuisuudessaan ymmärrä sen tuhon laajuutta, joka hänen teoillaan voi uhreille olla.
Minulle on jäänyt mieleen tästä kyseisestä henkilöstä hänen hyvin aikaisessa vaiheessa minulle toteamansa lause "pelkään, että tuhoan elämäsi". Se sai minut olemaan varuillaan ja kysyin häneltä, mitä hän sillä tarkoitti. Ei kuulemma oikeastaan mitään eikä sen kummemmin osannut selittää. Tai kai hän selitteli jotakin sellaista, ettei osaa olla minulle tarpeeksi hyvä mies tms. Olen näin jälkikäteen pohtinut sitä, pohtiko hän ainakin tuolla hetkellä aiempia, katastrofeihin (kertomansa mukaan) päättyneitä ihmissuhteita. Kuulemma naisosapuoli oli aina hullu ja syyllinen. No, minä olin joka tapauksessa hänen tuleva, mielenvikainen exänsä.

Saara72, hienosti olet tehnyt tarkkoja havaintoja siitä miten luonnehäiriöinen toimii. Havaintosi pätevät narsisteihin niin parisuhteessa kuin aikuisten ja lasten välillä perheessä.

Itselläkin on jo useita vuosia kestänyt ajanjakso ilman parisuhdetta meneillään. Tilanne on oma valintani ja seurausta lapsuuden perheen pahoin vääristyneestä ilmapiiristä. Toinen vanhemmistani, se, jota kuvittelin viime vuosiin saakka ei-narsistiksi, suojelijakseni, elää yhä. Hän ei muutu, vaikka nyt apua tarvitsevana näyttäisi jollakin tasolla ymmärtävän mitä on minulle yhdessä sisarusten ja varsinaisen vainoajani kanssa tehnyt. Vanhus jatkaa uraansa, ja huomaan, että hän ei pidä siitä, että näen jo hänen lävitseen. Olen aidosti välinpitämättömämpi ja hitaampi noudattamaan hänen avunpyyntöjään ja ohjaan häntä kääntymään niiden puoleen, joiden kanssa hän on liitouttunut minua väärin ymmärtämään eliniäkseen.
Olen harkinnut välieni katkaisua, ja todennut etten siihen pysty. Tyydyn etäisyyden kasvattamiseen, tapaamisten vähentämiseen ja hänen käytöksensa tutkimiseen opiskelijan roolissa. Hän puhuu ilkeyksiä huomaamattaan. Vai huomaako hän ne sittenkin? Hän saattaa sanoa marisevalla äänellä, ylhäältä päin arvioiden: "Silloin kun sinulla vielä oli mies, meillä oli ihan ..." Hän osoittaa minua kohtaan sääliä, kun naisella pitää olla mies. Mikä tahansa mies. Muuten nainen ei ole mitään. Hän halveksii minua, olenhan eronnut huonosta liitosta, luonnehäiriöisestä hyväksikäyttävästä väkivaltaisesta henkilöstä, mitä hän itse ei ole tehnyt.

Onko sattumaa, etteivät nämä hänen arvostamansa elinikäiset myötäjuoksijat, sisarukseni aikuisine lapsineen, ole kovinkaan innokkaasti häntä nyt auttamassa. On käynyt ilmi, ettei vanhus heitä myöskään pyydä apuun ensimmäisenä. Onko niin että narsisti tuntee toisen narsistin luonteenlaadun. Ei edes narsisti itse luota toiseen narsistiin, joka apua antaessaan laskee vaivojaan, säästelee palveluksiensa määrää ja tekee asiat huolimattomasti.