KESKUSTELUFOORUMI

Moikka, löysin foorumin googlettamalla asiasta ja ajattelin kirjoittaa tänne ja tiedustella narsismista sekä kertoa vähän omaa tarinaani teille.

Aloitetaan siis vuodesta 2015, jolloin aloin seurustelemaan nykyisen vaimoni kanssa. Alussa kaikki oli todella mukavaa ja ihanaa sekä läheisyyttä ja erilaisia rakkauden eleitä oli molemminpuolin. Kirjoittelimme toisillemme "rakkauskirjeitä", vaihtelimme lahjoja sekä elämä vaikutti täydelliseltä ja sanoimmekin koko ajan "emme eroa koskaan".

Vaimoni huomasi alussa minussa jo sellaisia piirteitä mitkä saattaisivat hänen mielestään vaikeuttaa parisuhdetta mutta ei kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Ensimmäistä kertaa olin pakkaamassa kamojani muistaakseni vuonna 2016, koska olin valtavan mustasukkainen hänen entisestä miehestään. Tämän jälkeen tosin päätin että ei tarvitse olla mustasukkainen ja pääsinkin siitä silloin yli, mutta tämä palasi minulle sitten kuitenkin myöhemmin takaisin josta kerron lisää edempänä.

Pikakelataan eteenpäin vuoteen 2017 jolloin menimmekin jo naimisiin. Tänä samana vuonna tuli tehtyä mm. todella huonoja sijoituksia sekä kärsittyä valtavasta työpaikkastressistä ja tällöin olen sanonut todella ikäviä asioita vaimolleni. Olen sanonut mm. hänen lapselleen että minulle ei tarvitse tehdä isänpäiväkortteja koska en ole heidän isänsä. Tiedostan tietysti että tämä oli ihan väärin sanottu ja kadun sitä todella paljon, mutta jotenkin moinen asia vaan on päässyt suustani.

Näitä sanomisia on aika paljonkin, jotkut lievempiä ja jotkut pahempia. Pitkiä mykkäkouluja tuli myös pidettyä sekä suutuin aivan naurettavista syistä. Lisäksi saatoin vihoissani heittää siivotessani esim. lattialla olevia vaatteita roskiin. Fyysistä väkivaltaa en ole häneen kohdistanut ja en moiseen koskaan pystyisikään.

Vaimollani oli myös masennusta, josta en ollut täysin tietoinen, tai saatoin ollakin mutta minulla on suunnattomia ongelmia muistaa asioita mitä olen hänelle sanonut tai häneltä kuullut. Saatan muistaa joitain asioita, ne tulevat ns. "flashback" muodossa minulle joskus päähän mutta n. 90% on unohduksissa asioista mistä on puhuttu ja mitä olen sanonut.

2018 aloimme rakentamaan taloa ja silloin oikeastaan tietääkseni kaikki menikin ihan hyvin, minulla ei ehkä ollut aikaa tai voimia alkaa tekemään tai sanomaan typeriä asioita.

Pikakelataan vuoteen 2020, jolloin saimme muuttoluvan taloon. Tässä vaiheessa myös alkoholia kului kohtuuttomasti ja yleensä iltapalaksi tulikin juotua 2-3 olutta joka päivä. Tällöin sain itse "burnoutin" rakentamisesta ja en jaksanut enää tehdä oikeastaan mitään, makasin sängyssä tuijottaen seinää sekä en jaksanut tehdä edes ruokaa.

2020 syksyllä, tilanne oli taas sama kuin 2017 ja olin pakkaamassa kamojani jolloin vaimoni sanoi minulle että voi viedä minut ihan minne haluan ja silloin tajusin että jotain minussa on pakko olla vialla kun niin tein.

Tämän jälkeen päätin että yritän muuttaa toimintatapojani mutta tässä vaiheessa mustasukkaisuus tuli takaisin. Asiaan liittyy tietysti kolmas osapuoli mutta en viitsi asiasta mitään enempää mainita, koska mitään ei kuitenkaan ole tietääkseni tapahtunut.

Olemme keskustelleet asioista tämän jälkeen muutamia kertoja ja vaimoni laittoikin minulle linkkejä narsismista sekä esim. TikTokissa olevasta naisesta joka on naimisissa itsetietoisen narsistin kanssa. Tässä vaiheessa aloin itse miettimään että voisinko olla narsisti, yritin etsiä tietoa ja piirteitä narsisteista ja osa narsistin piirteistä kyllä kuulostaa minulta mutta toiset asiat taas eivät yhtään.

Aloitin myös tekemäni henkisen väkivallan takia psykoterapian ja tapaamisia onkin joka viikko.

Tällä hetkellä asumiskuviot toimivat niin että asun välillä kotona sekä välillä äitini luona. Asiat toimivat suht hyvin mutta huomaan välillä itsestäni että mustasukkaisuus nostaa päätään mutta yritän päästä siitä yli.

Onko täällä ketään joka tunnistaa itsensä narsistiksi?

Onko tänne soveliasta edes kirjoitella jos tuntee itsensä narsistiksi mutta haluaisi yrittää siitä jollain tasolla parantua?

Paras määritelmä narsismille on minusta se, että se on sairaalloista rakastumista vääristyneeseen omakuvaan.

Omakuvan ylläpitämiseen (narsistilla on usein hyvin heikko itsetunto) vaaditaan sitten ympäristöltä erilaisia uhrauksia ja käytännössä sellainen muodostuu normaaleille ihmisille hyvin raskaaksi.

Olen lueskellut aikani kuluksi tätä palstaa ja en ole kovinkaan varma ovatko kirjoittajat täällä useinkaan olleet tekemisissä oikean narsistin kanssa. Itseasiassa monet kirjoittavat täällä omista narsistisista piirteistään, ilmeisesti ymmärtämättä syvemmin narsistisen mielen toimintaa.

En olisi sinulle jakelemassa diagnoosia yhtään mistään, mutta hoitele elämäsi kuntoon ja rauha läheisillesi.

Zelton kirjoitti: ↑08 Syys 2021, 22:31 Paras määritelmä narsismille on minusta se, että se on sairaalloista rakastumista vääristyneeseen omakuvaan.

Omakuvan ylläpitämiseen (narsistilla on usein hyvin heikko itsetunto) vaaditaan sitten ympäristöltä erilaisia uhrauksia ja käytännössä sellainen muodostuu normaaleille ihmisille hyvin raskaaksi.

Olen lueskellut aikani kuluksi tätä palstaa ja en ole kovinkaan varma ovatko kirjoittajat täällä useinkaan olleet tekemisissä oikean narsistin kanssa. Itseasiassa monet kirjoittavat täällä omista narsistisista piirteistään, ilmeisesti ymmärtämättä syvemmin narsistisen mielen toimintaa.

En olisi sinulle jakelemassa diagnoosia yhtään mistään, mutta hoitele elämäsi kuntoon ja rauha läheisillesi.

Kiitos vastauksesta. Elämä tosiaan jatkuu tällä hetkellä ihan hyvin näin ja toivon tietysti pääseväni takaisin perheeni pariin jossain vaiheessa.

En koe että oma itsetuntoni olisi kovin heikko, enkä kyllä koe oikein omaavani vääristynyttä omakuvaakaan. Kaikissa ihmisissä taitaa olla jonkinlaisia narsistisia piirteitä, ainakin kun olen asiaa selvittänyt eri lähteistä.

Olen lukenut myös itse foorumia ja voin kyllä suoraan sanoa että kyllä joillain ihmisillä on ollut todella ilkeitä puolisoita ja en itse pystyisi vastaaviin tekoihin itse. Toivotankin kaikille heille tsemppiä elämään ja hyvää tulevaisuutta.

Hei,

Minä ajattelisin, että narsismia/ tuhoisaa/ myrkyllistä käytöstä on se kun kohtelee toista epäkunnioittavasti tuntematta siitä minkäänlaista syyllisyyttä tai huonoa omaatuntoa edes jälkeenpäin. Jos sen ehkä pienen orastavankin syyllisyyden tukahduttaa tehokkaasti sillä, että sysää vastuun omista teoistaan muille (sinä käyttäydyit niin huonosti, että minun oli pakko tehdä mitä tein jne.) Vahvemmin narsistisia piirteitä omaava henkilö ei kykene tuntemaan empatiaa, ei asettumaan toisen asemaan, ei pyytämään ateeksi kuin omista lähtökohdistaan eli silloin kun itselle on siitä hyötyä, eli ei mitään todellista katumusta ja sen vuoksi tuleva anteeksipyyntö.

Jokainen meistä voi käyttäytyä joskus syystä tai toisesta toista ihmistä kohtaan epäystävällisesti, ilkeästikin, mutta kykenemme myös ymmärtämään pahat tekomme ja pyytämään niitä vilpittömästi anteeksi. Jopa ymmärtäen ja sietäen kumppanilta (tai keneltä tahansa loukatulta) sen, että anteeksi antaminen voi ottaa aikaa.

Minusta narsistin heikosta itsetunnosta kertoo juuri tuo, ettei kykene ottamaan syytä niskoilleen. Vastuunkantajan taakka olisi liian raskas kantaa, oma pöytä pitää saada puhtaaksi keinolla millä hyvänsä ja paras keino on sysätä vastuu omista teoista ympärillä oleville ihmisille, olosuhteille, sattumalle...

tapaus kirjoitti: ↑09 Syys 2021, 13:36 Hei,

Minä ajattelisin, että narsismia/ tuhoisaa/ myrkyllistä käytöstä on se kun kohtelee toista epäkunnioittavasti tuntematta siitä minkäänlaista syyllisyyttä tai huonoa omaatuntoa edes jälkeenpäin. Jos sen ehkä pienen orastavankin syyllisyyden tukahduttaa tehokkaasti sillä, että sysää vastuun omista teoistaan muille (sinä käyttäydyit niin huonosti, että minun oli pakko tehdä mitä tein jne.) Vahvemmin narsistisia piirteitä omaava henkilö ei kykene tuntemaan empatiaa, ei asettumaan toisen asemaan, ei pyytämään ateeksi kuin omista lähtökohdistaan eli silloin kun itselle on siitä hyötyä, eli ei mitään todellista katumusta ja sen vuoksi tuleva anteeksipyyntö.

Jokainen meistä voi käyttäytyä joskus syystä tai toisesta toista ihmistä kohtaan epäystävällisesti, ilkeästikin, mutta kykenemme myös ymmärtämään pahat tekomme ja pyytämään niitä vilpittömästi anteeksi. Jopa ymmärtäen ja sietäen kumppanilta (tai keneltä tahansa loukatulta) sen, että anteeksi antaminen voi ottaa aikaa.

Minusta narsistin heikosta itsetunnosta kertoo juuri tuo, ettei kykene ottamaan syytä niskoilleen. Vastuunkantajan taakka olisi liian raskas kantaa, oma pöytä pitää saada puhtaaksi keinolla millä hyvänsä ja paras keino on sysätä vastuu omista teoista ympärillä oleville ihmisille, olosuhteille, sattumalle...

Moi,

minulla on nimenomaan aina ollut vähän heikko empatiakyky ja puolisoni onkin tästä minulle maininnut useita kertoja. Se oli myös yksi syy miksi aloinkin tätä asiaa pohdiskelemaan syvemmin että voisiko olla kuitenkin niin että olisin jollain tasolla narsisti.

Kaikista pahintahan tässä omalla kohdallani on ollut se että en ole tosiaan oikein ymmärtänyt aiheuttavani tai sanovani mitään pahaa vaikka tietysti sen nyt jälkikäteen tiedänkin.

Muistan erään tapahtuman ja siitä seuranneen puolisoni ilmeen sekä reaktion, tämä tapahtuma on tullut minulle ns. flashbackina mieleen (itseasiassa viime kesänä kun ajoin autolla töistä kotiin) ja murruin ihan täysin muistaessani tämän. Silloin kun se tapahtui, en tajunnut tai huomannut tekeväni mitään väärää. Nykyään tulee tietysti paha mieli ja itkukin monesti kun mietin tätä tapahtumaa.

Vielä hankalampaa tässä tosiaan vielä on se kun en muista asioita. Tuntuu että nuo vuodet on mennyt osaltani aivan sumussa ja en muista niistä yhtään mitään.

Minusta tämän pienen kurkistuksen perusteella elämääsi et ole pahimpia tapauksia, koska kykenet ilmiselvästi ymmärtämään tehneesi väärin ja jopa katumaan tekojasi. Ne ovat jääneet mieltäsi vaivaamaan. Voihan vähäinen empatiakyky johtua jostain muustakin kuin narsismista, esim. joku tunnelukko lapsuudesta tai myöhemmästä elämästä, jossa olet joutunut itsesi "kapseloimaan" selvitäksesi? Hyvä asia on, että olet tiedostanut tilanteen, käsittääkseni narsisti ei itsestään vikaa halua löytää eikä siihen kykenekään. Jatka itsetutkiskelua, hae tarvittaessa apua, ole avoin puolisollesi. Olet menossa hyvään suuntaan.

tapaus kirjoitti: ↑10 Syys 2021, 08:34 Minusta tämän pienen kurkistuksen perusteella elämääsi et ole pahimpia tapauksia, koska kykenet ilmiselvästi ymmärtämään tehneesi väärin ja jopa katumaan tekojasi. Ne ovat jääneet mieltäsi vaivaamaan. Voihan vähäinen empatiakyky johtua jostain muustakin kuin narsismista, esim. joku tunnelukko lapsuudesta tai myöhemmästä elämästä, jossa olet joutunut itsesi "kapseloimaan" selvitäksesi? Hyvä asia on, että olet tiedostanut tilanteen, käsittääkseni narsisti ei itsestään vikaa halua löytää eikä siihen kykenekään. Jatka itsetutkiskelua, hae tarvittaessa apua, ole avoin puolisollesi. Olet menossa hyvään suuntaan.

Olen tutustunut myös tunnelukkoihin vaimoni ohjeen mukaan, kuuntelin Kimmo Takasen Tunne lukkosi kirjan tuossa muutama kuukausi takaperin.

Voihan se olla, että minun rankka lapsuuteni on osasyy näihin asioihin mikä minussa on vialla. Isän todella paha alkoholismi, henkinen ja osaksi fyysinen väkivalta äitiäni kohtaan, henkistä väkivaltaa minua ja siskoani kohtaan, vanhempien ero jne. Lisäksi se suunnaton häpeä mitä vanhemman alkoholismi jättää lapseen pienellä paikkakunnalla asuessa.

Tässä lapsuusajassa toistuu sama asia mikä parisuhteessani: En muista lapsuudestani juuri mitään.

Kiitoksia, kyllä tässä jollain tasolla eteenpäin mennään kokoajan ja avoimuutta pyrin pitämään nyt itsestäänselvänä.