KESKUSTELUFOORUMI

Jotta terve. Elin rapia kymmenen vuotta vaimon palkalla maailmalla, pari lastakin tuli. Kävin toki itsekin töissä, mutta minun rahani kuluivat vuokriin sun muihin päivittäisiin menoihin. Huolehdin, ja olen huolehtinut aina, perheemme ruokahuollosta. Ei siis tee ruokaa mutta omi nimiinsä esimerkiksi "nyyttikekkereihin" tuomamme eväät joista tykättiin. Kokatessani tulee "välivaiheiden"/jäähtymisten jne aikana valittamaan etten siivoa kokkaussotkujani. Myöntää tulleensa vittuilemaan/nalkuttamaan mutta "Miten tosta nyt voi suuttua?" Olen luvannut ruuan kello seitsemäksi, se myöhästyy vartin---> Raivari.

Taloudellista alistamista/riippuvaiseksi tekoa. Perheellämme on varallisuutta mutta en tiedä/minulle ei ole koskaan kerrottu mitä ja kuinka paljon. Hänellä oli noin 180 matkustusvuorokautta vuodessa, pisimmillään neljä viikkoa. Hoidin kodin ja lapset, sekä työni. Huushollitaitonsa ovat nolla, siitä huolimatta maksan jopa sähkölaskun väärin.

No, anyway. Suhteella oli klassinen "nopea aloitus" ja kaikki oli ruusuista. Päästyäni Afrikkaan (jossa siis asuimme), vaaran merkit löivät ensimmäisen kerran silmille kun olin hänen kanssaan erimieltä autossa. Hän heitti minut maantienlaitaan ulos. Se oli semmoista. Esikoisemme liukastuu kylpyhuoneessa 5-vuotiaana ja saa hirvittävän kuhmun otsaansa (arpi vieläkin). Vaimolla on tunnin päästä kampaaja varattuna, täydellinen raivari koska omalääkärin ohjeissa sanotaan että lapsen tila ei vaadi välitöntä hoitoon vientiä mutta jos sekavuutta tms. ilmenee on syytä mennä nopeasti. Hän ei pääse tässä tapauksessa autollamme matkaan (lapsi saadaan tarvittaessa nopeammin hoitoon kehitysmaassa näin) vaan joutuisi ottamaan taksin. Haukkuu minut rumaksi läskiksi (hänkään ei nyt varsinainen näyttelyponi ole) joka ei pidä itsestään huolta.

Tulimme lomille kuukaudeksi kesäisin, kielsi minulta kavereiden kanssa mökkireissun, kolmesti. Anoppilaan mökille sun ihan mihin vaan muualle olen velvoitettu lähtemään. Klassista seksin panttaamista. Yöllä nukkuvan lyömistä mustelmille "koska kuorsaan", myös silloin kun olen yöllä hereillä. On myöntänyt pelolla hallitsemisen. Nöyryyttänyt ja nolannut julkisesti ja haukkunut sen jälkeen itkupilliksi ja heikoksi paskaksi kun yritin puhua miltä minusta tuntui. Lukenut sähköpostejani sekä puhelimeni viestejä. Penkoo tavaroitani, roskiani myöden.

Palasin Suomeen muutama vuosi sitten "etujoukoissa" koska sain täältä koulutustani vastaavaa työtä. Yhden syksyn aikana remontoin kämpän jotta perheen olisi hyvä tulla myös. Syyslomalla lensin erääseen harvinaisempaan maahan perheen luo viikoksi ja vaimoni ei katsonut aiheelliseksi kolmen kuukauden eron jälkeen ottaa esim. töistään yhtään vapaapäivää. Ei tullut mieleen. Todellinen hauskuus alkoi kotiinpaluun yhteydessä. Ihan vain kuvaavina, sekavina esimerkkeinä:

Vaimoni ei ole koskaan väärässä. Ei ole ollut 15 vuoteen. Hän istuu auton rattiin "Hän ajaa!" ja vetää sen pohjastaan kiinni tantereeseen sienireissulla. "Miksi minä en ajanut?" Hän päättää ryhtyä opiskelemaan (ennen koronaa) rapia kahden tunnin junamatkan päähän ilmoittamatta jutusta mitenkään. Kun mainitsen asiasta, kahden tyttären opettaja-isänä, saan kuulla olevani taliban joka vastustaa naisten kouluttautumista. Ostan juomakelvottomia kahvilaatuja. Hän suunnittelee päiväksi urheilukilpailuiden seuraamaan menoa aamulla, kun kysyn parin tunnin päästä että meneekö hän, saan vastauksen "Mitä se sulle kuuluu ja miten se sun elämääsi vaikuttaisi?" Tämä tarkoittaisi minun jäämistä jälleen kotiin koirien ja tytärten kanssa. Hän kolhii autoamme toistuvasti ja valehtelee asiasta. Hän kertoo minulle tarinoita kuinka olen kieltänyt häneltä automme käyttöä. Hän kertoo minulle tarinoita kuinka kiellän häntä menemästä mihinkään. Never have I ever, projisointi ja kaasuvalottelu on vahvaa. Samoin erolla uhkailut, myös lasten kuullen.

Halusi itse trendiravintolaan, minä en. Ei ole minun juttuni. Antoi syntymäpäivälahjakseni lahjakortin palavasti haluamaansa raflaan. Unohtaa ostaa uusia pölypusseja imuriin, syyttää asiasta minua ("Viimeinen pölypussi mennyt eikä kukaan sano!"). Kun tajuaa että minä en imuroi koska käytän robotti-imuria (jonka sain isänpäivälahjaksi perheeltä, mutta jota en saa ajeluttaa koska siitä tulee meteliä), syyttää 11-vuotiasta tytärtämme, joka ei takuuvarmasti edes osaa vaihtaa pölypussia imuriin. Olen ollut persu, natsi, qanon (en tiedä mikä se on) sekä nyt viimeisimpänä alkoholisti (tästä vankkana esimerkkinä viettämäni 36 päivän tipaton tammikuu. Koska jos kerran sellaisen vietän, olen sen tarpeessa--->alkoholisti). Koska olen eri mieltä asioista. Ei voi olla eri mieltä. Kun huomautan hänen väärässä olemattomuudestaan ja toistuvista käytöskuvioista, on raivari varma ja kaikki on minun vikani. Joka ikinen kerta.

Tätä tarinaa olisi niin paljon, eikä oikein ole voimia sitä jäsennellysti kertoa. Kyllä tuo taitaa narsku olla?

Sömppi, Mielestäni ei jäänyt yhtään epäselväksi, Nasku on! Itse olen yli 20 vuotta sietänyt väkivaltaa sen kaikissa muodoissa. Ero yrityksiä lukuisia. Aina hän sai minut, jotenkin palaamaan ja aiemmin jostain kumman syystä jokin minussa vielä halusi yrittää, toivoin muutosta. Nyt tiedän, HÄN EI TULE MUUTTUMAAN. Väsyin väkivaltaan, väkivallanpelkoon ja syyttelyyn. En kuulemma osannut puhua ihmisten kanssa, puhuin aina päälle. Sairasta mustasukkaisuutta, omien menojen kieltämistä, syyttelyä asioista jotka hän itse oli aiheuttanut. Arvostelua lastemme kasvatuksesta jne. Minun taidoillani tai tiedoillani ei ollut missään mitään sijaa. Hän teki ja tiesi aina kaiken paremmin kuin kukaan muu. Jos joku uskalsi muuta väittää..... Raivoa, väkivaltaa, haukkumista. Minä päätin, että ei enää! Kenenkään ei tarvitse sietää sellaista!

4 kuukautta nyt lasten kanssa keskenään, pitkä matka vielä edessä. Milloin olen vapaa, sitä en tiedä. Päivä kerrallaan kuitenkin omaan onneeni kulkemassa. Päivä päivältä olo on parempi ja varmempi....

Tsemppiä sinulle!

Joo, kyllähän tuohon tuli taas viikonloppuna vahvistusta. Kerroin perustellun mielipiteeni eräästä turvallisuuspoliittisesta asiasta, tai siis oikeammin jo menneestä jutusta, ja sain kuulla olevani paranoidi ts. mielenterveydessäni on vikaa kun edes ajattelen niin. Koska hän on asiasta eri mieltä ja ko. asiassa olen ollut nykynäytöillä oikeassa. Tämä asia ei ole NATO.

Kerroin tuossa auton kolhimisesta. Sinänsä meikäläistä ei pelti kiinnosta mutta se kiinnostaa että asia koitettiin pistää minun piikkiini. Että minä olen sen nyt tehnyt. "No olisko tullut mieleen että se on sun tekemäsi! Kun aina lähdet aamuisinkin parkkipaikalta niin aggressiivisesti kääntäen". Huomatessani kolhun selitys oli "No se on varmaan jäänyt siitä edellisestä (jolloin auton kylkeen, samaan paikkaan, oli tolppaa vasten ajettu kännykän mentävä reikä, toim. huom.) "Ei ole, se koko lokasuoja/etunurkka vaihdettiin."

Hän ei aamuisin ole näkemässä/on fyysisesti mahdotonta nähdä miten lähden. Heitän yleensä tyttäremme kouluun ja tytär totesikin että "Iskä kyllä lähtee aina tosi varovasti." Ja niin teen. Olen myös itse kiesiä kerran runnellut ja asian kertonut välittömästi koska, mitä sitten? Se on peltiä jonka saa suoraksi ja maalia päälle. Totesin hänen nyt syyttävän minua valehtelijaksi koska ihan aikuisten oikeasti kumpikin me tiedämme kuka autolla on tällä kertaa tötöillyt. Sanoin myös moisen tuntuvan aika pahalta.

"Mua ei kiinnosta miltä susta tuntuu mitä mä sanon." Sitten hän olikin taas lähtemässä koska olen kohtuuton ja mitä kaikkea sieltä taas tulikaan.

Hän taantuu täysin viisivuotiaan tasolle näissä. Aina.

Lopetin aikoinaan kitaran soiton opettelun koska "se oli liian äänekästä". Tuo Marshall ja skeba nykyasunnossa (olivat jemmassa) ovat koristeina.

Geeneissä meikäläisellä menee musiikki. Pieni tappeli itselleen omatoimisesti viulun soitettavakseen, siihen oli pakko taipua. Musiikkia ei saa "julkisesti" kuunnella.

Minä tykkään musiikista ja koska... olen ottanut vastaan laadukkaat kuulokkeet. Aina vaimon pois-ollessa julkean soitella ihan ääneenkin ja ainakin yksi lapsi tykkää.

Kuulokkeiden takaa ei kuule. Joka nyt sitten on vikani.

Koska toistuvat uhkailut lähtemisestä, saatteella "---> Lähde sitten.

Koska mainitsin että en kuullut hänen lähtevän koirien kanssa ulos, koska itselleni määrätyt ladukkaat kuulokkeet. Olisi ollut asiaa. "Sulla mitään niin tärkeätä asiaa ole".

Tämä on varmaan vähän sekava mutta tää on lähinnä muistiinpano.

No joo, eipä ole enää epäselvyyksiä.

Meni sitten hakemaan avioeroa selkäni takana. Raastuvanoikeudestahan tulee näistä kyllä ilmoitukset toiselle osapuolelle, paitsi minulle. Piilotti siis postini (myönsi asian jälkeenpäin). Oli myös ostanut perheen varoja vivuttaen kämpän itselleen jota oli sitten sisustanut. Juhannuksena -22 oli minun ja lapsien ollessa mökillä pakannut tavaransa. Oli vienyt mukanaan mm. lasten passit. Suurena kuvitelmanaan oli ollut että lapset (jotka olivat tienneet uudesta kämpästä mutta joita oli kielletty kertomasta asiasta minulle. Oli markkinoitu uutena sijoituksena, airbnb:nä) muuttaisivat hänen luokseen. Tämä ei lapsia kiinnostanut joten täällä asumme nyt kolmistaan. Koirat lähtivät narskun mukaan. Perheen taloudelliset resurssit ovat edelleen narskun takana.

Paljon kaikenlaista tapahtunut, terapiassa käyminen auttoi pahimman yli. Itsesyytöksiä jne, mutta mitä pidemmälle mennään, sitä "iisimpää" on. Narskun käytös on alle kaiken arvostelun mutta asialle en jaksa enää useinkaan lotkauttaa korvaani. Ero on vielä vaiheessa koska niin kauan kun sitä ei tapahdu, ei narsku pysty "määräämään" lapsia luokseen. Vanhempaa ei toki pystyisi enää muutenkaan.

Mikä sai tähän palaamaan? No, nyt on taas vedetty vähän isommalla pyörällä. Lapsen harrastekaverin synttäreillä venähtää, asiasta ei tarvitse ilmoitella. Autonsa voi toki jättää sinne parkkiin skumpan takia. Samalla tulee dissattua teinin kanssa sovitut jutut. Itse sain aikanaan raivokohtauksen ylleni kun kello seitsemäksi lupaamani illallinen oli valmis kymmenen yli. Lasten isoisä täyttää vuosia, asiasta ei tarvitse kertoa ennen kuin edellisenä iltana eli eilen. Kysyttäessä asiasta syyttää lapsia asiasta puhumattomuudesta. Jatkaa syyttämällä minua "Lapset eivät uskalla puhua sulle!" Luonnollisesti lapset ovat yhtä ihmeissään tästä kuin itsekin. Koska hän tulee myös eroperheestä, täytyy anoppi hakea mökiltä 500 kilometrin päästä. Koirillemme ei kuitenkaan hoitopaikkaa muisteta täältä kysyä ja mieluummin viedään ne vieraaseen hoitolaan kuin myönnetään omia virheitä. Olisi näitä järjellä selittämättömiä tapauksia lisääkin mutta eiköhän näistäkin asiasta selvää saa.

Hän on hakeutunut lastemme harrastuksien talkoolaisiin. Koska eri harrastukset, tarkoittaa se minulle käytännössä esim. kilpailuiden sattuessa kohdalle siitä toisesta, ei silloin kisailevasta, huolehtimista. Tämä aiheuttaa "Sua ei kiinnosta lastesi harrastuksetkaan"-johtopäätöksen. Nuo harrastukset myös toimivat narskulle valtaisan hienona peilisalina. Nuorempi tyttäreni on kisamatkojen yhteydessä todennut että "Äiti muuttuu ihan täysin kun se lähtee hotellihuoneesta tai tulee huoneeseen. Se teeskentelee." Näitä kisamatkoja varten rahastoista voi nostaa fyrkkaa, mukaan lukien narskun omat kulut. Lasten polkupyörät sun muut päivittäiset elintarvikkeet kuuluvat toki sitten vain minulle.

Paljon on tullut juutuubista mm. Les Carteria katseltua. Mitä enemmän aiheesta on saanut tietoa, sitä helpommaksi ovat asiat käyneet. Tai oikeastaan sen tiedon ja asioiden hyväksymisen myötä, pelkkä tieto ei mihinkään vienyt ruminoidessa. Viime talvi meni siis aivan hukassa itseni kanssa. Se pitää ihan paikkansa että itsensä noiden kanssa hukkaa. Onneksi oli lapset joiden hommia piti pitää käynnissä.

Etiäppäin. Vaikea on kuvitella että yhtäkään naista enää lähelle tulee päästettyä. Myös siksi että semmoiselle naiselle olisi myös väärin oma epäluuloisuuteni/varautumiseni. Mutta eipä tuommoisilla niin kiirus tässä vaiheessa ole. Lähinnä otin tietynlaisena toipumisen merkkinä kun tuossa päivänä eräänä moisia mieleen tuli.