KESKUSTELUFOORUMI

Moi kaikille!

Tässä on osia tarinastani jota olen kokenut narsistin uhrina tai kuullut muilta. Tällä hetkellä minulla on vireillä huoltajuusoikeudenkäynti narsistin kanssa. Olen päättänyt näyttää, että minua ei poljeta maahan ja sen on narsisti saanut hölmistyneenä todeta. Tietysti olen h***a, l***ä, p***a ä**ä enkä ymmärrä hyvää miestä, mutta minua ei oikeasti kiinnosta enää pätkääkään mitä huhuja hän minusta liikkeelle laittaa. Ne jotka uskovat niihin, eivät ystäviäni olekaan enkä sellaisia ihmisiä elämääni tarvitse sen enempää kuin kaipaa.

Tutustuin tähän kyseiseen ihmiseen vuosia sitten. Meille syntyi lapsi ja raskaana ollessani narsisti alkoi töniä minua, sai hillittömiä raivokohtauksia ilman mitään syytä ja syytti minua loisimisesta. Lopulta hän kirjaimellisesti heitti minut ulos asunnostaan selittämättä yhtään, mistä nyt oli kysymys. Hänhän oli löytänyt uuden kumppanin ja laittoi exänsä haukkumaan minua sen jälkeen. Yhdessä vaiheessa välimme paranivat, hän oli mennyt naimisiin ja uskoin hänen todella löytäneen sen oikean ja muuttuneen. Minulla oli hankaluuksia masennuksen ja päihderiippuvuuden kanssa ja niinpä päästin lapseni asumaan heidän luokseen. Vuosien kuluttua heille tuli ero ja lapsi muutti takaisin luokseni. Minä olin tässä välissä ehtinyt löytää hyvän miehen ja laittaa elämäni kuntoon ja lapseni oli viettänyt meillä säännöllisesti öitä ja lomia. Tapaamiset sen sijaan eivät koskaan toteutuneet säännöllisin kellonajoin; narsistin ehtojen mukaan oli mentävä.

Lapseni muutettua luokseni tämä narsisti ei suostunut sopimaan lastenvalvojallakaan säännöllisiä aikoja. Hän sanoikin, että muuten pitävät tapaamiset voidaan sopia hän saattaa haluta lähteä reissuun tai muualle. Nämä tulevat yleensä päähänpistoina. - - - Välillä tulee sellainen olo, että narsisti kuvittelee, että hänellä on oikeus tehdä mitä tahtoo välittämättä muiden tunteista, menossa pitää olla koko ajan vaikka varaa ei olisi. Sekään asia ei sinänsä minulle kuulu, mutta hyvin usein nämä reissut ovat menneet päällekkäin minun suunnitelmieni kanssa.

Narsisti ehdotti aloitettuani opinnot, että keskeyttäisin ne. Siten olisin parempi äiti, koska hänkin oli omien sanojensa mukaan joutunut luopumaan monista asioista jäädessään hoitamaan lapsiaan kotiin hänen erottuaan ex-vaimostaan. Tehtyäni hänelle useamman kuukauden ajan selväksi, etten aio keskeyttää koulunkäyntiä, hän myöntyikin asiaan. Minä en nähnyt syytä sille miksi koulunkäynti olisi pitänyt keskeyttää, koska minulla on vahva tukiverkosto ympärilläni joka tukee sekä perhe-elämääni tarvittaessa että opintojani.

Tapaamisten suhteen narsisti on ollut hankala; hänen on pitänyt saada päättää, koska hän tulee hakemaan lapsen takaisin luokseen silloin, kun viikonlopputapaamiset olivat vielä voimassa, koska hän ei halunnut sitoa itseään aikatauluihin. Kun hän oli tulossa hakemaan, silloin piti olla valmis hetkessä. Tämä saattoi tapahtua milloin tahansa aamukymmenen ja iltakahdeksan välissä. En käsitä, miksi hän ei voinut vain sopia kanssani tiettyä ajankohtaa. Kerran hän jopa ehdotti, että katselisin koko päivän ulos ikkunasta ja kun näkisin hänen autonsa, tietäisin lähteä alas. En voinut uskoa korviani enkä tiedä, oliko hän ihan tosissaan.

Hän asuttaa luonaan ihmisiä, jotka vaihtuvat koko ajan. - - Kavereita saa toki käydä, mutta onko lapselle hyväksi, jos ei tiedä, keneen voi kiintyä ja miten? Jos joku yhtäkkiä hoitaa arjen asioita ja sitten häviääkin kuvioista, miten se vaikuttaa lapseen??

En enää tiedä, onko lapsen kannalta parempi olla isänsä luona vai olla pois sieltä. En tiedä miksi minulla on koko ajan sellainen tunne, että jotakin siellä on pielessä. - - - Haluaisin että lapsella olisi isäänsä hyvä suhde, mutta en halua enää peitellä sitä, mitä todella tapahtuu ja pelätä koko ajan mitä tuleman pitää.

Jokaiselta voi myös joskus tulla väärä sana ulos, sen myönnän että minulle käy sitä useinkin. Narsistilta huorittelu, haistattelu ja nimittely on arkipäivää, jos hän suuttuu. Narsistin luona on ilmeisen uhkaava ilmapiiri, näin olen hänen ex-naisystävältään kuullut. Huolestuin siitäkin, mistä jo puhelimessa kerroin, että narsisti ei tiennyt varmasti, missä lapsi koulun jälkeen oli (lapsi asui tuossa vaiheessa vielä narsistin luona). "Vissiin kaverinsa luona", hän sanoi. Kyläilystä oli jo aiemmin sovittu ja soitin välittömästi tämän puhelun jälkeen lapseni kaverin äidille, jolloin kävi ilmi, että lapsi oli todella kaverinsa luona. Lapseni kaverin äiti oli laittanut tästä narsistille tekstiviestin, jota tämä ei ilmeisesti ollut lukenut.

Narsistin raha-asiat eivät kuulu minulle, mutta pelkään, millaisen esimerkin lapseni saa siitä, miten narsisti käyttää rahojaan. Hänelle on tyypillistä tuhlata vaikkapa tekniikkaan rahaa ja pyydellä sitten muilta lainaa. Minä olen pari kertaa lainannut hänelle rahaa jotta hän saa ruokaa, asuuhan lapsenikin siellä ja mielelläni hänen tarpeitaan rahoitan. Kuitenkin narsisti kertoi soitelleensa itselleen 250 euron puhelinlaskun eikä kuulemma voi antaa minulle esimerkiksi lapsilisistä osaa vaikka niin oli nimenomaan sovittu. En itke rahan perään, koska pärjäämme kyllä ilmankin, vaan sen, että miten hän pystyy huolehtimaan lapsen tarpeista?!

Hänen pyrkimyksensä myös vaihtelevat; välillä ollaan muuttamassa jonnekin ja välillä ollaan tekemässä sitä tai tätä. On eri asia haaveilla ääneen vaikkapa näin: "Ostetaan sitten joskus iso omakotitalo kunhan kummatkin ovat töissä" kuin näin: "Me muutetaan kuukauden päästä - eikun oho, eipäs tästäkään tullut mitään". Tällainen luo tietysti epävarmuutta.

Todella monta kertaa on käynyt myös niin, että narsisti on ollut väkisin tuomassa lasta luokseni aikaisemmin, kun on sovittu. Jos lapsi sairastui, narsisti ajatteli automaattisesti, että sairas lapsi on minun vastuullani riippumatta siitä, olisiko minulla ollut töitä tai vastaavaa. Jos olin vapaalla, mielelläni otin tytön vaikka aikaisemmin. Kuitenkin mielestäni tuollaisista asioista sovitaan, eikä vain ilmoiteta itsestään selvänä asiana. Vaikka olisi miten itsestäänselvää että lapsi on aina tervetullut luokseni, on kohteliaampaa kysyä asiasta. Narsisti jopa ehdotti kerran hilpeään sävyyn, että voinhan aina valehdella töihin olevani kipeä. Tuossa vaiheessa hänellä oli tiettyinä päivinä vastuu lapsesta. Toki jos narsistin päässä olisi tullut hätätilanne, asia olisi ollut toinen, mutta kun kyseessä oli nähtävästi "enpä jaksa katsella sairasta lasta"- ajattelu, en nähnyt siinä mitään järkeä. Kerran sanoin narsistille hyvissä ajoin, että otan lapsen luokseni kahta tuntia suunniteltua myöhemmin - silloin yritin tottua vaihteleviin aikatauluihin - ja muistutin varmuuden vuoksi asiasta vielä aamupäivällä. Olin menossa ostoksille ja elettiin aikaa, jolloin lapsellani oli hieman opettelemista kauppatavoissa ja opettelimme hänen kanssaan kaupassaolon tapoja lyhyillä reissuilla. Narsisti soitti kuitenkin kahdesti ennen sovittua määräaikaa ja puheluiden aikana ihmetteli pahantuulisesti, miksi ihmeessä en ollut kotona. Muistutin häntä molemmilla kerroilla alkuperäisestä sopimuksestamme. Toisella kerralla olin tulossa töistä ja työmatka kesti puolitoista tuntia. Kerroin tämän narsistille ja sovimme tietyn kellonajan. Luonnollisesti hän soitti heti minun päästyäni töistä, että joko olen kotona. Kerroin etten tietenkään ollut ja muistutin häntä jälleen sopimuksestamme. Hän soitti kahdesti matkan aikana jolloin toistin rauhallisesti, että olen kotona silloin kun on sovittu. Hän oli minua vastassa pihalla, lapsi oli märissä vaatteissa. Eikö hän olisi voinut käydä kotonaan vaihtamassa ne ja tulla sovitusti?! Sitä ihmettelen vieläkin. Aikeena oli ilmeisesti saada minut tuntemaan syyllisyyttä tapahtuneesta.

Narsistilla on myös tapana rikkoa lakeja: liikenteessä ollessaan hän ei välittänyt lääkärien määräyksistä sairausloma-aikanaan, vaan ajoi monesti autoa kielloista huolimatta ja kolmiolääkkeiden vaikutuksen alaisena. Tämän hän kertoi minulle itse. Lapsilla ei useinkaan ole turvaistuinta ja kun olen käskenyt häntä laittamaan lapselle turvavyön, hän on naureskellen ihmetellyt, miksi nipotan. Olen itse ollut kolarissa vuosia sitten joten olen tässä asiassa äärimmäisen tarkka.

Tämän kolarin aikoina seurustelin vielä narsistin kanssa ja odotin lastani toisella kuulla. Jouduimme muutaman auton ketjukolariin. Eräs sukulaiseni ajoi autoa jolloin hän ei parin sekunnin ajan nähnyt eteensä matalan iltapäivän auringon takia ja törmäsimme edessä olevaan kolarisumaan. Turvavyön ansiosta sain vain nirhauman kaulalleni ja rintalastani kipeytyi mutta muuten olin täysin kunnossa. Kertoessani tästä narsistille itkuisena ja hysteerisenä hän totesi välinpitämättömästi, ettei minun kolarini ollut mitään, että mitä oikein valitin; hän itse oli ollut paljon pahemmissakin kolareissa. Pelkäsin, että kolari oli vahingoittanut sikiötä, jolloin hän tokaisi, että yrittämällä yritin tehdä itsestäni kolarin päätähteä. Hän ei missään vaiheessa kysynyt, olinko kunnossa. Ultraäänitutkimuksessa viisi päivää myöhemmin todettiin sikiön olevan kunnossa. Kerron tämän siksi, että yritän kertoa siitä, miten hän suhtautuu toisten ihmisten kokemiin surullisiin tapauksiin. Vaikka kolari ei ollut paha, oli se minulle kokemuksena ensimmäinen ja tähän asti ainoa.

Oli mielestäni myös outoa, että hän epäili alusta asti, onko hän lapsen isä lainkaan. Tuumasin, että hän voi koska tahansa vaatia isyystestiä, ettei minulla ole mitään salattavaa. Kuitenkin hän käyttäytyi kuin olisin vaatimassa ruokkoa lehtolapselle vaikka hänellä ei mukamas olisi ollut siihen asiaan osaa eikä arpaa vaikka halusikin tunnustaa isyytensä. Hän ei ole tähänkään päivään mennessä isyystestejä vaatinut ja olen tehnyt hänelle selväksi, että minun puolestani hän saa todeta isyytensä DNA-testillä kaikessa rauhassa. Hän oli aikaisemmin valehdellut minulle, että eräs hänen lastensa äideistä olisi pakottanut hänet tunnustamaan isyytensä vanhimman poikansa suhteen vaikka hän selvästi kuulemma tiesi, että lapsi ei ollut hänen. Myöhemmin tutustuin kyseiseen naisystävään, kun narsisti oli jättänyt minut odottaessani lastani. Narsistin väitteet eivät kuulemma olleet totta. Narsisti oli itse heidän suhteensa aikana pettänyt tätä naista hankkiutumalla suhteeseen jonkun heidän naapurissaan asuvan naisen kanssa eikä käynyt moikkaamassa lapsia. Narsisti oli puolestaan väittänyt, että hänet oli heitetty ulos kodistaan ja sinne oli muuttanut uusi mies eikä narsistia oltu päästetty sinne enää. En tämän enempää puhu heidän asioistaan, koska ne eivät suoranaisesti liity tähän. Kaikille uusille naisystäville narsisti väittää aina, että kaikki exät ovat jättäneet hänet ja pettäneet, hänessä ei ole koskaan ollut mitään vikaa. Tämähän ei ole totta. Jos narsisti jää valheesta kiinni niin sanotusti rysän päältä, hän yrittää ponnettomasti väittää valheitaan tosiksi vaikka tietää jääneensä valheesta kiinni.

Narsistilla on myös ikävä tapa nauraa minulle päin naamaa. Välillä hän tekee niin, että tuodessaan tai hakiessaan lastani hänellä saattaa olla mukana kaveri, jolle kuiskaa jotakin, katsoo sitten minua ja nauraa suureen ääneen. Selän takana hän kertoilee tutuilleen juttuja, joiden mukaan minä olen sekaisin päästäni ja ärsyttävä hössöttäjä. Hössöttäjä kyllä olen, mutta henkisesti täysin terve vaikka kärsin paniikkihäiriöstä. Sitäkin hän on käyttänyt aseenaan minua vastaan. Viime syksynä hän käytti rauhoittavia suuriakin määriä, jotka saivat hänet uneliaaseen tilaan, "pöhnään". Olin huolissani lapsesta ja sanoin, ettei rauhoittavia pidä noin paljoa ottaa ettei tajua maailmasta mitään. Hän tokaisi, että onhan minullakin paniikkihäiriö. Paniikkihäiriö ilmenee noin kerran-pari kuussa, jolloin saatan tuntea paniikin ihmisjoukossa. Käytän siihen mietoa lääkitystä, mutta olen oppinut elämään sairauteni kanssa ja osaan suhtautua kohtauksiini. Lapsen hoitamista ja arjen elämistä se ei vaikeuta mitenkään.

Narsisti valehteli myös viimeisimmälle naisystävälleen siitä, että minä antaisin lapsen kulkea vähissä vaatteissa ulkona. Tästä hermostuin, koska se ei pidä paikkaansa! Lapsellani oli alkusyksystä tapana ottaa vaatteita pois koulupäivän aikana esimerkiksi niin, että hän saattoi olla syksyisessä ilmassa pelkät legginsit ja t-paita päällään. Tähän puututtiin eikä lapseni enää ole tehnyt niin.

Vaateasioissa narsisti ei luota minun makuuni. Hän on jopa heittänyt joitakin lapselle ostamiani vaatteita pois, koska ne eivät ole miellyttäneet häntä. Hän arvostelee suoraan sitäkin, miten itse pukeudun. Siitä en kylläkään välitä.



On myös todella huolestuttavaa jos vihanhallinta on siinä pisteessä että tarvitaan rauhoittavia! Viime syksynä narsistin avioeron aikoihin ex-vaimo kertoi, että narsisti oli yrittänyt ajaa hänen ja heidän nuorimman tyttärensä päältä autolla. Tultuaan autosta ulos hän oli sanonut: "Mä menen nyt töihin ja te menette kotiin". Tämän jälkeen hän oli uhannut heittää kaikki lapsensa järveen ja tehdä itsemurhan.


Seurusteluaikoina sattui samantyylinen kohtaus; en muista, mistä riitelimme, mutta narsisti suuttui tämän seurauksena niin, että heitti seitsemän juomalasia pirstaleiksi seinään ja karjui, että eipähän tarvitse lasten enää tulla tänne kun lattia on lasinsiruja täynnä. Lapset eivät liittyneet riidanaiheeseemme mitenkään, sen muistan. Tämän jälkeen hän yritti itsemurhaa.

Minä olen tietysti ollut kaikille hänen uusille naisystävilleen hullu ämmä ja mielenvikainen. Hän on tavannut lapsemme neljästi tänä vuonna ja mielellään kyllä tulisi ja menisi, kuten haluaa. Lapseni kärsii siitä. Vedin rajat sen suhteen että täällä ei ravata viiden minuutin varoitusajalla eikä miten sattuu. Joko hän sopii kirjallisesti tapaamiset kanssani tai sitten voi häipyä kokonaan. Lapsellani on oltava turvalliset ja pysyvät olosuhteet ja säännöllinen arki. Tänään kävin tapaamassa asianajajaa yksinhuoltajuuden ja valvottujen tapaamisten saamiseksi. Narsisti on useiden silminnäkijöiden - jopa minun nähteni - ollut lapsia kohtaan väkivaltainen. Viimeisimmässä tapauksessa hän yritti sopia tapaamisesta suoraan lapsen kanssa. Lapsi on huomattavasti alle kahdentoista eikä tosiaankaan vielä kypsä sopimaan tapaamisista. Senkin narsisti yritti kääntää minun syykseni, luonnollisesti. En voi enää kuin nauraa koko farssille, hänellä on jälleen uusi naisystävä jonka kanssa aikoo tehdä lapsen. Lapsiluku lähentelee jo kymmentä. Narsisti on myös liittynyt omien sanojensa mukaan johonkin lahkoon, mutta kun halveksin tietoisesti valintaa, yhtäkkiä se olikin ihan tavallinen kirkko.

Tämmöistä täällä.

Voi lapsiparkaa,mikä elämä!!!!

Mahdolliset nimet on tarinasta muutettu.

Onneksi lapseni asuu nyt minun ja avopuolisoni luona ja eletään ennustettavaa ja tavallista arkea. Lapseni sai rajuja raivokohtauksia vielä keväällä koska ei ole nähnyt isäänsä. Yritän järjestää oikeuden päätöksellä säännöllisiä tapaamisia. Lapseni isä kokee lapsen kanssa keskustelemisen p***eennuolentana eikä kuulemma kuuntele mitä lapsella on sanottavaa. Uusi heila on kuulopuheiden perusteella hakannut lastaan. Asumme kuulemma liian kaukana (ajomatkaa 17min) jotta narsisti voisi tulla vain lyhyeksi aikaa käymään. Kun lapseni muutti meille, narsisti totesi että tämän lapsen voi antaa mennä, hän ottaa siitä tilalle seuraavaksi nuoremman luokseen asumaan.

Yritän tässä korjata narsistin aiheuttamaa tuhoa.

Kuulostaa niin tutulta. Kun hän joskus pakotti minua lähtemään kotoa juhlimaan ja jättämään lapsia yksin kotiin nukkumaan hän sanoi, että yhteiskunta hoitaa jos jotain tapahtuu. Käsittämätön välinpitämättömyys on se mitä koko vuosien liitosta jäi. Turta olo, tyhjyys ja suru. Olen joskus jopa kerjänyt rakkauttaa, hän saattoi sanoa minulle kun odotin lasta viimeisilläni että itse niitä lapsia halusin ja paiskoi ovet ja lähti kaverin kanssa matkalle. Sitten myöhemmin totesi vain ettei kukaan kuollut vaikka hän oli muutaman päivän kotoa pois. Että on vaikeata ymmärtää kuinka ihminen voi olla toiselle ilkeä vaikka antaisit kaiken rakkauten ja uskoisit hyvään asiaan narsisti vaan halveksi sinua. En edes tajunnut että mieheni on narsisti kunnes etsin syitä poikani häiriintyneen käytökseen, joka huolestutti vuosia. Olen aina kuullut että minä olen syypää, kuka ei halua tulla meille kotiin ( ei meillä ole yhteisiä tuttuja, 1 pariskunta, ja ei uskalla kutsua ketään koska hän tarjoa niin paljon alkoholia etteivät normaalit ihmiset siitä kestää, joskus oli ihmisiä käynyt enemmänkin mutta aina sen jälkeen hän oli väkivaltainen ja aiheuti kamalat riidat ja piti vain olla hilja varpailla jotta hän ei suuttuisi. Hän on rattijuoppo, hän on rikkonut veneen, ja paljon muutakin humalassa. Aina sen jälkeen kuitenkin hän totea että tuli vahinko, ei mitään, näin voi tapahtua ja että tekevälle sattuu. Ylimielisyys on kanssa yksi normi narsistille, kuinka on mahdollista, että he tietävät aina parhaiten. Tsemppiä sinulle kun jaksoit tainuttaa sen!

Jaksan taistella ja mä olen jostakin saanut valtavasti energiaa. Mä en enää reagoi sen juttuihin mitenkään. Kun se kävi täällä katsomassa lasta tunnin ajan niin rahaa kovasti pyyteli, en antanut, ja oli kovin vakuuttunut siitä että rakkaus parantaa sen masennuksesta. Yritti vähätellä mun uutta työtä enkä reagoinut siihenkään mitenkään. Kovasti yritti saada mua naurunalaiseksi, en reagoinut. Alussa se oli ihan kauhean masentunut jostain syystä, en enää kysynyt mikä sillä oli. Mä olen vetänyt nyrkkiä pöytään ja ärjäissyt että tämä pelleily loppuu nyt tähän paikkaan. Eipä sitä paljoa ole täällä näkynyt mut on se vissiin uskonut ettei se saa musta enää mitään irti. Eikä ole ollut ikävä

Jesss!

Olen hyvällä tuurilla pääsemässä narskusta eroon. Hain yksinhuoltajuutta oikeusteitse ja siitäkös tämä pillastui ja soitti seuraavanlaisen puhelun:

Narsku uhkaavasti:"Niin mä näin nää oikeuden paperit!"
Minä tyynenä ja välinpitämättömänä: "Joo, ne on sit vissiin tullu sulle"
Narsku: "JOS SÄ OIKEESTI HAET YKSINHUOLTAJUUTTA NIIN EIPÄ TARVII TULLA SINNE ENÄÄ IKINÄ! Mä en suostu valvottuihin tapaamisiin!"
Minä, edelleen tyynenä: "Jos susta siltä tuntuu. Oliks muuta?"
Narsku:"Ei ollu..."
Minä:"Selvä, sit voidaan varmaan lopettaa."

Ja sinne meni! Jatkossa sillä ei tosiaan ole tänne mitään asiaa. Muistakaa tämä: Narskun sana ei ole laki eikä sen päätökset lopullisia ja viimeisiä. Se on mulle enää joku jonka mä joskus tunsin, ihminen muiden joukossa. Minä olen minä ja sellaisena pysyn.

Aika hurjaa, että pitää oikeasti kasata itsensä noin järkkymättömäksi ennenkuin pärjää normaalissa kanssakäymisessä eksän kanssa. Minä olen vasta kasailemassa palasia, ja jokainen tapaaminen ja puhelu on hirveää tsemppausta. Etten vain osoittaisi mitään tunnetta. Ettei se vaan saisi otetta mistään. Etten hetkahtaisikaan.

Noista lasten tapaamisista - ajoista - tuo oli meillä jo silloin "parisuhteessa" jatkuvaa toi aikataulujen ylenkatsominen. Välillä tuntui että olen tekemisissä muistisairaan kanssa, että miten ne sovitut asiat ei voi pysyä päässä, miten voi suhtautua noin yliolkaisesti mun työvuoroihin??? Jos olen kysynyt noin, vastaus on ollut kutakuinkin: "Mitä sä meet sitomaan itses johonkin toisten sanelemiin työvuoroihin, etkö sä itse päätäkään omasta elämästäs ja omista aikatauluistas?".....

Ja tuohon lapsen kanssa suoraan tapaamisten sopimisesta - meillä mies yrittää sopia minun selkäni takana näitä tapaamisia ja muita 2,5 vuotiaan kanssa! Halojaa! Lapsi puhuu kyllä hyvin, mutta eihän hän osallistu mitenkään oman aikataulunsa päätöksiin! Kun lapset on tulleet isältään, puhuvat että "isä sano että me mennään huomenna yhdessä Turkuun" tai "äiti sun pitää antaa iltajätskiä". Koska mies oli sanonut lapsille että äiti antaa sitten kotona jätksiä kun ootte nyt kiltisti. Hä?

Oletteko koskaan huomauttaneet näille heidän kasvatusmetodeistaan? Tai siis onko mitään keinoa millä noille saisi menemään perille, että lasten kautta ei voi sopia, tai niille ei voi lupailla asioita joita ei voi pitää? Vai aiheutanko taas riidan jos moista koetan..?

No meillä yritti tuo narsistiexä ihan samaa, eli lapsen kanssa tapaamisia sopia. Ärähdin siihen, että kertakin vielä kun tekee noin, usutan viranomaiset kimppuun. Totta kai se kaikki oli sekä lapsen että exän mielestä sitten mun syytä. Mutta eteenpäin on päästy. Exä laittoi viikko sitten viestiä tästä huoltajuusasiasta että "eikö voitaisi sopia, että lapsi kärsii koska sä laitat kapuloita rattaisiin ja aiheutat riitaa." Tossa oli tiivistettynä mun reaktio. Pyysin ottamaan yhteyttä asianajajaani. Sillehän se oli sitten mennyt valittelemaan rahapulaansa ja asianajajani oli todennut, että rahalla saa tai ilmaisen avustajan ilmankin. Haasteeseen ei määräajassa oltu vastattu joten yksipuolinen tuomio tulee. Nyt narsku kyselee kaikilta miksi ovat pettäneet hänen luottamuksensa olemalla mun tukena.



Ei tälle enää VOI muuta kuin nauraa. Laitoin joku päivä sitten viestiä että käyttäytyisi edes kerran kuin mies niin ei tarvitsisi tämmöisiä tapella. Ja että tuo pelleily loppuu tähän, multa on turha odottaa sovintoa, saa luvan vastata sanoistaan jos kerran niitä laukoo. Mä suutuin niin sikana että olin monta päivää ihan poissa tolaltani, mutta nyt alan palata vihdoin normaaliuteen. Jesh! Lapsikin vaikuttaa tyytyväiseltä vaikka isästään puhuu aina ohimennen välillä.

En mä tiedä miksi just minä tämmöiseen rääkkiin olen joutunut mutta minähän en anna tuumaakaan periksi. Nyt tulee niin kuin final confrontation ja jos mä en tästä selviä hengissä niin kunnialla delaan.

Haha, Notavictim, sussa on paljon munaa!

Mä olen yrittänyt tsempata ja olla mahdollisimman tunteeton noissa tapaamisasioissa. Ylipäätään kun joudun puhumaan miehen kanssa, yritän nyt vetää ihan täysin tunteetonta ja asiapitoista linjaa. Se ei kyl ole helppoa mulle olla niin järkkymätön ja luja, kun olo on ihan revitty ja sirpaleinen. Koska tottakai mietin mikä on hänelle kohtuullista, etten ole ihan liian v..ttumainen tiikeriemo. Olen huomannut, että jos yhtään näytän mitään tunnetilaa (uupumus, väsymys, iloisuus, hermostuneisuus), hän nappaa siitä heti kiinni, sen silmät välähtää että jes, on tarttumapintaa. Tai sit mä olen paranoidi. Mutta jos olen uupunut, se rupeaa perumaan tapaamisia ihan kiusallaan, on tosi voimakkaana ja vahingoniloisena.

Ja tosiaan jos olen ollut kylmää jäätä ja pitänyt puolustusasemani, se on niiiin raivostunut. Tuli viimeksi hakemaan lapsia ja sanoi että tarvitsee pyyhkeitä mukaan. Annoin sille sen vanhoja pyyhkeitä, mutta ne ei kelvanneet kun ovat niin huonolaatuisia, heitti ne roskiin ja vaati niitä mun äidiltäni saamia hyviä isoja pyyhkeitä. Kun en suostunut antamaan omia pyyhkeitäni hänelle, suuttui. Ja jälkikäteen mäkin olen saanut siltä parit tekstarit just samaan tyyliin: "Me kummatkin varmaan halutaan lasten aparsta. Tehdään tämä niille mahd helpoksi. Ei siis ruveta riitelemään turhista." Joo. Paino sanalla VARMAAN. Olisihan ollut helpompaa antaa hänelle ne pyyhkeet, nyt koen olevani naurettava siinäkin että pidän kiinni pyyhkeistäni. Riitelen turhista.

Ei, Patsas, sä nimenomaan et riitele turhista. Saanko mäkin noin vain tulla vaatimaan sulta jotain jonka sun äiti on antanut sulle? Ei sulla ole mitään velvollisuutta antaa mitään pyyhkeitä mukaan eikä sillä etenkään ole oikeutta nakata mitään sun omistamaa roskikseen. Ei edes mitään rähjäisempää eikä edes karkkipaperia, mikäli se on sun. Munkin vaatehankintoja lapselle on arvosteltu ja jopa heitetty pois kun ei ole kelvanneet. Ei onnistu enää. Se tyyppi ei tule tänne vaatimaan enää yhtään mitään, ja se joko antaa sen huoltajuuden mulle tai sitten se itkee ja antaa sen mulle. Mun silmille ei tulla hyppimään. Nyt määrään minä.

Luojan kiitos mä olen saanut pelastettua lapseni pois sen vaikutuspiiristä, tyttö on selvästi voinut paljon paremmin. Ja turha tulla jeesustelemaan että teen väärin kun en anna lapsen tavata isäänsä. Mä en anna lapsen tavata isäänsä ihan siksi, että koskaan ei tiedä milloin seuraava tapaaminen tulee ja teen tämän vain lasta suojellakseni. Lisäksi parempi mun on tehdä yksin arjen päätökset kuin antaa lapsen jatkuvasti nähdä riitelyä, kun asiat voi hoitaa helpomminkin.

Narskulla ei ole muutenkaan kovin vahvasti mennyt: se koettelee rajoja työssä tuusaten omiaan ja on velkaantunut joka suuntaan. Luottotiedot on aikaa sitten mennyt ja on jättänyt kavereiden nimissä olevia juttuja maksamatta. Uusi auto pitää silti saada, kaverin nimiin sekin ja ties monesko vaihto tänä vuonna. Asuinpaikka on vaihtunut kahden vuoden sisään kaksi kertaa. Uhreja on tullut ja mennyt, nykyistä kai yrittää saada raskaaksi. Onneksi noi ei ole mun asioita!!! Lisäksi se käyttäytyy kuin se itse olisi olosuhteiden uhri eikä voi sille mitään. Joo, varmaan kaikki on pakottaneet sen muuttamaan.

Mikäli vanhat merkit paikkansa pitää ja mulle käy niin hyvin että saan yksinhuoltajuuden tuomioistuimessa, luulen että se jotain yrittää kostaa ja nillittää jonka jälkeen se lopettaa. Mikäli vanhat merkit paikkansa pitää, viimeistään kevään korvilla se soittaa ja parkuu että kun kaikki jättää ja yyhäähää vääää. Siihen mä totean että ai kun ikävää. Oli muuten aika paha kun se oli meillä viimeksi joskus pari kuukautta sitten ja valitteli rahanpuutettaan. Totesin sille kylmästi että "sääli" eikä lainattu sille mitään. "Mutku mulla meni viimeset bensat tänne tullessa ja yääyääbuaaaaa!"

Selkärangaton nyhverö, sanon minä. Tekee valtavan hyvää sillekin välillä mennä sinne ruotuun opettelemaan käytöstapoja. Minä kun en siedä minkäänlaista kettuilua.