KESKUSTELUFOORUMI

Vähän reilu vuosi sitten tupsahti tää mies salaman lailla mun elämään, se oli menoa samantien, kaikki oli täydellistä (pohjalla suhde alkoholistiin 11v ja outo 3 v suhde joka alkoi intohimolla ja muuttui kaverisuhteeksi, näistä kummastakin pääsin loppujen lopuksi lähtemään, ja päätin että nyt olen yksin...) oli rakkautta,mun kehumista, läheisyyttä, runsasta intohimoa ja seksiä, muutettiin yhteen 5kk jälkeen, kihloihin 7 kk jälkeen, aattelin et ei tämmöistä tapahdu kuin saduissa. Asiat rupes muuttumaan aika pian sen jälkeen kun muutettiin yhteen, rupes karkea kielenkäyttö muuttumaan jokapäiväiseksi, en oo sellaisia sanoja kuullut koskaan aiemmin, sit rupes seksi vähentymään, ja mua ruvettiin syyllistämään siitä, alkuaikoina mies hehkutti miten on ihanaa kun on halukas nainen ja joka tekee aloitteita, mulla puhkesi paniikkihäiriö, kohtauksia tuli paljon, hain apua, sain lääkkeet, kohtauksiin opamox, en uskaltanut ruveta pidempivaikutteista syömään, kun pelkään että turruttaa, ja työni vaatii impulsiivisuutta ja luovuutta. Mieskin aloitti masennuksen vuoksi vähän ennen kun muutettiin yhteen, syömään masennuslääkettä, hänen työ haastavaa ja hyvin miehekästä, yhdessä asumisen aikana kaikki muuttui joka kk pahemmaksi, olin itsekäs, aivoinvaliidi, kehari, itsekäs, lehmä, ämmä, ym ym, ja koko ajan vitun tyhmä, vitun ämmä ym, sit loppui seksi n 7 kk jälkeen, oli yksittäisiä kertoja, ja niiden jälkeen sanoi että ymmärrätkö mihin tää johtaa jos pakotat, en ymmärtänyt sillon mitä tää on, jatkuvasti tuntu et onko tää totta, onko tää jotain elokuvaa, hirveitä raivokohtauksia jis koitin puolustaa itseäni, väitti että mä aloitan riidat, vaikka ne tuli mulle ihan puskista, mä oon koko ikäni välttänyt riitoja koska pelkään niitä, näitä tuli jatkuvasti ja sanoi että syyllistän häntä, ja oon niin itsekäs etten ajattele ku omaa napaa, mä menin ihan paniikkiin ja ahdistus iski, loppu myös halailut, pusut ym, syy ettei voi tehdä niin, koska sit mä ymmärrän sen väärin, mun kroppa huutaa halaamista, mutta jis nyt vaikka koitan antaa pusun tai halata, sanoo että mitä vittua sä yrität, ei nyt. Yksittäiset seksi kerrat kun herään siihen että on työntynyt muhun, ja repii mua tukasta, ja sanoo nautitko narttu, oon noina kertoina ollut ihan unessa, enkä niistä mitään saanut. Ei suostu mua pitää hyvänä, kun miehellä on oikeus sanoa ei, ja sanoo että jis painosta tää juttu muuttuu pahemmaksi... Nyt oon menettänyt naiseuteni rippeet, ja kun mies on addikti, myös seksin saralla, ja nyt totaalinen haluttomuus, mitä tää on? Kavereilleen näyttää ja moni luulee että ollaan onnellusia, neljän seinän sisällä tää on yhtä varpaillaan oloa, seksittönyydesrä ei puhuta, joskus sanoo että ei tässä oo rakkauden loppumisesta kysymys, hän ei vaan halua, aloitin psykiatrilla käynnit, ne vähän helpottaa, nyt en oo muutamaan viikkoon päässyt käymään, ja seinät kaatuu päälle. Mä koitan kotona miellyttää, ettei tuu raivokohtsusta, mutta kun niitä ei voi ennakoida, ja ne voi alkaa mistä tahansa, ja syy on aina mun, ja syyttää mua siitä mitä itse tekee, nää on ihan hirveitä tilanteita, koitan tehdä kaikkeni ettei niitä tulis, mä meen ihan lukkoon niissä, ja koitan puolustaa itseäni, mä en saa pahoittaa mieltäni, sekin provosoi, koitan joskus kun sanat tai teot on satuttanut, sanoa että musta tuntuu, nää on vasn mun oloja/ajatuksia, mutta ei auta, syttyy sekunneissa ja raivo ja hirveetä sanat pommittaa. Mulla ei rahkeet riitä,miten tässä toimin, mitä teen, asutaan yhdessä, ollaan kihloissa, ulkopuolisten silmissä unelmapari, pelkään eroa. Miehellä paljon entisiä suhteita jotka päättynyt siihen että kaikki estot päällä, joko hän tai exät laittanut, ja kaikki on häntä kuulemma pettänyt, oon sitä ihmetellyt kun mies on ollut niin seksuaalinen, nyt kun mietin onkohan niissä käynyt samantyyppinen juttu. On hirmusen mustasukkainen, mun piti lopettaa mun rakas ja ainoa harrastus, kun sieltä kuulemma lähdin hakee uutta miestä, en jaksanut sitä riitaa, ja sanoi että jis meen hän menee tinderiin, ihan vaan katsoo tarjontaa
Nyt on kaks kertaa sanonu et mä oon narsisti, mä oon ihan huulipyöreenä, et mitä.. Ja tää kaikki tapahtunut vähän reilu vuodessa, siitä hetkestä kun tavattiin ekan kerran, voiko tää vielä pahentua, itse oon kuin varjo entisestä, parille ystävälle oon puhunut, ne on musta tosi huolissaan, ja sanoo että oon ihan pihalla koko ajan, työni esillä oloa, ja en siellä näytä tuskaani, miten tästä selviää???

Hei!
Tutulta kuulostaa. Kodin tulisi olla turvapaikka ja parisuhteen kuuluu tuntua hyvältä. Ei siltä vaikuta. Älä turhaan elätä toivoa, että tilanne on väliaikainen ja menee ohi. Ei se mene vaan muuttuu ajan myötä pahemmaksi. Hän saattaa palata paratiisivaiheeseen aavistaessaan sinun tekevän lähtöä muuttuen takaisin siksi ihanaksi ihmiseksi, johon rakastuit. Se on pelkkää taktikointia sinut takaisin koukuttamiseksi. Pelasta itsesi ja lähde. Älä pidä häneen sen jälkeen yhteyttä. Alkuun varmastikin tuntuu aivan kamalalta, kun mieleen tulee muistoja niistä hyvistä hetkistä, mutta kyllä se ohi menee ja saat elämääsi ilon sekä rauhan takaisin. Voimia sinulle!

Joo, mä jotenkin sen tiedänkin, mutta en pysty tähän vielä, ja asutaan kimpassa, ja ne kihlat, hänen talo vuokrattu, ihan hirvee tilanne, noissa edellisissäkin venynyt äärirajoille, asettanut jongun jutun, et jis näin tapahtuu se on siinä... Ja sit on just se jokin tapahtunut, ja oon pystynyt tekemään ratkaisun ehkä nyt aattelen, että jos tää kihlattu jää kiinni pelaamisesta toisten naisten kans se on siinä. Ihan hullua ajatella näin, vanha kaava
Mutta oon omassa kodissa varpaillaan koko ajan, koitan olla hyvä, jai toivon jotain kiitosta, hysteerisenä siivoan, hankin lahjoja, sponssaan juttuja... Mutta eihän se auta, onkin sanonut että hänen tehtävä pitää mun jalat maassa, muut kehuu, etten ylpisty, ja kun ajattelen aikaa et voiko tää olla totta, vähän yli vuosi, ja ollaan tässä
Sanoo usein että ei sun tartte lotota, ku sait hänet...
Oon mä sekasin, miten kun elämä olis aika hyvin, varmaan lapsuuden traumaattiset hylkäämiskokemukset myös vaikuttaa, järkikin sanoo mulle paljon mutta tunteet ottaa vallan, ja olen ihan pihalla.
Paljon menee aikaa ja energiaa, olen kuin koiranpentu, kaipaan pientä huomiota, enhän sitä saa, muussa elämässä vahva ja henkilökohtaisissa asioissa satutan itseäni koko ajan, tää suhde on kyllä pahin kaikista, rakastuin täysillä, uskaltauduin siihen, ja nyt vaan ihmettelen miksi en kelpaa

Helmi21 kirjoitti: ↑21 Marras 2021, 23:47 Vähän reilu vuosi sitten tupsahti tää mies salaman lailla mun elämään, se oli menoa samantien, kaikki oli täydellistä (pohjalla suhde alkoholistiin 11v ja outo 3 v suhde joka alkoi intohimolla ja muuttui kaverisuhteeksi, näistä kummastakin pääsin loppujen lopuksi lähtemään, ja päätin että nyt olen yksin...) oli rakkautta,mun kehumista, läheisyyttä, runsasta intohimoa ja seksiä, muutettiin yhteen 5kk jälkeen, kihloihin 7 kk jälkeen, aattelin et ei tämmöistä tapahdu kuin saduissa. Asiat rupes muuttumaan aika pian sen jälkeen kun muutettiin yhteen, rupes karkea kielenkäyttö muuttumaan jokapäiväiseksi, en oo sellaisia sanoja kuullut koskaan aiemmin, sit rupes seksi vähentymään, ja mua ruvettiin syyllistämään siitä, alkuaikoina mies hehkutti miten on ihanaa kun on halukas nainen ja joka tekee aloitteita, mulla puhkesi paniikkihäiriö, kohtauksia tuli paljon, hain apua, sain lääkkeet, kohtauksiin opamox, en uskaltanut ruveta pidempivaikutteista syömään, kun pelkään että turruttaa, ja työni vaatii impulsiivisuutta ja luovuutta. Mieskin aloitti masennuksen vuoksi vähän ennen kun muutettiin yhteen, syömään masennuslääkettä, hänen työ haastavaa ja hyvin miehekästä, yhdessä asumisen aikana kaikki muuttui joka kk pahemmaksi, olin itsekäs, aivoinvaliidi, kehari, itsekäs, lehmä, ämmä, ym ym, ja koko ajan vitun tyhmä, vitun ämmä ym, sit loppui seksi n 7 kk jälkeen, oli yksittäisiä kertoja, ja niiden jälkeen sanoi että ymmärrätkö mihin tää johtaa jos pakotat, en ymmärtänyt sillon mitä tää on, jatkuvasti tuntu et onko tää totta, onko tää jotain elokuvaa, hirveitä raivokohtauksia jis koitin puolustaa itseäni, väitti että mä aloitan riidat, vaikka ne tuli mulle ihan puskista, mä oon koko ikäni välttänyt riitoja koska pelkään niitä, näitä tuli jatkuvasti ja sanoi että syyllistän häntä, ja oon niin itsekäs etten ajattele ku omaa napaa, mä menin ihan paniikkiin ja ahdistus iski, loppu myös halailut, pusut ym, syy ettei voi tehdä niin, koska sit mä ymmärrän sen väärin, mun kroppa huutaa halaamista, mutta jis nyt vaikka koitan antaa pusun tai halata, sanoo että mitä vittua sä yrität, ei nyt. Yksittäiset seksi kerrat kun herään siihen että on työntynyt muhun, ja repii mua tukasta, ja sanoo nautitko narttu, oon noina kertoina ollut ihan unessa, enkä niistä mitään saanut. Ei suostu mua pitää hyvänä, kun miehellä on oikeus sanoa ei, ja sanoo että jis painosta tää juttu muuttuu pahemmaksi... Nyt oon menettänyt naiseuteni rippeet, ja kun mies on addikti, myös seksin saralla, ja nyt totaalinen haluttomuus, mitä tää on? Kavereilleen näyttää ja moni luulee että ollaan onnellusia, neljän seinän sisällä tää on yhtä varpaillaan oloa, seksittönyydesrä ei puhuta, joskus sanoo että ei tässä oo rakkauden loppumisesta kysymys, hän ei vaan halua, aloitin psykiatrilla käynnit, ne vähän helpottaa, nyt en oo muutamaan viikkoon päässyt käymään, ja seinät kaatuu päälle. Mä koitan kotona miellyttää, ettei tuu raivokohtsusta, mutta kun niitä ei voi ennakoida, ja ne voi alkaa mistä tahansa, ja syy on aina mun, ja syyttää mua siitä mitä itse tekee, nää on ihan hirveitä tilanteita, koitan tehdä kaikkeni ettei niitä tulis, mä meen ihan lukkoon niissä, ja koitan puolustaa itseäni, mä en saa pahoittaa mieltäni, sekin provosoi, koitan joskus kun sanat tai teot on satuttanut, sanoa että musta tuntuu, nää on vasn mun oloja/ajatuksia, mutta ei auta, syttyy sekunneissa ja raivo ja hirveetä sanat pommittaa. Mulla ei rahkeet riitä,miten tässä toimin, mitä teen, asutaan yhdessä, ollaan kihloissa, ulkopuolisten silmissä unelmapari, pelkään eroa. Miehellä paljon entisiä suhteita jotka päättynyt siihen että kaikki estot päällä, joko hän tai exät laittanut, ja kaikki on häntä kuulemma pettänyt, oon sitä ihmetellyt kun mies on ollut niin seksuaalinen, nyt kun mietin onkohan niissä käynyt samantyyppinen juttu. On hirmusen mustasukkainen, mun piti lopettaa mun rakas ja ainoa harrastus, kun sieltä kuulemma lähdin hakee uutta miestä, en jaksanut sitä riitaa, ja sanoi että jis meen hän menee tinderiin, ihan vaan katsoo tarjontaa
Nyt on kaks kertaa sanonu et mä oon narsisti, mä oon ihan huulipyöreenä, et mitä.. Ja tää kaikki tapahtunut vähän reilu vuodessa, siitä hetkestä kun tavattiin ekan kerran, voiko tää vielä pahentua, itse oon kuin varjo entisestä, parille ystävälle oon puhunut, ne on musta tosi huolissaan, ja sanoo että oon ihan pihalla koko ajan, työni esillä oloa, ja en siellä näytä tuskaani, miten tästä selviää???

Sori jos nyt sanon suoraan, mutta sulla ei ole muuta vaihtoehtoa kun lähteä tosta. Jos haluat oman elämän, itsetuntosi takasin. Oman itsesi takaisin. Lähde. Niin pian kun ikinä voit. Ja ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ, uhkaa lähtemällä tai lähtemisellä. ÄLÄ kerro mitään. Missään kohtaa mitään mitä suunnittelet tai olet päättänyt tehdä. ÄLÄ KERRO MITÄÄN. EI MITÄÄN EI YHTÄÄN MITÄÄN.
Tiedät kehen ystävistäsi voit luottaa, puhu heille ja kerro heille. Jos he ovat todellisia ystäviä he auttavat.

Ja sanon vielä sen, että sussa ei ole vikaa. Kyllä toi sun mies on ihan sekopää.

Käsittääkseni ette oo naimisissa, ei yhteisiä velkoja, asuntoja lainoja. LÄHDE. Mahdollisimman nopeasti. Ja pelasta elämäsi ja itsesi. PYSTYT TÄHÄN KYLLÄ.

Moikka Helmi21. Luin ton tarinas ja se on jännä ku kaikki narsistit on vähän ku veljiä ja siskoja toisilleen koska käytös on näköjään samaa. Itse olen erityisherkkä, empaattinen adhd ja nyt narsistin uhrina 5v. Vaikea tilanne sulla. Tsemppiä kovasti sulle sinne ja voimia jaksamiseen. Lähteminen on tosi vaikeaa siltikin vaikka kohdellaan niin väärin. Oletko lukenut traumasiteestä? Jos et ni lue. Koita olla itsellesi armollinen. Sussa ei oo mitään vikaa. Hyvä lähtökohta on ymmärtää miks se narsisti on mikä on. Lapsuuden laimilyönti ja vääränlainen äitisuhde on luonut sille äijälles sellaset asetukset päähän että se vaan on mitä on eikä muuksi muutu. Tiedosta se. Ala suunnittelemaan eroa mutta elä vaan kerro siitä sille miehelles, pidä se kaikin keinoin salassa. Hommaa salassa kämppä mihin muuttaa karkuun ja pyyhi yhteiset ystävät pois elämästäs jos teillä sellasia on ja se suinkaan on mahdollista koska suhun yritetään vaikuttaa niiden ihmisten kautta aivan varmasti. Ota uus salainen puh numero jos mahdollista. Pääasia että ymmärrät itte olevas ihana kunnollinen ihminen ja se toinen on mitä on miks on. Kyllä sulle vielä parempia päiviä tulee, trust me. Kovasti tsemppiä, i feel u.

Helmi21 vielä unohtu sanoa että hakeudu johonkin vertaistukiryhmään. Vertaistukiryhmässä ihmiset ymmärtää. Ystävät on ihania ja terapeutilla käyntikin auttaa mutta kenelläkään ihmisellä jolla ei ole kokemusta Narsistisesta suhteesta ei ole pienintäkään hajua mihin Narsisti pystyy. Ei sellaset ihmiset ymmärrä oikeasti. Ennemmin tai myöhemmin ystävät alkaa karttamaan koska ne ei ymmärrä miksi et lähde suhteesta ja jutut kuulostaa uskomattomilta vaikka on totta. Tsemppiä sinne vielä.

Suosittelen myös lähtemään tuosta suhteesta mahd. pian! Pyydä kaikki mahdollinen apu mitä voit saada: ystäviltä tai läheisiltä, terveydenhuollosta, kriisikeskuksesta, turvakodeista tms. Tilanne kuulostaa nyt jo niin vakavalta, että ottaen huomioon sen, että väkivalta yleensä raaistuu ajan myötä, niin sun kannattaa lähteä nopeesti. Vaikeaa on varmasti aluksi, mutta on ihan varmasti sen arvoista. Suosittelen myös työstämään ammattilaisen kanssa noita kokemuksia läpi ja myös em. vertaistuki voi auttaa. Vaikeasta ja väkivaltaisesta suhteesta lähteminen ja toipuminen ei ole helppoa, mutta se on todellakin sen arvoista, saat elämäsi takaisin pikku hiljaa, pääset elämään omaa elämääsi. <3 Tsemppiä kauheesti ja voimia!

Lähteminen ei onnistu, mies muutti mun luo, ja mulla oma talo, josta maksan velkoja, no mä maksan kaiken mitä elämiseen menee
Nyt oon aika puhki, pelkkä arki tuottaa jo vaikeuksia, niin väsyny koko ajan, teen mun hommat ja velvoitteet, roolilla ja pakolla, työssä mulla työntekijöitä, ja vastuullinen työ, sit se outous oon aivan kauhistunut ja paniikissa kun mies on jo niin monta kertaa sanonut että laitetaan lusikat eroon, sit iskee paniikki, ja nielen kaikki.
Mä tiedän että tää tuhoaa mut henkisesti, mutta en pysty tekemään ratkaisua
Kotona kaikki muuttunut pahemmaksi, nyt läheisyyskin, halaus, suukot lopetettu, mun pitää pyytää aina lupa, mies ei tee mitään aloitetta, joskus hirvee raivokohtaus jis aamulla esim koiran halata,.. "vittu, mitä sä oikein yrität, eikö sul oo pelisilmää.." ym ym joskus myös tuo tilanne ihan absurdi, väittää että on halannut, antanut pusun, vaikka ei oo, koko ajan myös lause, että syyllistän sitä, mä oon ihan pihalla, seksi loppui kokonaan, nyt on vaikeaa tuo muukin läheisyys, oon kertonut että halailu mulle tosi tärkeää ja luonnollista, oon kova halailemaan ihmisiä ja kavereita, mut nää nyt viety pois. Häntä ei paneta, tää on aihe mistä ei tuu mitään jos koittaa keskustella, ja ainoa vastaus että häntä ei vaan haluta, en oo enää nuori, ja oon ollut sinut seksuaalisuuteni kanssa ja hyvin halukas, kaikki tää alko salakavalasti, seksi muuttu jyystämiseksi, ja rajuksi, sitten loppu kokonaan, nyt ollaan oltu yhdessä 1v 4kk, ja eka 6kk oli aktiivista, varasin sille jopa lääkäriajan ja verikokeita otettiin, aattelin et jis testoissa häikkää, en oo 1kk puhunut koko aiheesta, ja nyt koitin varovasti puhua, raivo ihan suunnaton, ja kuulemma syyllistän, ja oon tyhmä ja vitun apina.
Koitan olla ja miellyttää, pelkään että teen virheitä joista saa raivokohtauksen, no niitä tulee ihan tyhjästäkin, sit jossain vaiheessa sanoo mulle, et meillä kaikki hyvin, ja rakastaa.
Mä oon niin pihalla, mun psykoterapeutti on mulle sanonut monta kertaa että ei toi oo parisuhde, ja pelkkä hyväks käyttö suhde, ja peilaa muhun tunteensa, kaikki kääntyy mua vastaan, en uskalla kertoa sille enää mitään miltä musta tuntuu, kaikki muuttuu vaan pahemmaksi, ehkä lapsuuden hyljäämis kokemukset vaikuttaa, pelkään hylkäämistä, oon sen myös alussa kertonut, ja nyt jos koitan vähän pyytää että ajattelis asioita munkin kannalta, raivo on valtava, oon ruvennut unohtaa omat tarpeeni, ja itseni, onneks meillä koiranpentu jolle voin jakaa hellyyttä, no mieskin pussailee ja lepertelee sille, mä vieressä, ja mua ei haluu koskea, sekin tuntuu pahalta, nyt halus että koira nukkuu meidän välissä, vaikka aluksi oltiin päätetty että sitä ei sänkyyn päästetä, no tietysti ei tartte olla mun liki, koira on kyllä muhun tosi kiintyny ja seuraa mua joka paikkaan, tää kaikki tuntuu sairaalta peliltä, sit ku on hetki parempaa, oon niin onnellinen pienistä hyvistä hetkistä, ja koitan pitää tilanteen hyvänä, mutta kun se raivo miehellä tulee se voi tulla mistä hyvänsä, ja silti tuntuu maailman kauheimmalta asialta luovuttaa, ja antaa periksi mä koitan kaikkeni jotta unohdan tunteeni, ja uskaltaisin itse sanoo että tää on tässä, nyt en oo niin vahva, taatusti kaikki olis mulle hyväks, omassa kodissani ahdistaa kokoajan, huh tuleva Joulu stressaa jo kauheesti..

Helmi, hyvä, tunnen tuon tilanteen omakohtaisesti, jossa suhde on omalta kohdaltasi loppu, mutta et tiedä miten saisit hänet muuttamaan asunnostasi muualle.
Alempana on pätkä tekstiä, jonka netistä joltakin lakisivulta kopioin avoliitossa asuvan, esimerkiksi kihlaparin, tilanteesta, jossa asunnon omistaja haluaa kumppanin muuttavan pois, mutta tämä ei suostu.
Kyseessä on toimenpide nimeltä häätö, jonka suorittaa viranomainen, kun tietyt häädön edellytykset täyttyvät. Se, että kumppani on vuokrannut oman asuntonsa eikä pääse siihen itse heti, ei ole sinun vastuullasi. Häädetylle voidaan osoittaa viranomaisen taholta jokin väliaikainen asunto.
Kun suhteessa on väkivaltaa ja hyväksikäyttöä, asialla on kiire. Olet vakavassa vaarassa, Helmi. Kukaan ei voi pakottaa ketään jatkamaan yhteiselämään kuvaamassasi tilanteessa.
En omassa erossani vuosia sitten käyttänyt maksullisia lakipalveluita, niihin ei ollut minulla varaa. Sain kunnallista oikeusapua, jossa puolison häätö pantiin vireille heti.
Olisiko sinun hyvä ottaa häätöasia terapeutin kanssa puheeksi, osaako hän auttaa asian käynnistämisessä? Jollei, voit ottaa yhteyttä vaikka seurakunnan diakoniaan tai muualle jossa häädön vireille laittaminen osataan, ja, jossa apu ei maksa mitään.

Häädön harkitsemisesta ei ole syytä puhua kumppanille, vaikka mieli tekisi.
Häädöllä ei kannata sanallisesti yrittää 'vielä kerran' vedota kumppaniin, että hän muuttaisi käytöstään paremmaksi.
Häätöajatuksen esiin tuonti voi provosoida entistä voimakkaampaa väkivaltaa, tai sille vastakkaisia miellyttämishyökkäyksiä, käytöksen väliaikaista kohenemista ja uusia lupauksia.

Toteutettu häätötoimenpide, josta ei vastaa uhri, vaan asiaa hoitava viranomainen, on puhetta, jota luonnehäiriöinen ymmärtää.
Häätö on ehkä ainoa konkreettinen uhrin saatavilla oleva täsmälääke palauttamaan hänelle itsestäänselvän oikeuden oman elämänsä hallintaan. Häätötoimenpiteen voima uhrin auttajana on siinä, ettei uhri enää jatka itsensä kannalta turhaksi osoittautunutta keskustelua kumppanin kanssa, vaan hakee apua aikuisen tavoin. Viesti monille tahoille ja uhrille itselleen, on, ettei tämä henkilö ole enää hyväksikäytettävissä.
Tällä kaikella on vaikutusta tulevaan elämänlaatuun, eikä uhri jää enää huonoon ihmissuhteeseen täysin tietämättömänä irtautumisen mahdollisuuksistaan.
Häädetty hyväksikäyttäjä ymmärtää kaiken tämän. Hän on ehkä aimminkin joutunut viranomaisten kanssa tekemisiin, ja havainnut, etteivät mitkään hänen keinonsa heihin pure.

Hyvksikäyttäjää kiinnostaa se, miten kauan uhri hänen hyväksikäyttöään sallii. Tekijälle uhrin alistaminen on peliä, jossa tekijä säätelee omaa käytöstään sen mukaan, miten arvelee parhaiten saavansa uhrin alistumaan ja jatkamaan. Häätö, josta ei huudella etukäteen mihinkään suuntaan, on toimenpide, joka lopettaa häiriintyneen pelin.
Juristi neuvoi minua aikanaan vaikenemaan häätöhankkeesta kumppanille ennen häädön vireillepanoa. Se oli viisas ohje. Kun häätöpaperi tuli kumppanille viranomaiselta postitse kotiosoitteeseemme, se oli hänelle täydellinen yllätys. En sattunut olemaan paikalla. Joka tapauksessa, asia oli harteiltani poissa. Huojentumisen tunne oli ihana, 20 vuoden pettymysten ja itsetunnon murenemisen jälkeen. Hallitsin omaa talouttani, tiesin paitsi tuloni, myös menojeni todellisen määrän. Kaikkea oli vain vähän, mutta riittävästi.
Tässä tuo lakisivustolta kopioimani tekstipätkä:

..."Avoerossa puolisoiden omaisuus lähtökohtaisesti vain erotellaan, eli puolisot erottavat oman omaisuutensa itselleen. Näin on tarpeen tehdä esimerkiksi silloin, jos puolisot ovat asuneet yhdessä ja asunnossa on molempien omaisuutta. Jos toinen puoliso on yksin omistanut asunnon, jossa avopuolisot ovat asuneet, toisella puolisolla ei siis ole oikeutta jäädä avoeron jälkeen asumaan toisen omistamaan asuntoon. Häätö on pakkotoimenpide, jolla entinen puoliso voidaan poistaa asunnosta, jos hän ei suostu vapaaehtoisesti lähtemään. Omistaja voi nostaa häätökanteen tuomioistuimessa. Tuomion perusteella ulosottomies voi hätää puolison asunnosta."

Se, että avokumppani tai kihlattu saa itse päättää osallistuuko asumisen ja elämisen kuluihin, on seikka, jota narsistisesti häiriintynyt käyttää väärin. Väärin pelaaminen on hänen mielenlaadulleen tutumpaa ja palkitsevampaa kuin sopuisa luottamuksen ja yhteistyön ilmapiiri. Tällainen peluri ei muutu.
Niin kauan kun, et hae tilanteeseen lain sinulle tarjoamaa apua, jäät hyväksikäyttäjäsi häiriintyneisyyden uhriksi. Tässä myllerryksessä sekoittuvat kihlaus, yhteiselämä, tulevaisuuden unelmat sekä kovapintainen taloudellinen hyväksikäyttö, vyyhdeksi, josta ei saa selvää parhaalla tahdollakaan.
Kun kuviosta ensin poistetaan yhdessä asuminen ja muu taloudellinen puoli, joka ei ole onnistunut - sen jälkeen on mahdollista katsella miten muu osa parisuhdetta sujuu.
Jos kumppani on persoonallisuushäiriöinen, hän ei osaa muuta yhdessäolon tapaa kuin sen, mikä johti häätöön.
Itselleni kävi juuri näin. Kun kaikenlainen hyötyminen, ilmaiseksi syöminen ja asuminen puolisolta vietiin, ei hänellä ollutkaan mitään sanottavaa 20 vuoden jälkeen. Olin kyllä odottanut jotakin enemmän, vaikka hankalia olivat kaikki nuo yhteiset vuodet.

Huomasin, että häätö todellakin kannattaa pitää erillään kaikesta muusta parisuhteeseen liittyvästä, koskapa, lämmintä tunnetta ex-puolisoon ei välttämättä saada heti poikki. Se on hyvä itselle myöntää. Tuo lämmin tunne ei silti tarkoita saman katon alle muuttoa uudelleen. Sehän ei onnistunut, se kannattaa muistaa.
Helpotti aikanaan ajatella, että häädetystä kumppanista voi edelleen ajatella myönteisesti ja tuntea häntä kohtaan vaikkapa rakkautta - etäältä! Pallo olikin häädön jälkeen hänellä. Takaisin hän ei sitä enää kuitenkaan heittänyt. Tunnesidettä hän ei halunnut jatkaa. Olihan sen seikan selville saaminen sentään jonkin arvoista.
Hyvää, iloista ja tyydyttävää elämää on mahdollista löytää toimimattoman parisuhteen jälkeen.
Kenenkään ei ole pakko elää tilanteessa jossa aikuinen henkilö tulee kotiisi asumaan, vuokraa oman asuntonsa ulkopuoliselle sekä antaa sinun huolehtia kaikesta muustakin. Päälle päätteeksi hän ylläpitää kotiterrorilla saavuttamaansa asemaa.

Kun kumppanin aivoissa ei kaikki lohkot toimi normaalisti, hänen kanssaan ei päde esim. normaali keskusteluyhteys. Sitä ei meinaa millään uskoa, mutta näin se vain on. Kun kääntää roolit ympäri; missä tilanteessa itse toimisit tai käyttäytyisit noin? Pystyisitkö siihen? Se, että toinen pystyy ja toimii niin, kertoo myös siitä että hän näkee sen täysin hyväksyttävänä. Jos sinä sallit sen, tulet elämään sitä jatkossakin.

Nämä suhteet laittavat ihmisen aivan pyörryksiin. Lisäksi yleensä tapahtuu niin paljon samaan aikaan ja peräjälkeen, että sitä on kuin hukkuva joka yrittää vain haukkoa henkeä ja pysyä pinnalla. Ei jää aikaa reflektoida ja reagoida.

Minä en ikinä asunut tässä myrkyllisessä suhteessa tämän miehen kanssa yhdessä. Hän yritti ruuvata minua siihen suuntaan, että hän asuisi kanssani siten, että a) elätän hänet ja hänen saavutetun aseman missä hänellä oli varaa treenata tavoitteellisesti, syödä parasta ruokaa ja käyttää kaikkia vitamiineja ym sekä ostaa kuukausittain kalliita merkkivaatteita, b) siirrän lapseni asumaan heidän isälleen c) perustan hänelle yrityksen. Kun tämä ei tapahtunut, hän laittoi minun syykseni sen etten halua asua hänen kanssaan ja hän on "pakotettu" asumaan toisen kanssa. Yritin tässä kohtaa katkaista suhteen ja alkoikin uusi kierros meidän suhteessa jossa sain pelätä terveyteni puolesta. Kun tämä mies oli luonani, olin jo 3 päivän päästä aivan väsynyt. Hän yleensä kehitti tässä vaiheessa jonkin riidan, jonka verukkeella lähti.

Valitettavasti tällaisissa suhteissa ei ole minkäänlaista onnistumisen mahdollisuutta. Toinen saattaa siitä huolimatta olla tosi rakas. Esimerkiksi minulle oli todella vaikea kääntää selkää kun toinen oli itkenyt, että haluaa pyyteetöntä rakkautta ja kokee minulta saavansa sitä. Mutta mitä minä sain? Pieniä hetkiä missä olin kuningatar ja maailman ihmeellisin. Muina hetkinä olin tyhmä, lapsellinen, itsekeskeinen, en osaa mitään enkä ansaitse hänen tasoista miestä. Vähemmästäkin menee itsetunto.