KESKUSTELUFOORUMI

Tässä rupesin pähkäilemään narsistin ympärillä olevien ihmisten erilaisia rooleja ja niiden vaihtelua. Itsellä alkaa olla hieman etäisyyttä jo omaan kaaottiseen avioeroon, niin pystyn jo tarkastelemaan asioita rehellisesti itsenikin kannalta. Narsistillahan on hovi, jossa on erinäisiä tyyppejä, jotka narsisti asettaa palvelemaan omia tarkoitusperiään. Hovin jäsenillä itselläänkin on joku tarkoitus olla narsistin lähellä. Sitten on nämä lentävät apinat, jotka palvelevat narsistin uhrin kiusaamista, tavalla tai toisella. No nyt pääsen sitten asiaan, joka on karua ollut itselläni ainakin kohdata ja itselleen myöntää. Uhrin rooli vaihtelee lentävästä apinasta hoviin ja taas uhriin jne. Uhri ei välttämättä itse ymmärrä tätä kuin vasta sen jälkeen, kun on käynyt koko narsistisen pahoinpitelyn myllyn läpi ja saanut etäisyyttä asioihin. Esimerkkinä kerron omasta elämästäni jotakin. Vuosikymmeniä sitten, kun aloin seurustelemaan myöhemmin narsistiseksi ihmiseksi osoittautuneen mieheni kanssa (nykyisin ex-puoliso), niin olin häneen tulisesti rakastunut ja varmaan helppo höynäytettävä. Niin sain kuulla kuinka mieheni ex-vaimo oli ollut kauhean pettäjä jne. Minähän sitten ylläpidin tätä minulle syötettyä mielikuvaa ja olin huonoissa väleissä tuon ex-vaimon kanssa, tunteeni olivat negatiiviset. Tämähän olikin varmaan mieheni tarkoitus eli valjasti minut pitämään exäänsä hirveänä, jotta ei paljastuisi hänen olleen myös uhrin. Olin siis tuossa vaiheessa lentävä apina, hovin jäsen jne. Mutta myös uhri, koska mieheni kohteli minua huonosti ja perustelu/minun selittelyni oli, että kun ex-vaimo oli pettänyt jne ja itse hyväksyin tuollaisen, jälkikäteen ihan järjetöntä ajattelua, en siis älynnyt, että kyse on narsistisesta pelistä. No vuosia kului, oli monenlaista, myös hyviä vuosia, mitkä sitoivat tiukemmin traumasiteeseen yms. Tästä olen kirjoittanut Kaksoiselämää ja muuta mukavaa otsikon alle. Siitä sitten aasinsiltana nykyiseen hetkeen, mies siis kärähti vuosi sitten kaksoiselämästä ja ero tuli, hän meni samantien uusiin naimisiin. Olin rankalla tavalla uhrin positiossa, mutta nyt huomaan siirtyneeni lentäväksi apinaksi, koska tuo uusi vaimo aiheuttaa minussa voimakkaita vihan tunteita ja ex-mieheni tietää tämän. Minä siis teen likaisen työn hänen puolestaan, kun riitelen hänen nykyisen vaimonsa kanssa, joka tuskin ymmärtää olevansa narsistisen pelin nappula. Hän ei millään usko mieheni eläneen kaksoiselämää hänen kanssaan, vaan uskoo jotain ihan muuta, hän on siis itse varmaan tällä hetkellä lentävä apina tai uskollinen hovin jäsen. No lopputulemana siis se, että omassa toipumisessa on mielestäni tärkeää tiedostaa oma osuutensa/roolinsa narsistin loputtomassa pelissä ja hypätä pois tuosta pelistä, viheltää siis peli poikki kokonaan.

Oon huomannut myös monien ihmisten tarinoissa, että nää roolien vaihdot menee sykleittäin. Jotenki perus on se että narsisti haukkuu exänsä, jota itse on alistanut, ja uus rakastaja uskoo sokeasti kaiken rakastuneena kunnes huomaa pian tulevansa itse alistetuksi, ja narsisti alkaa kyllästyä ja vaihtaa uuteen. Ja taas sama alkaa.

Tässä juuri miettiikin miten itse katkaisee kierteet ja hypätä ajoissa pois? Jo silloin kun joku haukkuu exäänsä petturiksi? Entä jos itse alkaa seurustelemaan joskus kun on valmis, uskaltaako sille uudelle puolisolle sanoa, että on kohdannut väkivaltaa parisuhteessa? Musta se olisi hyvä selittää uudelle kumppanille, koska toinen voisi paremmin ymmärtää pelkotiloja yms. Ehkä omia pelkojaan voisi avata asiallisesti ilman varsinaista mustamaalaamista?

Mun kummatkin exät myös haukku exiään pettureiksi. Toisen kumppanin kanssa alkoi tulemaan jo "en ihmettele että ton exä petti" - ajatuksia päähän, kun toinen oli jatkuvasti todella ilkeä ja lyttäävä ja jopa uhkaava. En onneks sanonu ääneen noita ajatuksia, koska pettäminen on silti aina väärin. Jättäminen ei ole väärin. Mutta jättämisen jälkeen olen ollut vähän ahdistuneena siitä mitä hän musta levittelee. Ensimmäinen poikakaveri valehteli kaikille et vaihdoin hänet toiseen, ja hänen tätinsä tuli huorittelemaan mua facebookissa. Tuntuu tosi pahalta tulla vihatuksi ja lytätyksi ilman omaa vikaa, mutta tärkeintä on just se että pitää kiinni siitä omasta totuudestaan, eikä anna sen kaasuvalottamisen tainnuttaa kokonaan omaa todellisuudentajua.