KESKUSTELUFOORUMI

Olen eronnut narsistisesta miehestä reilu 11 vuotta sitten. Alkuun oli häirintää jatkuvasti hyvällä ja pahalla, lähestymiskiellon jouduin hakemaan.
nyt tosiaan näinä eron jälkeisinä vuosina hän on yrittänyt yhteenpaluuta ainakin kaksi kertaa vuodessa ja itellä alkaa ns.huumori taas loppumaan
Radiohiljaisuutta käytän pääsääntöisesti (tekstarit) mutta kun antaa olettaa että soittaa lasten asioista niin alkaakin ehdotteleen ja leperteleen. Näihin sanon heti tiukasti että minulle ei ole eikä tule olemaan ikinä mitään halua eikä tunteita yhteenpaluuseen. Onko kokemusta? Loppuuko tämä koskaan vai ainako palaavat vanhan uhrin kimppuun?
Mietin että on hänellä otsaa liehitellä ja nähdä "rakkauden" meidän välissä vaikka olen ollut hyvin kylmä/asiapitoinen koko tämän ajan. En ole antanut pienintäkään merkkiä lämpimistä tunteista ja kun niitä ei ole niin se on helppoa.
Yksin mies ei pitkään viihdy vaan heilat vaihtelee melko nopsaan tahtiin.
Lapsista ei juuri ole kiinnostunut. Toki osaa näytellä selaista. Lapset suhtautuvat varauksella kun isä puhunut musta todella pahasti eron jälkeen heille ja saanut raivokohtauksia heille myös aivan käsittämättömistä asioista, eikä pyydä anteeksi. Hänellä on aina oikeus tehdä mitä vaan.
Ikuisestiko tuo paskiainen kimpussa??

Narsisti ei ilmeisesti toimi tai edes ajattele siten kuin tavallisten tottumusten mukaan elävä kumppani odottaisi.
Itselleni kävi jo lapsuuden perheessä selväksi, ettei ylivoimaiselle aikuiselle narsistille pidä mennä näyttämään minkäänlaista tunnetta, ei iloa, ei surua, ei loukkaantumista, ei pettymystä eikä varsinkaan vihaa. Koskapa, narsisti katsoo olevansa tärkeä henkilö, "voittaja", kun saa uhrin ylipäätään reagoimaan. Lapsuuden miljöössä kaltoinkohtelija nimittelikin minua sitten kovanaamaksi, kun ei saanut minusta mitään irti. Passiivinen ilmeettömyys oli ainoa vaihtoehto, joka suojasi minua silloin, kun en kyennyt vielä irtautumaan nuoren ikäni vuoksi.
Kun narsistista ollaan tekemässä eroa tai toivotaan, ettei hän enää soittaisi, saattaa olla kokeilemisen arvoista olla ilmaisematta hänelle yhtään mitään.