KESKUSTELUFOORUMI

Ei pitäisi provosoitua. Tunteille ei saisi antaa valtaa. Silti tuntuu tosi pahalta kun narsistipuoliso latasi tänään taas pahimmat tiskiin. Syytti siitä, että haluan pitää omia harrastuksia (en kuulemma välitä perheestä ja hänestä). Olen kuulemma todella itsekäs ja kuvittelen, että kaikki aina liittyy minuun. Tiedä vaikka olisi osin tottakin. Mutta väistämättä tulee mieleen, että puoliso tietää juuri mistä narusta vetää. Monet syytökset eivät tee minuun vaikutusta, mutta syytös itsekkyydestä menee jotenkin eri tavalla ihon alle. Se on pahinta mitä voin kuvitella ja tuntuu, että narsisti tietää sen hyvin. Tunnin raskaan tulituksen jälkeen puoliso oli silminnähden tyytyväisen oloinen ja keventynyt. Minulle jäi äärimmäisen surullinen ja raskas olo.

Kuulostaa tutulta. Minut ghostattiin täysin tilanteessani, jossa olisin kaivannut tukea. Päivien hiljaisuuden jälkeen sain viestin jossa kerrottiin kuinka itsekeskeinen ja sairas ihminen olen. Voin etsiä toisen miehen itselleni. Tällaisessa suhteessa sitä omat narsistiset piirteet nousevat esiin ja se on mielestäni täysin terve reaktio. Jossain vaiheessa kumpuaa "Entä minä??" -ääni esiin ja kun toinen ei ajattele minua, alan toimimaan omana asianajajanani. Vastasin hänelle, "ok, oliko sinulla muuta?" "Oli. Haista v..." oli vastaus.

Olen oppinut sen, että keskustella ei kannata koska toinen ei pysty siihen. On vain hänen totuus ja vaikka sinne kuinka yrittäisi huutaa, hän ei totuuttaan muuta.