KESKUSTELUFOORUMI

Olen uusi täällä. Jos kertoisin koko tarinani siitä tulisi kirja. 22 vuotta olen ollut naimisissa narsisti mieheni kanssa. Vasta nyt tarinoitanne ja muita asiaan liittyviä sivustoja luettuani alan ymmärtää miksi en ole pääsyt pois aiemmin. Olen kokenut väkivaltaa niin henkistä kuin fyysistä ( olen pelännyt kuolevani) ja seksuaalista. Hän petti minua törkeästi useean kertaan. Mies aiheutti minulle taloudellisen ahdingon, ja lisäksi tuomion rikoksesta. Henkisesti olen aivan loppuun kulutettu. Fyysisestikin voin huonosti. Kuukausi sitten uskalsin sanoa miehelleni että en jaksa enää kun hän ensin oli sanonut, että on ajatellut pois muuttua koska minä (jatkuvasti vähättelen häntä ja uskon muiden ihmisten neuvoja mm äitiäni ja veljeäni hänen sijaansa) . 2 viikkoa tämän jälkeen hän illalla ed mainitusta syystä raivostui sekunnissa. Hän heitti ruuat päälleni niin, että koko olohuone (sohvat, verhot, seinät ja katto) sotkeentuivat. Istuin ja odotin. Kun en reagoinut, hän rikkoi juomalasin pöytään niin, että hänen kätensä vuoti verta(sitäkin sotkeentui joka paikkaan)tätä raivonpurkausta säesti haukkuminen huutamalla. Sitten hän heitti petivaatteeni olohuoneeseen, että nuku siellä. Menin tupakalle ja odotin että hän nukahtaa. Viestitin lapsille että pakkaavat laukkunsa, lähdimme vanhimman tyttäreni luo turvaan. Hän ilmoitti seuraavana päivänä lähtevänsä pois. Nyt olen ollut kohta 3 viikkoa yksin lasten kanssa. Hänelle löysin asunnon, muutto olisi ensi viikolla. Hän on ollut hyvin vaitonainen.olen minimoinut myös omasta puolestani kommunikoinnin hänen kanssaan. Lapsia(16 vuotiaat) halusi tavata ja vei heidät syömään. Kännykän etukuvassa kuulemma komeili joku blondin kuva. Hartain toiveeni olisi, että saisin olla rauhassa. Haluan päästä lopullisesti hänestä irti. Minulla ei ole häntä kohtaan mitään muita tunteita kun sääliä. En jaksa enää edes vihata. Pelkään häntä koska edellisissä eroyrityksissä hän käyttää kaikkia keinoja hyvä, paha, sääli. Kaipaisin kovasti vertaistukea. Vertaistukiryhmät ovat tauolla koronan vuoksi.

Irtinyt, sinulla on aikamoinen matka takanasi. Ja tuon kaiken nämä ihmiset saavat aikaan. He riistävät ja hyväksikäyttävät kaikin tavoin. Veisivät varmaan nahkan päältä jos se olisi mahdollista. Tuo raivo mikä hänellä on ollut ja mitä kuvasit, kuulostaa kammottavalta ja rajattomalta. Aikuinen ihminen joka ei kykene hillitsemään itseään ja ajattelee saavansa käyttäytyä noin, on pelottava. Minä muistan, että tällaisissa vastaavanlaisissa tilanteissa, en tuntenut välttämättä mitään. Varmaan dissosioin itseni mielestäni jonnekin muualle. En tuntenut kipua enkä oikeastaan pelkoakaan. Jälkeen päin näissä on käsiteltävää ja kun tulee tilaa tälle, tulee myös yllätys siitä että miten nämä kaikki kokemukset ovatkaan vaikuttaneet.

Toivon, että tällä kertaa pääset aloittamaan uuden, paremman elämän ja tämän myötä myös lapsesi saavat paremman ilmapiirin ympärilleen. Se on todella arvokas asia. Nyt kun vertaistukiryhmiä ei ole, kirjoita vaikka tänne. Meitä on täällä muitakin ja joku varmasti vastaa aina. Olet tosi rohkea kun päätit lähteä nyt toimimaan!

Reagoin monesti aiemminkin väkivaltaisiin tapahtumiin menemällä shokkitilaan, niin kuin sanoit tavallaan menin muualle turvaan ja ajattelin asiaa ja reagoin siihen vasta kun se oli turvallista. Tuo tapahtuma jota kuvailin oli vielä todellakin miedoimmasta päästä. Tiedän miksi tällä kertaa ei käynyt minuun käsiksi, koska tyttäremme ovat jo isoja ja ovat ennenkin soittaneet poliisit paikalle.

Ja aivan ihanaa, että vastasit minulle näin pian. Kaipaan juttuseuraa nimenomaan sellaisten ihmisten kanssa jotka ymmärtävät mitä tarkoitan. Monet yhteiset ystävämme pitävät miestäni hyvänä miehenä ja parisuhteemme ulospäin on kadehdittava 22 vuotta ja edelleen rakastuneita hän osaa vetää roolin niin hyvin ja muuttaa tapahtuneita puheissaan itselle edullisiksi. Omia ystäviä minulla ei oikeastaan ole, sillä mieheni löysi heistä aina jotain vikaa tai oli hyvin vihainen jos vietin heidän kanssaan aikaa. Onneksi minulla on hyvin läheinen äiti, joka on auttanut minua näissä tilanteissa aina. Mutta hänellekään en kaikkea pysty kertoa. Siskoni joutui mukaan tähän soppaan ja olin vuosia puhumatta hänen kanssaan. Onneksi välimme ovat jo paremmat, mutta entisensä ei varmaan koskaan. Täällä ryhmässä saan vahvistusta kokemuksilleni ja huomaan että teitä on muitakin, se on lohduttavaa. Ja saa asian todelliseksi, eikä vaan omaksi kuvitelmakseni. Tuntuu välillä että olen elänyt monia vuosia elämästäni ihan sumussa, nyt kun olen saanut olla yksin asiat palautuvat mieleen vähän kerrallaan. Enkä halua enää valehdella itselleni, tämä asia ei muutu ellen itse toimi.

Se että katsoo asioita rehellisesti, on rohkeaa. Hienoa että olet tuossa pisteessä. Tällaisista suhteista irrottautuminen on todella vaikeaa. Ja ne ihmiset, jotka eivät ole tätä kokeneet, eivät ymmärrä. En minä itsekään olisi aikaisemmin ymmärtänyt. Olisin varmaan sanonut, että jätä se jo. Sitten kun on itse siinä painajaisessa missä pelkää omaa hengenlähtöään, ymmärtää. Ymmärrän hyvin tuonkin, mitä olet äitinä kokenut kun puolisosi on uhannut itsensä tappamisella. Sitä on melko isoissa saappaissa kun miettii että lapsista lähtee isä ja siitä vielä syytetään minua. Tuokin on tuttua, että ei ole kovin montaa ihmistä kenelle sitä kaikkea kamaluutta kertoisi. Minä en ainakaan edes kehdannut. Ei sitä pysty edes avaamaan toiselle että miksi ihmeessä on sellaisessa. Olin lopulta hiljaa, koska en jaksanut vastata kysymyksiin "Mikset sä mene turvakotiin" tai "Toi ihminen on vaarallinen ja tappaa sut" ja sitten sain jotenkin yrittää pitää tätä ystävääni pystyssä kun hän oli ahdistunut. Elin monta kertaa kaksoiselämää missä osa minun kanssa tekemisissä olevista luuli, että suhteeni oli takana päin. Itse elin salaten sen että hän oli tullut takaisin todeten ettei kukaan voi suojella minua. Lopulta ainoa oikeasti minua auttava keino oli kadota. Ja se vaati sellaisen alkukantaisen pelastautumisvimman pään nousemisen. Etten halua olla onneton, peloissani, ahdistunut, fyysisesti oireinen, koko elämääni. Siltikin, tänäkin päivänä minulla on ikävä tätä ihmistä. Mutta - minulla on ikävä sitä mitä olin hänestä muodostanut sisälleni toiveeksi hänestä. Sitä mitä hän välillä väläytteli olevansa. Sitä hirviötä minulla ei ole ikävä. Eikä sitä omituista elämää. Sitä oli kuin Liisa ihmemaassa. Yhdessä hetkessä ympärillä oli ihana maisema ja linnut lauloi ja sitten ihan kuin taikaiskusta maisema muuttui painajaiseksi. Ja välillä ne maisemat meni täysin sekaisin ja olivat läsnä samaan aikaan, säristen keskenään. Olen jälkeen päin miettinyt, että jos en tuon kokemuksen aikana menettänyt järkeäni, en tule menettämäänkään. Nämä ihmiset raiskaavat sielun. Se on jotain aivan kammottavaa. Olin jossain vaiheessa kuin varjo itsestäni. Minut oli niin pahasti aivopesty, että kun lähdin ulos ilman että hän tiesi, koin aitoa pakokauhua. Minua säälittää kun katson tuota naista (itseäni) nyt jälkikäteen. Jos pystyisin, sanoisin hänelle että keskittyisi rakastamaan itseään ja tempomaan itsensä irti kaikin keinoin.

Minä tiedän, että sinä olet kokenut niin kamalia asioita, ettei niitä toivoisi kenellekään. Se ei ole meidän vika. Se mitä tapahtui on väärin, ja siitä nämä ihmiset kantavat syyllisyyden. Tämä ajatus lohduttaa minua. Jossain vaiheessa sitä huomaa, että on täysin täynnä kaikkea ja valmis jatkamaan eteen päin. Vaikka tämä ihminen tulisi nenän eteen, sitä näkisi sen manipuloinnin läpi eikä se enää vaikuttaisi. Tätä toivon sinulle. Olet lähtenyt 10 kertaa. Anna itsellesi se lahja että tämä kerta on viimeinen. Elämä ei tule koskaan olemaan onnellista tämän ihmisen kanssa. Yksin se tulee olemaan varmasti onnellisempaa ja jos siihen joku kiva hyvä kaveri tulee, sitä ihanampaa.

Ja mukava kuulla, että ilahduit vastauksesta. Minä koin uuden kynnyksellä suurta yksinäisyydentunnetta ja minua pelotti. Kaipasin ihmisiä keiden kanssa jutella. Kaipasin vahvistusta itselleni. Tuolloin en oikein sellaisia löytänyt joten kuuntelin ja katselin paljon you tube-videoita narsismiin liittyen. Jos osaat englantia, niitä löytyy valtavasti hyviä! Tieto vapauttaa, sanotaan. Ja heikkona hetkenä antaa uutta ryhtiä. Minä en ole blogannut tätä ihmistä. Hän oli pitkän aikaa hiljaa ja nyt taas lähestyi minua. Meillä on vielä asioita kesken välillämme ja haluan ne selviksi. Hän yrittää vetkutella, mutta minulla on aikaa. En mene siihen mukaan. Hän yrittää hetken kepillä jäätä ja kun en lähde hänen leikkiin mukaan, ääni muuttuu kellossa hyvin nopeasti ja saan "fuck you" viestin. Jep, käärme näytti taas myrkkynsä.