tukea ja toivoa

[Narskuvaiei]

kirjoitin joku aika sitten tänne tyttärestäni ja hänen miehestä. Viime viikolla yritin useaan otteeseen soittaa tukipuhelimeen, mutta huomasin sen että puhumiselle on paljon tarvetta myös muilla, kun linja oli koko ajan varattu.
Tarve on sanoa nämä ääneen tai vaikka kirjottaa. Asiasta puhuminen aina helpottaa hieman.
Tästä tulee varmasti pitkä kirjoitus ja toivon mukaan, joku jaksaisi tämän lukea ja antaa jotakin neuvoa tai kertoa omasta kokemuksestaan.
Tytär on minun ainut lapsi ja nyt 30 vuotias.
Olen meinannut hänet menettää 5 viikkoisena kätkytkuolemaan, josta hänet saatiin elvytettyä.
Tuolloin ehkä muodostui itselleni läheisriippuvaisuus tyttäreeni. Nukuin seuraavan vuoden koiranunta ja käteni oli pinnasängyn välistä työnnetty niin, että tunsin tyttäreni hengityksen. Ero lapsen isästä tuli kun tytär oli alle vuoden. Olen ollut lapselleni äiti ja isä sillä isän elämä vei päihde maaimaan ja myöhemmin jopa vankilaan saakka.
Usein mietinkin, että onko vaillinainen isä tytär suhde jättänyt jälkensä tyttäreen.

Tyttärellä oli nuorena poikaystäviä ja 19 vuotiaana hän tapasi vanhimman lapsensa isän. Ikävä kyllä heille tuli sitten myöhemmin ero lapsen ollessa muutaman vuotias.
Tuolloin tytär oli surullinen ja varma ettei ikinä maailmassa löydä itselleen uutta miestä, jota rakastaa.
Noin kuusi vuotta sitten tämä ihana mies löytyi ja mies oli kaikkea mitä tytär oli odottanut ja ihaninta oli se, että miehellä oli melkein samanikäinen lapsi entisestä liitosta.

Tytär myös kertoi minulle miten tämän miehen entinen elämä oli ollut helvettiä, kun laposen äiti oli ollut laiska, saamaton ja kaikkea muuta siltä väliltä.

Tiesin myös itse sen, että tyttärelläni on dyskeksia joka aiheuttaa hänellä järjestelmällisyyden puutetta ja siksi usein olinkin heillä aikoinaan siivoamassa ja neuvomassa kotiaskareissa.

Useasti en tätä uutta miestä tavannut mutta tyttären kertoman mukaan hän oli kuin lotto voitto hänelle ja lapselleen.

Myähemmin he muuttivat yhteen ja pikku hiljaa alkoi miehestä näkyä ensin ylimielisyyden merkkejä. Itse olen aina kunnioittaut vanhemoia ihmisiä ja tämä mies oli sellainen, joka ei sitä tehnyt.

Tuolloin oma isäni oli vielä elossa ja hänelle tyttäreni joka oli hänen ensimmäinen lapsenlapsi oli tärkeä. Isäni ei sitä sulattanut, että nuorempi mies alkoi hänelle neuvoa asioita ja käyttäytyi ylimielisesti ja kerran jopa haistatteli.

Tämän tapahtuman jälkeen tyttären mies ei ollut tervetullut vanhemmilleni enää vaan aika, kun oli juhlia tai muuta niin tytär tuli lapsien kanssa ja mies jäi kotiin.
Tytär joutui usein lähettämään live kuvaa miehelle, että hänelle varmistui oikeasti missä tytär oli lapsen kanssa.

Meille kaikille alkoi selvitä asian oikea laita. Tytär oli se joka raatoi kotona ja mies vain pelasi. Tytär kävi töissä ja elätti perheen ja maksoi jopa miehen puolesta elatusmaksuja miehen lapsesta joka asui äidillään ( lähivanhemmalla) .

Tytär sai enää vain vähän omaa aikaa ja huomasin hänen olevan väsynyt. Vuonna 2017 sitten isäni kuoli ja tämä oli tyttärelle todella vaikeaa. Hän oli mielestäni masentunut ja tuohon aikaan hän myös työn lisäksi opiskeli itselleen uutta ammattia.

Mies oli kotona työttömänä tyttären lapsen kanssa ja odotti siellä, että tytär töiden jälkeen tulee tekemään ruokaa ja toki käy kaupassa sitä ennen.
Miehen autoa tytär ei saanut lainata vaan vaikka oma oli välillä rikki niin silloin tarvittiin meiltä kyyti apua tai turvauduttiin linkkariin.

Perhe on muuttanut muutaman kerran ja ehtona on ollut se, että tytär hoitaa muuton ja mies ei tee mitään.

Itse otin yhteen tyttären miehen kanssa ja kerroin, että olen nähnyt hänen narsistisen käytöksen. Tytär oli kauan halunnut lasta ja mies ei niin nyt oli hyvä sauma tehdä lapsi ja kertoa minulle, että hänen lapsensa ei ikinä saa nähdä meidän sukua kun olemme hulluja.

Mies itse on lapsuudessaan kokenut hylkäämisen ja ollut huostaanotettuna. Narsismia tutkiessa moni narsisti on kokenut lapsuudessaan turvattomuutta.

Lapsi syntyi ja minä sekä kaksi muuta siskoani perheineen kutsuttiin ristiäisiin, mutta yksi siskoistani ei saanut sinne tulla, kun hän oli myös kertonut tyttären miehelle millainen tämä oikeasti on.

Perheellä oli taas muutto isompaan kotiin, kun mies halusi itselleen oman pelihuoneen ja kun pienin lapsista oli jo taapero iässä. Minä siskojen avulla siivosin heidän entisen kodin.
Tytär hoiti muuton palkattujen muuttomiesten kanssa. Mies ei halunnut ottaa palkallista muuttovapaata, kun olisi joutunut tekemään fyysistä työtä.

Aikaisemmin olen tänne kirjoittanut siitä, että tyttäreltä laikattiin jalasta syöpä ja isä ei pärjännyt 2 kk vanhan lapsen kanssa vaan lapsi oli meillä hoidossa, kun tytär oli sairaalassa.
Tuolloin meillä oli taas isompi riita miehen kanssa, kun olin heillä auttamassa, että pesen tyttären hiukset.

Asunto oli todella sotkuinen. Mies tuli töistä ja istui pöydän ääressä, kun tytär yhdellä jalalla kinkaten kokkasi miehelle ruokaa. Menin avuoksi mutta, tytär kertoi että miehelle pitää paistaa perunat tietyllä tavalla niin hän tekee sen.

Mies vaatii päivässä kaksi ruokaa ja molemmilla kerroilla ruoka pitää olla eri. Tytär tekee osa-aika työtä ja hoitaa ruokaostokset, tekee ruoat, siivoaa, pesee pyykit. Mies pesee omansa, kun tytär niin tyhmä ettei osaa pestä oikealla tavalla miehen vaatteita.

Nuorin lapsi on nyt kohta 1v 6 kk ja isä ei ole ollut kun yhden yön vahtimassa omaa lastaan. Tytär on saanut 30 vuotis lahjaksi kylpylä loman joka varmaan jää käyttämättä, kun isä ei pärjää lapsen kanssa.

Isä on vain kaksi kertaa käynyt ulkona lapsen kanssa. Tuolloin myös tytär ollut mukana, Tytär ei saa omaa aikaa muuloin, kun hän on joko osa aika työssään tai lapsi on meillä hoidossa.

Mies päättää kaikesta. Tyttären sisustusmaku muuttui kuin lennosta. Tytär myös valittaa koko ajan meille ja kiroilee paljon.

Meistä jos joku sanoo miehestä jotaikin niin aika löytyy joku puolustus. Miehellä on niin rankka työ. Hän on IT tuki henkilö ja tulee töistä kotiin suoraan valmiiseen ruokapöytään ja sen jälkeen on päikkärit, kun on se rankka työ. Herää ja sit on miehen oma aika ja hän pelaa omassa huoneessaan. Seuraavaksi onkin sit ilta toimet ja nukkumaan.

En voi käsittää mikä tytärtä pitää kiinni tässä suhteessa? kertokaa te jotka olette olleet kauan Narsistisessa suhteessa. Mikä on ollut se viimeinen tikki joka on avannut silmänne?

Tyttären mies ei ole fyysisesti väkivaltainen mutta henkistä tossuttaista on koko ajan.

Tytär puhuu miehelle, kuin kaksi vuotiaalle lapselle tai tulivuorelle joka kohta purkautuisi. Hän joutuu jopa salaamaan ostoksia mieheltään ja jos hän haluaa vaikka ostaa kotiin uuden shaalin niin kaupasta pitää lähettää kuva miehelle ja miehen täytyy se hyväksyä ensin ja usein ne ostokset jäävät sinne kauppaan.

Äitinä tämän sivusta seuraaminen satuttaa todella paljon. Tytär rakastaa lapsiaan ja miehen lasta. Hän tekee heidän kanssaan paljon juttuja ja kun tiedän, että voimat on loppu niin silti hän puristaa voimaa jostakin olla lapsille hyvä äiti ja äitipuoli.

Mietin, että onko myös tyttären oman lapsuuden isäsuhde saanut tämän aikaan, että hän ei uskalla irtautua ja voi antaa itseään alistaa näin paljon?

Olen myös jutellut tyttärelle siitä, että menisi juttelemaan jonnekkin terapuetille ja aina hän vastaa, että juu niin pitäs, mutta sitten taas joku muu on tärkeämpi.

Huolestunut äiti

[krassi]

Hei, minä luulen, että tyttäresi ei ole vielä huomannut, että on alistettu. Tästä on pitkä matka matka siihen, että tulee se viimeinen tikki. Tytär on voinut huomata, että kaikki ei ole kunnossa, mutta hän ei tiedosta asioiden oikeaa laitaa. Ensiksi hänen pitäisi itse huomata, että asiat ovat huonosti hänen itsensä ja lasten kannalta. Helpoin tapa selvitä hankalasta miehestä on antaa periksi, mutta se ei johda mihinkään. Tytär tarvitsisi omaa aikaa, jotta voisi miettiä levollisesti. Tätä narsisti juuri ei halua antaa. Jollakin tavalla pitäisi tytär saada havahtumaan, että perheen kuvio on sairas. Ehkä kirjallisuutta lukemalla tai juttelemalla jonkun kanssa. Ulkopuolinen ohjeistus ei auta, jos ihminen itse ei havahdu.