KESKUSTELUFOORUMI

Pitkä ja kivinen on ollut tie parisuhteessa, josta pääsin vihdoin ja viimein eroon lähes 12vuoden yhdessä olon jälkeen. Se miksi haluan jakaa tarinani on osittain terapeuttista työstämistä itselleni, sekä haluan antaa vertaistukea ja toivoa siitä, että narsistisesta parisuhteesta voi päästä eroon.
Taustoista lyhyesti. Tapasin ex puolisoni vasta erottuani edellisestä suhteesta. Tuolloin minut nostettiin jalustalle, kehuttiin ja osteltiin lahjoja ym. Parisuhde eteni nopeasti, liian nopeasti näin jälkikäteen ajateltuna hänen taholtaan. Jo suhteen alussa oli varoitusmerkkejä ex puolison raivokohtauksista, sekä ylimielisestä ja itsevarmasta asenteesta. Tuttavat varoittelivat exästä, mutta olin niin rakastunut etten nähnyt tilannetta. Tuolloin jo narsistinen exäni oli puhunut kuinka voi käyttäytyä miten haluaa käyttäen minun rakastumistani hyväksi.
Yhteenmuuton jälkeen parisuhteeseen alkoi tulla enemmän itsekkäitä piirteitä, halveksuntaa, sekä syyllistämistä vaikken ollut tehnyt mitään. Minua syyllistettiin niin paljon ja asiat aina käännettiin toisinpäin että aloin epäilemään jo omaa mielenterveyttäni sekä syyllistin itseäni. Esimerkiksi siitä ettei hän ollut tullut kotiin yöksi, puhuin väärällä tavalla, nauraessani hän hermostui ja lynttäsi, nimitteli. Kuulemma nauroin hänelle tehden pilkkaa hänestä vaikkei asiayhteys liittynyt häneen mitenkään.

Aloin vuosi vuodelta voida henkisesti huonommin. En tiennyt mikä on oikein vialla ja toisaalta ymmärsin että kaikki ei ole parisuhteessa kunnossa. Ex puolisoni ei koskaan nähnyt mitään väärää käytöksessä tai pyytänyt anteeksi. Viimeisen puolen vuoden aikana epäkunnioittava käytös lisääntyi, sekä sain sanallista uhkailua ja kiristämistä. Hän loukkasi aroilla minulle vaikeilla asioilla jotka olin luottamuksella hänelle kertonut.
Elämässäni tuli muita vakavempia kuormitustekijöitä joiden tiimoilta havahduin että ihmisellä ei ole kuin yksi elämä. Mietin myös minkälaista elämäni on tuon ihmisen kanssa 10v kuluttua ja ajattelin että itseni kadottamisen lisäksi myös mielenterveyteni on mennyttä.

Mistä sain voimaa lähteä? Muutoksen ja päätöksen tekeminen oli vaikeinta. Kun päätös oli tehty, myös hänen taholtaan erosta tunsin kauhua, pelkoa miten selviän tästä. Silti pakotin itseni hoitamaan asunnon itselleni ja muut käytäntöihin liittyvät asiat. Halusin päästä äkkiä eteenpäin asiassa. Hän oli vienyt itsetuntoni. Ja ehkä löytänyt jo uuden uhrin, jota manipuloida sillä en suostunut enää hänen pelinappulakseen sairaassa manipuloinnissa missä annettiin vähän hyvää jotta pysyin lähellä mutta paljon enemmän pahaa henkisellä tasolla. Pahinta oli usean viikon mykkäkoulut joita hän loppuajasta harjoitti.

Tällä hetkellä olen muuttanu pois yhteisestä kodistamme. Tunnen valtavaa helpotusta ja tunne että voin hengittää. Pidin onneksi ystävistäni kiinni ja loin vahvan tukiverkoston ympärilleni. Myös terapia auttoi ja auttaa edelleen asian läpikäymisessä. Ex puolison sukulaiset ja kaverit joille hän on minut mustamaalannut ja leimannut eivät tiedä mistä minä pelastuin. He eivät olleet näkemässä millainen ihmishirviö tuo kyseinen henkilö oli kun ovi sulkeutui.

Nyt on aika aloittaa uusi sivu elämässä. Olen katkaissut kaikki välini häneen enkä halua että hän tietää elämästäni mitään. Narsistinen exäni on yrittänyt pelata vielä pelejään yrittämällä manipuloida läheisiäni. Onneksi olen avoimesti kertonut heille ja tuonut sen näkyväksi millaista oli elää narsistin talutushihnassa.

Toivon kaikille paljon voimaa ja jaksamista. Päätös on vaikea, mutta kun sen tekee ja hoitaa käytännön asiat pois alta tulee hetki, jolloin kokee olevansa vapaa. Pikkuhiljaa alan löytämään takaisin itseäni, asettamaan rajat miten minua saa kohdella sekä antamaan arvon itselleni. Olen hyvä juuri tällaisena kuin olen.

Ihana viesti, Jonna. Kiitos.
Sait varmasti nähdä selkeästi, mitkä ovat ne viimeiset keinot, jotka narsisti käyttää, kun vielä kerran yrittää saada uhrin taipumaan suhteen jatkamiseen. Mykkäkoulu, radiohiljaisuus, oli omalta kohdaltani niitä viimeisiä vetokoukkuja, joilla annoin itseni luisua suhteeseen takaisin. Taannuin pikkulapsen tasolle.
Toinen mieltäni murentava tekijä oli, kun provosoiduin tekemään narsistille samaa kuin mitä hän teki minulle. Se tie oli hukuttaa minut häpeään ja voimattomuuteen. Annoin narsistin käytöksen yllyttää minut kaoottiseen toimintaan, itkin, raivosin, syyttelin ja uhkailin ääneni käheäksi. Kuta häpeällisemmässä tilassa olin, sitä rauhallisemmaksi muuttui narsistin olemus. Hän muuttui levolliseksi aina, kun oli saanut muut reagoimaan. Jollei hän muuta keinoa keksinyt, hän alkoi puhua niin epäselvästi ja hiljaisella äänellä, että toisen oli pakko kysyä, mitä, mitä sanoit. Vastaus oli sekavaa sanasalaattia. Meni aikaa ennen kuin tämänkin huomasin häneltä keinoksi saada huomiota ja tehdä muut läsnäolijat altavastaajiksi, arvailemaan, mitä puhuja mahtoi taas tarkoittaa. Kun hän alkoi käyttää keinojaan myös lapsiin, pelkoni lisääntyivät. Kyse ei ollut enää pelkästään minun sekoamisestani.

Ymmärsin, luettuani aiheesta enemmän, että uhrin sielun ja terveyden murtuminen, on narsistisen painostuksen, alistamisen ja väkivallan päämäärä. Narsisti ei voi valita toisin. Hänelle ei ole kehittynyt kykyä itsenäiseen tunne-elämän ja tasapainon käsittelyyn. Tätä puutetta hän kompensoi hyväksikäyttävällä ja väkivaltaisella käytöksellä. Narsistille uhri on persoonaton, välttämätön hyödyn väline, joka antautuu hänen käytettäväkseen.
Uhrin osa on järkyttävä ellei hän saa apua suhteen ulkopuolelta. Jos apua ei ole tai sitä ei kyetä ottamaan vastaan, uhri kadottaa yhä enemmän todellisuudentajuaan, epäilee omaa mielenterveyttään ja säikähtää omaa käytöstään. Usein uhri ryhtyy pohtimaan, onko itse narsisti. Tässä ajatuksessa hän saa tukea narsistikumppanilta.