Edellisen suhteen haamut
Lähetetty: 10 Tammi 2022, 20:16
Hei! Haluasin avata hiemaan omaa tarinaani , sekä saada vertaistukea ja toivoa tulevasta.
Suhteemme oli on/off tyyppinen. Suhde oli tyypiltään ”olet ihana , en halua ketään muuta kun sinut, haukkuminen hulluksi/sekopääksi,mykkäkoulu,uusi nainen, ota minut takaisin, olet ihana…” tätä kesti lähemmäs 8v ja aina minä liian kiltti otin hänet takaisin. Olin nuori kun tapasin kyseisen miehen juuri ja juuri 19v. Mies minua muutaman vuoden vanhempi. Luulin että rakkauden kuuluukin olla sellaista, en tiennyt paremmasta. Erosimme lopullisesti n. 4v sitten ja tämän jälkeen estin kaikki mahdolliset yhteydenotto tavat välillämme. En tiedä oliko hän narsisti ja olinko minä uhri vai toisinpäin?
Eron jälkeen tein ison työn itsetuntoni ja opettelin uudelleen hengittämään, ilman häntä. Olin pitkään yksin, en halunnut ketään lähelleni ja enkä edes katsellut uutta ihmistä elämääni. N. Vuosi sitten keräsin itseni ja päätin vähän katsella mitä tuolla olisi .. osa suhteista kaatui puhtaasti siihen ettei toisen ihmisen kanssa kemiat tai muuten ajatukset kohdanneet. Mutta sitten.. minä löysin sen . Ihana, huomaavainen, rehellinen. Ihastuin ja hän myös minuun. Olo oli kun olisin tullut kotiin.Meni muutamia viikkoja ihanassa ihastumisen tunteessa tapaillessa, sitten ahdistuneisuus nosti päätään. Aloin epäilemään että mies vaan esittää pitävänsä minusta, hän on kanssani koska parempaakaan ei löydy, hän käyttää minua vain hyväkseen.. se epävarmuus, ahdistus, paniikki, pelko vei minut mukanaan. Mies ei antanut mitään aihetta epäillä. Nämä kaikki oli omassa päässäni. Lakkasin syömästä, nukkumasta jatkuva kuristuksen tunne kaulassa, entä jos hän on samanlainen.
Kerroin miehelle pelkääväni ja hänen toiveestaan avasin sen osan elämästäni, joka oli tarkoitus unohtaa. Eikä antaa sille enää tilaa.
Kuulostin varmaan häneen korvaan ihan katkeralle naiselle, joka roikkuu kiinni ex ssään , keksii näitä asioita. Mies yritti parhaansa mukaan ymmärtää mutta säikähti. Rupesi epäilemään omia tunteitaan, minun sitoutumista suhteesemme ja mahdollista tulevaisuutta kanssani. Mietti että jos hän satuttaa tahtomattaan minua tai suhde päättyisi eroon puhunko hänestäkin ”seuraavalle” näin. Hän lopetti suhteemme muutama päivä tämän jälkeen. Sydämeni särkyi.
Nyt olen hukassa. Olenko ikuisesti tuomittu elämään näiden ”haamujen” kanssa , enkö koskaan kykene enää normaaliin suhteeseen?. Tuhosin uuden suhteeni, koska en kyennyt näkemään muuta kuin pelkoni. Kuinka nopeasti olette kyenneet uuteen suhteeseen? Kuinka olette kertoneet edellisestä suhteesta toiselle? Onko teidän jätetty kun menneisyytenne on paljastunut?
Suhteemme oli on/off tyyppinen. Suhde oli tyypiltään ”olet ihana , en halua ketään muuta kun sinut, haukkuminen hulluksi/sekopääksi,mykkäkoulu,uusi nainen, ota minut takaisin, olet ihana…” tätä kesti lähemmäs 8v ja aina minä liian kiltti otin hänet takaisin. Olin nuori kun tapasin kyseisen miehen juuri ja juuri 19v. Mies minua muutaman vuoden vanhempi. Luulin että rakkauden kuuluukin olla sellaista, en tiennyt paremmasta. Erosimme lopullisesti n. 4v sitten ja tämän jälkeen estin kaikki mahdolliset yhteydenotto tavat välillämme. En tiedä oliko hän narsisti ja olinko minä uhri vai toisinpäin?
Eron jälkeen tein ison työn itsetuntoni ja opettelin uudelleen hengittämään, ilman häntä. Olin pitkään yksin, en halunnut ketään lähelleni ja enkä edes katsellut uutta ihmistä elämääni. N. Vuosi sitten keräsin itseni ja päätin vähän katsella mitä tuolla olisi .. osa suhteista kaatui puhtaasti siihen ettei toisen ihmisen kanssa kemiat tai muuten ajatukset kohdanneet. Mutta sitten.. minä löysin sen . Ihana, huomaavainen, rehellinen. Ihastuin ja hän myös minuun. Olo oli kun olisin tullut kotiin.Meni muutamia viikkoja ihanassa ihastumisen tunteessa tapaillessa, sitten ahdistuneisuus nosti päätään. Aloin epäilemään että mies vaan esittää pitävänsä minusta, hän on kanssani koska parempaakaan ei löydy, hän käyttää minua vain hyväkseen.. se epävarmuus, ahdistus, paniikki, pelko vei minut mukanaan. Mies ei antanut mitään aihetta epäillä. Nämä kaikki oli omassa päässäni. Lakkasin syömästä, nukkumasta jatkuva kuristuksen tunne kaulassa, entä jos hän on samanlainen.
Kerroin miehelle pelkääväni ja hänen toiveestaan avasin sen osan elämästäni, joka oli tarkoitus unohtaa. Eikä antaa sille enää tilaa.
Kuulostin varmaan häneen korvaan ihan katkeralle naiselle, joka roikkuu kiinni ex ssään , keksii näitä asioita. Mies yritti parhaansa mukaan ymmärtää mutta säikähti. Rupesi epäilemään omia tunteitaan, minun sitoutumista suhteesemme ja mahdollista tulevaisuutta kanssani. Mietti että jos hän satuttaa tahtomattaan minua tai suhde päättyisi eroon puhunko hänestäkin ”seuraavalle” näin. Hän lopetti suhteemme muutama päivä tämän jälkeen. Sydämeni särkyi.
Nyt olen hukassa. Olenko ikuisesti tuomittu elämään näiden ”haamujen” kanssa , enkö koskaan kykene enää normaaliin suhteeseen?. Tuhosin uuden suhteeni, koska en kyennyt näkemään muuta kuin pelkoni. Kuinka nopeasti olette kyenneet uuteen suhteeseen? Kuinka olette kertoneet edellisestä suhteesta toiselle? Onko teidän jätetty kun menneisyytenne on paljastunut?