KESKUSTELUFOORUMI

Useimmat meistä ovat tavanneet sen narsistiksi kutsutun persoonan, jonka ympärillä kenelläkään ei tunnu olevan hyvä olla. Ehkä sinäkin tiedät sellaisen henkilön. Nyt minäkin yhdyn suureen kuoroon ja puhun heistä, kuitenkin rajatummin vain työyhteisöissä parisuhde-elämän sijaan.

Tämä työkaveri, joka löytää tekemistäsi aina jotain vikaa tai korjattavaa, syö motivaatiosi hiljalleen loppuun. Onnistumisesi eivät häntä hetkauta ja olet ilmeisesti hänen mielestään vähän jopa tyhmä ja taitamatonkin. Tämä työkaverisi näyttää kyllä mielellään mallia, keskeyttää ja puhuu päällesi kovalla, ärsyttävällä äänellään ja neuvoo miten sinun pitäisi hoitaa asioitasi työssä tai yksityiselämässä, milloin missäkin.

Hän päättää asioista yksin, ajattelematta sekuntiakaan päätösten vaikutuksista muihin ihmisiin. Hän myöhästelee ja antaa muiden odottaa itseään tai hän saapuu liian aikaisin, olettaen että muutkin ilmestyvät paikalle ajoissa. Ellei näin käy, hän tekee kyllä selväksi elein, ilmein tai jopa sanoin, kuinka hän on paras ja ensimmäisenä paikalla, kun muut eivät siihen kyenneet.

Tämä mahtava työkaveri kyllä lupaa osallistua projektiin, mutta huomaatkin että olet käytännössä tehnyt kaiken yksin. On sanomattakin selvää, että työkaverisi kuitenkin kahmii kunnian ja pisteet itselleen, kun tuloksia esitellään johtoportaalle. Sinua ei huomioida, sillä olet oikeastaan vain sivuosassa.

Vuosien saatossa vastaan lopulta tulee päivä, jolloin hakeudut sairauslomalle ja itket työterveyslääkärille, kuinka narsistinen työkaveri on sinut imenyt loppuun. Tunnet olevasi täysi nolla, osaamaton apina, jolla ei ole mitään arvoa. Lausunnossa lukee burnout ja masennusjakso, reseptissä ehkä masennuslääkkeitä ja lepoa.

Niin. SINÄ olet nyt sairauslomalla ja syöt lääkkeitä, jotta henkisesti sairas työkaverisi voisi jatkaa ainoaa tuntemaansa vääristynyttä todellisuutta onnellisen tietämättömänä siitä, mitä hän saa ympärillään aikaan. Sinä kärsit, perheesi kärsii, taloutesi kärsii, ystäväsi ovat sinusta huolissaan.

Työterveys ei voi tehdä asialle paljoakaan, korkeintaan lievittää pahaa oloasi ulkopuolisesti. He voivat järjestää kolmikantakeskustelun esimiehen kanssa. Esimies ei aina voi tehdä muutoksia työpaikalla resurssipulan tms. takia eikä narsismin takia ihmisiä voi irtisanoakaan. Esimies voi vain neuvotella työpaikan käyttäytymissäännöistä, mutta jokainen tietää, ettei narsismia paranneta neuvottelemalla. Sairauslomasi jatkuu, kunnes olet käynyt terapiat, lukenut kaiken narsismista, katsonut jokaisen YouTube-videon siitä, kuinka rakennat itseluottamuksesi ja opit tuntemaan itsesi uudelleen. Teet kaiken voitavasi parantuaksesi ja vihdoin löydät uuden työpaikan ja tarina saa omalta osaltasi onnellisen lopun.

Mutta hei hei hei, eihän tämä nyt mene oikein!

Entäs se seuraava työntekijä, joka palkataan sinun tilalle? Tiedät kyllä mikä häntä odottaa...

Oikeusteitse käyty prosessi on sellainen taistelu, johon sinulla ei todellakaan ole tuossa jamassa voimia. Sana sanaa vastaan ei taida edes riittää todisteeksi työpaikkakiusaamiselle. Ovatkohan konkreettiset esimerkkisikään tarpeeksi painavia syyttämään kiusaamisesta? Ei varmaan tee mieli lähteä käräjöimään näin epävarmalla asialla.

Liian monissa työpaikoissa narsistiset ihmiset niittävät tuhoa ympärillään ja porskuttavat eteenpäin ja ylöspäin, kunnes jopa monen yrityksen koko ylin johto koostuu pelkästään omaan napaan katsovista superolennoista, joille alaiset sekä muut ihmiset ovat arvotonta sakkaa. Tähän kulttuuriin ollaan jo totuttu. Nuoret eivät osaa tätä edes kyseenalaistaa kokemattomuudestaan johtuen ja sairauspoissaolot sekä kustannukset valtiolle vain nousevat.

Jos tämä teksti saavuttaa yhdenkin ihmisen, joka ajoissa tunnistaa olevansa edellä kuvatun kaltaisessa tilanteessa, ota tämä vinkki vakavasti: Tee lähtösuunnitelma, suorita se ja sulje ovi perässäsi. Älä odota enää hetkeäkään, tilanne ei tästä tule paranemaan. Sinä et ole syyllinen tähän. Huonoa kohtelua ei kenenkään kuulu sietää eikä kestää. Ja lopuksi: Sinä selviät tästä kyllä.

Hei.

Erittäin hyvin ja osuvasti kirjoitettu. Tähän voisi lisätä sen, että narsistiset tyypit ovat verkottuneet kaikkialle, eivät pelkästään tuhoa työyhteisöä, vaan samalla tapahtuu pahoja asioita heidän läheisilleen. Voisiko joskus auttaa työyhteisöissä, että reilusti otettaisiin yhteyttä häirikkötyöntekijän läheisiin ja kysyttäisiin heidän vointiaan, voisi alkaa vyyhti aukeamaan. Tai no ei välttämättä silloinkaan, kun ei ne läheiset uskalla puhua, koska saattaa olla siitä hirveitä seurauksia narsistin taholta. Ehkä ne ex-puolisot voisivat puhua tai narsistien aikuiset lapset?

Narsismi ei tietenkään voi olla syy irtisanomiselle, mutta väkivallan voi kyllä tunnistaa eikä sitä pidä hyväksyä. Väkivallalle voi tehdä jotain, asettaa rajat ja tarvittaessa irtisanoa henkilö. Tai ainakin pitäisi voida.

Tunnistan niin kuvailemasi hirvittävän tilanteen. Olen työskennellyt jo vuosia kyseisenlaisen esihenkilön alaisuudessa jatkuvassa ahdistustilassa ja vasta nyt olen alkanut herätä siihen, kuinka hirveässä tilanteessa olen sisällä. En tiedä, mikä hänen negatiivisista käyttäytymispiirteistään satuttaa eniten. Viime aikoina hän on löytänyt oikein taloudellisen dissausfraasin, joka toimii minuun kuin tauti: "Niinpä niin" äärimmäisen kyllästyneellä, ylimielisellä ja pilkallisella äänensävyllä sanottuna. Kahteen sanaan saa upotettua valtavan määrän informaatiota halutessaan.Luulen tuon fraasin olevan yksi variaatio kuuluisasta "narsistin virneestä", vaikutus on sama.

Juuri nyt olen tilanteessa, jossa järjellä mietin avun hankkimista, mutta pelkään esihenkilön kiukkuista reaktiota vaikkapa ilmoitukseen sairauslomasta. Aivan järjetön ajatus, tiedän kyllä, mutta pelko on aito, tähän on tultu, minuuteni on särkymässä.

Toivon että saatte voimia vaikka vaihtaa työpaikkaa. Tiedän ettei se ole aina helppoa eikä aina tiedä uudesta paikastakaan että mitä siellä piilee. Sitten on tietysti luottamusmies tai työsuojelu lautakunta, jonne toivottavasti voi olla yhteydessä.