Kuin olisin kuollut sisältäpäin
Lähetetty: 10 Joulu 2021, 17:10
Kaikki alkoi vuoden 2020 joulukuussa. Olin vajaan vuoden päivät ehtinyt nauttia elämästä kahdestaan lapseni kanssa. Takana oli raskas kevät ja kesä. Oli turvakotijakso ja parikin muuttoa. Olin silti vapaa. Eräänä joulukuisena iltana, tyttäreni mennessä nukkumaan, selailin Facebookia kuten yleensäkin. Silloin jostain kumman syystä sain mielettömän määrän kaveripyyntöjä vain ja ainoastaan miehiltä. Se oli outoa. Seuraavaksi sain meseviestin exältäni jota en siinä vaiheessa tuntenut. Viestissä luki "Olis kiva oppia tuntemaan sut". Siihen viestiin vastattuani myönteisesti alkoi tiivis yhteydenpito. Liian tiivis näin jälkeenpäin ajateltuna. Viestejä tuli aikaisin aamulla, ihan koko päivän, myöhään yöhön asti. Videopuheluja hän soitteli todella usein. Ajattelin että onpa huomiova mies. Se mikä sai mulla ensimmäisen kerran hälytyskellot soimaan päässä oli se että ennen kuin kertaakaan oltiin edes tavattu, hän sanoi rakastavansa mua. Minä häkeltyneenä tietenkin moisesta. Toinen oli se että ensimmäisellä tapaamiskerralla olin alaovella vastassa. Hän raahasi matkalaukkua mukanaan ja kun pääsi lähelle, samantien tuli iholle. Kysymättä yhtään. Aiempien suhteiden traumat alkoivat nostaa päätään. Ajattelin kuitenkin että kyllä tämä tästä ajallaan rauhottuu. Voi kuinka väärässä olinkaan.
Maaliskuussa 2021 seurustelua ollessa vajaa 2kk takana, menimme kihloihin ja melkein heti perään muutimme yhteen. Exäni suunnitteli jo häitä ja yhteistä tulevaisuutta hurjalla vauhdilla. Kesällä tuli tunne että onko hänellä noin kova tarve saada mulle pallo jalkaan. Se ahdisti. Heti muuton jälkeen keväällä/kesällä huomasin viettäväni kaiken aikana hänen kanssaan. Ja koko ajan olisi pitänyt olla pa*emassa, muutoin oli mykkäkoulua. Hän myös alkoi rajoittaa kavereitani. Facesta piti poistaa kaikki vanhan elämän kaverit. Kaiken olisi pitänyt olla yhteistä. Salasanoista lähtien. Loppukesästä hän ensimmäisen kerran kilahti mulle aivan syyttä kun katsoin puhelimesta kelloa. Muistan vieläkin ne sanat; "Mitäs v*ttua sä teet puhelimella tähän aikaan?!" Ja kun yritin kertoa että katsoin vain kelloa, alkoi väittämään ja huutamaan että mä salaan jotain ja että mun olisi pitänyt näyttää puhelimesta kaikki viestit, puhelut, sometilit ym. Tuon jälkeen olin todella ahdistunut. Tämä loppuvuosi meni lähes samalla tavalla. Paitsi että olin paljon hiljaisempi, varautuneempi, varpaillaan jatkuvasti, erittäin ahdistunut ja stressaantunut. Lopulta alkoi kroppa hajoamaan. En uskaltanut enää omassa kodissani sisustaa saati siivota, sillä jos sänky oli siirtynyt vähääkään, alkoi huutaminen ja syyttely pettämisestä. Töissä olen ainoa nainen, tästäkin sain mustistelua osakseni paljon. Kaikki oli hyvin vain silloin kun annoin kaiken huomion hänelle ja unohdin itseni täysin. Nyt siihen tuli muutos. Kaiken sen pa*kan jälkeen uskaltauduin lähtemään suhteesta. En uskalla enää suhteeseen alkaa. Ainakaan pitkään aikaan. Mutta kyllä tämä tästä.
Maaliskuussa 2021 seurustelua ollessa vajaa 2kk takana, menimme kihloihin ja melkein heti perään muutimme yhteen. Exäni suunnitteli jo häitä ja yhteistä tulevaisuutta hurjalla vauhdilla. Kesällä tuli tunne että onko hänellä noin kova tarve saada mulle pallo jalkaan. Se ahdisti. Heti muuton jälkeen keväällä/kesällä huomasin viettäväni kaiken aikana hänen kanssaan. Ja koko ajan olisi pitänyt olla pa*emassa, muutoin oli mykkäkoulua. Hän myös alkoi rajoittaa kavereitani. Facesta piti poistaa kaikki vanhan elämän kaverit. Kaiken olisi pitänyt olla yhteistä. Salasanoista lähtien. Loppukesästä hän ensimmäisen kerran kilahti mulle aivan syyttä kun katsoin puhelimesta kelloa. Muistan vieläkin ne sanat; "Mitäs v*ttua sä teet puhelimella tähän aikaan?!" Ja kun yritin kertoa että katsoin vain kelloa, alkoi väittämään ja huutamaan että mä salaan jotain ja että mun olisi pitänyt näyttää puhelimesta kaikki viestit, puhelut, sometilit ym. Tuon jälkeen olin todella ahdistunut. Tämä loppuvuosi meni lähes samalla tavalla. Paitsi että olin paljon hiljaisempi, varautuneempi, varpaillaan jatkuvasti, erittäin ahdistunut ja stressaantunut. Lopulta alkoi kroppa hajoamaan. En uskaltanut enää omassa kodissani sisustaa saati siivota, sillä jos sänky oli siirtynyt vähääkään, alkoi huutaminen ja syyttely pettämisestä. Töissä olen ainoa nainen, tästäkin sain mustistelua osakseni paljon. Kaikki oli hyvin vain silloin kun annoin kaiken huomion hänelle ja unohdin itseni täysin. Nyt siihen tuli muutos. Kaiken sen pa*kan jälkeen uskaltauduin lähtemään suhteesta. En uskalla enää suhteeseen alkaa. Ainakaan pitkään aikaan. Mutta kyllä tämä tästä.