KESKUSTELUFOORUMI

Elämän pienet palaset, niitä pitelit kädessäsi häikäilemättömänä syyttäen sen olevan oma vikani. Samaan aikaan mieleni sumeni ja maa katosi jalkojeni alta. Vuosia jatkunut henkinen väkivalta, kaikki uhkaukset ja kiristykset uuvuttivat ja tyhjensivät vartaloni kertaheitolla. Tunsin olevani vain kuori kaikesta siitä mitä olin ollut. Kurkkua kuristi ja rintaa painoi, joka paikkaan sattui. Pystyin juuri ja juuri kävelemään. En syönyt, en nukkunut. Maailmani oli kiepsahtanut ylösalaisin asian vuoksi, jota olin jo pitkään suunnitellut.

Ylläpidetty kulissi rakoili ulospäinkin jo vuosien ajan. Oli hyviä kausia, mutta elämä räjähteli säännöllisin väliajoin. Pian huomasin olevani varpaillani omassa kodissani miettien jokaisen sanani oikein ja oikeaan ajankohtaan. Mukaan tuli alkoholi, joka aiheutti pelkoa toisen ihmisen käyttäytymisessä. Usein piileskelin omassa kodissani, olin pois näkyviltä välttääkseni ikävät tilanteet. Eräänä iltana sanaharkan päätteeksi menin jääkaapille ja pian löysin itseni keittiönlattialta kädet pääni suojana. Mutta tämä oli vain erehdys, ja oma vikani. Hän oli ymmärtänyt tilanteen väärin.

Olen menettänyt paljon viimeisen puolen vuoden aikana, mutta se, mitä jäi jäljelle on paljon arvokkaampaa. Minä. En hukannut itseäni siinä lähes 15 vuotta kestäneessä taistelussa. Ja miten ihmeessä siinä kesti niin kauan? Manipulointi, lupaukset, valheet. Siinäpä ne.

Tutkittuani artikkeleita ja luettuani useita teoksia narsismin kirjosta on auttaneet ymmärtämään kaiken kokemani. Kyse on ihmisen sairaasta mielestä, vika ei ollutkaan minussa. Ilmassa ollut rakkaus kuitenkin vielä yritti auttaa ja ohjata avun piiriin. Mutta loppupeleistä ei ollut muuta vaihtoehtoa kun pakata tavaransa ja lähteä. Mikään mitä hän tekee tai sanoo ei voi enää enempää satuttaa -periaatteella, hajosin jo kerran, ja sitä iloa en toiste hänelle suo. Varmistaen oman turvapaikkani järjestin kaiken asunnosta lähtien valmiiksi. Mutta tämä olisi pitänyt perua, koska hän menettää muuten kaiken mikä on hänelle tärkeää. No, en perunut. Ja olen siitä ylpeä.

Sillä hetkellä, kun juoksin pururadalla jalkani vauhdista tunnottomiksi, tajusin tarinamme olevan vihdoin tiensä päässä. Muuta ulospääsyä ei nyt enää olisi, mikään ei koskaan muuttuisi. En koskaan olisi tarpeeksi, eikä elämäni olisi minkään arvoista sellaisen ihmisen vierellä, joka ei kykene rakastamaan kuin itseään ja asettamaan omat tarpeensa ja etunsa ensimmäiseksi. Kiristämällä, ja uhkailemalla. Tönimällä, ja tuuppimalla. Elän tässä myös omaa ainoaa elämääni.

Monesti vuosien aikana on tullut ihmeteltyä, että mitä helvettiä oon tehnyt ansaitakseni tämän kaiken? Oon opiskellut, käynyt töissä, hoitanut lapset ja kodin. Onko se joku noista? Ei, kun se oli se juustohöylä, mikä oli vahingossa mennyt väärään laatikkoon keittiössä. Tai voihan se olla sekin, kun lähdin väärissä vaatteissa tyttöjen kanssa kaupungille. Tai, olikin töissä vähän enemmän aikaa juoda aamukahvit kun normaalisti olisi ollut. Mutta noi edellä luetellut tavanomaiset ihmisten arjen askareetkin on kuitenkin jossain määrin myös surkeasti hoidettu, koska joku toinen olisi ehkä hoitanut ne vielä paremmin.

Ihminen voi löytää keinot selviytyä, tavalla tai toisella. Itse jatkan elämääni näiden kokemusten ja kolhujen kanssa. Tässä osa minun tarinaani, kirjoitettavaa olisi varmasti kirjan verran.

MissM kirjoittaa voitosta, jonka hän saavutti kaiken vastamäen jälkeen. Upea tarina. On arvokasta, että senkin jälkeen, kun suuri voimien ponnistus eroon on tehty, saamme lukea miltä elämä tuntuu. Selviytymisen jälkeinen aika ei ole aina ruusuilla tanssimista, ja silti, se on omaa ja rakasta elämää.
Kiitos että sen kirjoitit, MissM. Tässä ote tekstistäsi:

...

Sillä hetkellä, kun juoksin pururadalla jalkani vauhdista tunnottomiksi, tajusin tarinamme olevan vihdoin tiensä päässä. Muuta ulospääsyä ei nyt enää olisi, mikään ei koskaan muuttuisi. En koskaan olisi tarpeeksi, eikä elämäni olisi minkään arvoista sellaisen ihmisen vierellä, joka ei kykene rakastamaan kuin itseään ja asettamaan omat tarpeensa ja etunsa ensimmäiseksi. Kiristämällä, ja uhkailemalla. Tönimällä, ja tuuppimalla. Elän tässä myös omaa ainoaa elämääni.

Monesti vuosien aikana on tullut ihmeteltyä, että mitä helvettiä oon tehnyt ansaitakseni tämän kaiken? Oon opiskellut, käynyt töissä, hoitanut lapset ja kodin. Onko se joku noista? Ei, kun se oli se juustohöylä, mikä oli vahingossa mennyt väärään laatikkoon keittiössä. Tai voihan se olla sekin, kun lähdin väärissä vaatteissa tyttöjen kanssa kaupungille. Tai, olikin töissä vähän enemmän aikaa juoda aamukahvit kun normaalisti olisi ollut. Mutta noi edellä luetellut tavanomaiset ihmisten arjen askareetkin on kuitenkin jossain määrin myös surkeasti hoidettu, koska joku toinen olisi ehkä hoitanut ne vielä paremmin.

Ihminen voi löytää keinot selviytyä, tavalla tai toisella. Itse jatkan elämääni näiden kokemusten ja kolhujen kanssa. Tässä osa minun tarinaani, kirjoitettavaa olisi varmasti kirjan verran.

Muuten, tuosta otsikon S-alkuisesta sanasta sen verran, että se on aivan pätevä ilmaus tästä aihepiiristä kirjoitettaessa.
Pahanlaatuisesta narsismista ei juuri voi puhua syvällisesti ellei ota huomioon sen sielua pohjiaan myöten ulottavaa vaikutusta. Narsismi yrittää tuhota toisen ihmisen sielun ja narsismi toimii kuin sielun vihollinen. Tämä menee ehkä yli ymmärryksen, mutta on aivan yleistä, että narsismia hyvin tuntevat ammattilaiset ja kokemusasiantuntijat koskettelevat teksteissään ja videoillaan juuri tätä narsismin piirrettä. Uhrista tuntuu kuin itse pahuus olisi häntä koskettanut, eikä tuntesta helposti pääse kokonaan eroon. Se onneksi haalistuu ajan myötä.
On tavallista huomata toipujia kuunnellessa, että narsistin kohtaaminen ja yhteiselo hänen vaikutuspiirissään on kokemuksena niin voimakas, etteivät normaalit psykologiset termit riitä. On otettava filosofinen ja hengellinen sanasto avuksi.
Narsisti näyttää kumppanilleen sellaista rumuutta, sielun vaurioituneisuutta, että uhri tuntee syvää, lähes toivotonta tuskaa narsistin, itsensä ja ehkä koko kurjan ihmiskunnan puolesta. Vaikka käydään syvissä epätoivon vesissä, siitä kaikesta on mahdollista toipua! Kukin tekee sen tavallaan.
Ja vähitellen, elämän kultainen lanka löytyy, ja arki alkaa taas tuntua ihanalta lahjalta.