KESKUSTELUFOORUMI

Hei! Olen uusi käyttäjä tällä foorumilla. Haluan kertoa oman tarinani, muun muassa tällaista olen joutunut kokemaan. Tekstini on melko pitkä, mutta toivottavasti joku jaksaa lukea. Kiitos jo etukäteen.

Kaikki alkoi tästä: Mieheni alkoi eräs ilta juomaan.
Hän kävi kimppuuni ja puri minua käteen kovaa. Tämän jälkeen hän ei tuntenut katumusta, vaan hänen mukaansa ylireagoin, kun aloin itkemään ja minua sattui. Tilanteessa hän esitti marttyyria ja sanoi, että nyt varmaan jätän hänet. Sen jälkeen hän vähätteli tunteitani tilanteen suhteen.

Kun kerroin hänelle, että olin nuorena masentunut ja viiltelin itseäni, hän otti veitsen käteensä ja alkoi viiltelemään omaa kättänsä. Haukkui minua sen jälkeen ja sanoi, että "vain todelliset pellet tekevät näin". Olen hänen mukaansa lapsen tasolla monessa asiassa ja olen hänen mukaansa itse narsisti. Myöhemmin hän kiisti koko tilanteen - tällaista ei muka tapahtunut ja minä taas kuvittelen kaiken.

Hän menee aina eri huoneeseen kun itken. En saa lohdutusta enkä apua, loukkaantuu minulle, kun itken. Hän tulkitsee asian niin, etten välitä hänen seurastaan ja olen petturi, kun itken hänen läsnä ollessaan.

Satuttaa minua kesken seksin. Tätä on tapahtunut useasti ja hän sanoo, että kipu muuttuu kyllä nautinnoksi. Että minun on kestettävä kipu. Koen tilanteet pelottavana ja epämiellyttävänä. Olen muutamia kertoja pyytänyt häntä lopettamaan, toisinaan en vain jaksa.

Hän on joutunut tekemisiin poliisin kanssa useita kertoja. Kun kysyn näistä asioista, kertomus asioista muuttuu jatkuvasti. Hän ei kerro menneisyydestään juurikaan mitään. Hän valehtelee asioista.

Hän kääntää lähes kaikki asiat minun syykseni.
Luettelee kaikki, mikä minussa on vialla, mutta väittää, ettei hänessä ole mitään vikaa.

Käyttäytyy oudosti, esimerkiksi väittää, ettei hänen muistissaan ole mitään vikaa ja minä aina muistan asiat väärin. Jos sanon asian, joka häntä ei miellytä, olen kuulemma harhainen ja todella sairas. En voi sanoa vastaan hänelle missään tai hän suuttuu ja on arvaamaton. Hän väittää, että osaa lukea ajatukseni ja tietää aina, mitä teen kotona, jos ei ole itse paikalla sillä hetkellä. Tämä tuntuu minusta pelottavalta.

Kerran eroriidan yhteydessä hän sanoi puhelimessa: "Jos oikein haluaisin, lähettäisin kaverini kotiisi tappamaan sinut. Sen jälkeen siellä ei olisi kukaan muukaan elossa". Tämän lauseen vuoksi jouduin hakeutumaan turvakotiin. Turvakotiin menosta hän moitti rankasti minua, vaikka turvatalon henkilökunnan mukaan hän käyttää vähintäänkin henkistä väkivaltaa minua kohtaan. Lisäksi hän haukkuu minua siitä, etten ole maksanut päivääkään veroja, koska en sairauteni vuoksi ole töissä käynyt.

Ehdottelee minulle jatkuvasti, että minun pitäisi alkaa myymään seksiä. Kerran hän sanoi näin: "Olet pilannut työasiani, koska soitat ja tekstaat minulle jatkuvasti. Siksi sinun pitäisi alkaa myymään seksiä, jotta saan menettämäni rahat takaisin".

Huutelee ja haistattelee ihmisille melko usein, kun liikumme yhdessä ulkona. Hän kertoi minulle olevansa "Kuningas", jolle kumartaa yöelämässä kaikki. Hän saisi omien sanojensa mukaan "kenet tahansa naisen". Hänen mukaansa hänen omat kaverinsa pitävät häntä todella älykkäänä ja miellyttävänä. Hänessä itsessään ei kuulemma ole mitään vikaa.

Usein mietin: Olenko vain hullu ja onko hän oikeassa? Ovatko hänen tekonsa oikeutettuja? Hän on kertonut lääkäreillekin minun olevan harhainen.
Eräs hoitaja kehotti minua lähtemään tästä parisuhteesta jo ajat sitten. Minusta tuntuu, että ihmisten on vaikeaa ymmärtää, miksi en lähde tästä suhteesta. En aina ihan itsekään osaa sitä selittää. En yksinkertaisesti vain pysty lähtemään suhteesta, vaikka haluaisin. Tuntuu, että hänellä on jonkinlainen ote minuun joka päivä. Kun yritin erota ensimmäisen kerran, sain häneltä yli 120 tekstiviestiä joissa hän ensin haukkui ja solvasi, ja sitten kehui minut maasta taivaisiin. Olen yrittänyt erota useita kertoja. Kaipaisin siis neuvoja muilta: Mitä itse tekisitte tässä tilanteessa?

Sinun tilanteessasi, Ella, hakeutuisin heti turvakotiin, vaikkei mitään tavallista vakavampaa sattuisi juuri tällä hetkellä olemaan tekeillä.

Pyytäisin saada turvakodin henkilökunnalta käytännön tukea, kädestä pitäen, siihen, että pääsen eroon henkeäni uhkaavasta ihmisestä.

Pyytäisin lisäksi apua rikosilmoituksen tekoon poliisille kertomastasi tappouhkauksesta. Vaikka teosta on kulunut ilmeisesti aikaa, on ilmoitus hyvä kuitenkin tehdä. Pyytäisin poliisin ryhtyvän toimiin ja auttavan minua, että voin suojautua tämän nimeämäni uhkaajan väkivallalta.

Vaikka itse en tällä hetkellä ymmärtäisi olevani hengenvaarassa, ottaisin silti vakavasti sen, että ulkopuoliset, asiaa ammattinsa tai elämänkokemuksensa perusteella ymmärtävät henkilöt, kertovat minulle, että olen pikaisen, tehokkaan avun tarpeessa.
On aivan normaalia, ettei lähisuhdeväkivallan uhri ymmärrä miten suuressa vaarassa hän elää. Toinen normaali ajatus on, toive siitä, että väkivalta heikkenee tai jopa loppuu.
Sitä se ei tee, vaan se voimistuu ja muuttuu raaemmaksi ajan mittaan.
Tilanteessasi, Ella, ottaisin äärimmäisen tosissani sen tutkimustiedon, että väkivaltaisesta suhteesta lähteminen täytyy tehdä ammattihenkilön avulla, jo siksi, että tieto uhrin lähdöstä provosoi uhkaajaa ja nostaa vakavan vaaran riskin moninkertaiseksi.

Lähde. Ja tee kaikkesi, ettei hän tiedä missä asut, missä liikut, mitä teet.
Mutta ymmärrän, että on vaikea lähteä. Pelko on varmasti iso siitä mitä lähdöstä seuraa. Turvakotiin siis. Ja paljon ammatti-ihmisiä ympärille.