KESKUSTELUFOORUMI

Olen reilu vuoden seurustellut miehen kanssa, jolla epäilen olevan vahvasti narsistisia piirteitä. Alku oli huumaavaa, täydellistä. Tässä se sielunkumppani nyt on. En voinut uskoa että minulla kävi sellainen tuuri enkä ollut ikinä tuntenut samoin ketään kohtaan. Jossainvaiheessa, jo siis muutaman kuukauden seurustelun jälkeen, alkoi tulla outoa käytöstä. Mies suuttui mielestäni todella pienistä asioista. Linkkasin esimerkiksi jonkin somejutun ja hän paasasi siitä kymmeniä viestejä miten typerä juttu ja kärjisti tosi pahasti asioita, arvosteli esim. että tuollaisia juttuja lukevat eivät ole kovin fiksuja (eli samalla arvosteli minua koska minähän sitä luin). Kun sanoin että etkö nyt kärjistä vähän liikaa, suuttui tosissaan. Tuli haukkumista, eropuheita, vertailua exiin, olin tehnyt jotain niin pahaa että hän perui tulonsa minun luokse (asuimme eri paikkakunnilla). Myöhemmin sitten tulee katumus, anteeksipyytely, liehittely ja voi jopa miettiä omaa käytöstään. Monesti perustellut sitä esimerkiksi pahalla ahdistuneisuudella mikä laukeaa noin. Ja minähän ymmärrän. Joskus riita on alkanut myös siitä, jos on tullut vastaan vaikkapa joku juttu ahdistuneisuudesta ja näytän sen hänelle. Alkaa taas paasaus miten aliarvioin häntä tuollaisilla pilipalijutuilla ja miten voin olla näin törkeä enkä ota yhtään tosissaan häntä yms.

Tällaisia riitoja on tullut joka kuukausi. Nyt samalle paikkakunnalle muutettuani melkeinpä useampikin kuukaudessa. Mukaan on tullut myös enemmän mustasukkaisia piirteitä. Esim. kerran sain viestin tutulta mieheltä ja ilahduin viestistä kuulemma suunnattomasti. Itse muistan hymyilleeni normaalisti, kuin kenen tahansa viestille mikä on hauska. Ei siinä ollut mitään sellaista. Samana iltana yritin kysellä mieheltä asiasta mikä häntä on vaivannut (vaivoja omassa kehossaan) ja hän yllätys yllätys suuttui. Että heti alan nähdä virheitä omassa miehessä kun toinen mies flirttailee, viitaten tähän tuttuun. Vaikka siis ymmärtäväisesti kysyin. Tuohon ollaan palattu aina välillä, tai hän palaa, että miten törkeetä käytöstä oli minulta. Yleensä niissä "kohtauksissa" toistuu aina haukkuminen, loputon paasaaminen, satoja viestejä päivässä ja soittelua, exiin vertailu ja eropuheet, "tuo on niin tyypillistä, en ansaitse tuommosta käytöstä" sanoo. Äänen- tai viestin sävystä huomaa hyvin milloin tämä ralli on alkamassa. Yleensä se loppuu kun olen itse niin kurkkuani myöten täynnä ja sanon etten jaksa tätä. Välillä olen tapellut vastaan, välillä antanut olla, välillä tyynenrauhallisesti rauhoitellut, pyydellyt itsekin anteeksi vaikka ei olisi edes pitänyt. Olen myös äkkipikainen ja joskus haukuista suutun niin että lähden ovet paukkuen tai lyön luurin. Ja siitäkös hän sitten saa lisää matskua että minä teen väärin.

Hänen hyvittelynsä tuntuu kuitenkin aidolta. Tuntuu että hän oikeasti menee itseensä ja pohtii, saattaa jopa itkeä, perua omat menonsa ja tulla luokseni pyytelemään anteeksi jne. Sitten taas hellyn. Sehän tuossa on paha koukku, miksi eroaminen on niin vaikeaa. Tämä piirre tulee esiin vain riidoissa. Riidoissa, jotka alkavat aina jostain mitä minä olen sanonut (hänen mielestään). Yleensä siis jos ihan vähänkään kritisoin hänessä jotain, se alkaa. Vaikka sanoisin miten rauhallisesti ja ymmärtäväisesti. Aina ei kyllä ollut edes kritisoimista. Olen alkanut varomaan sanomisiani, koska en oikein voi tietää mistä se alkaa. Ja tavallaan taas olen oppinut sen verran tietämään että tietyistä aiheista en edes puhu. Ei tämä nyt ihan normaalilta suhteelta taida kuulostaa? Ja kuulostaako narsistilta? Vaikka ei sillä väliä pitäisi olla, mutta jotenkin ajattelen jos ei ole narsisti niin toivoa on. Tosin nyt olen päättäny jo että toivoa ei ole. Pitäisi vain osata erota.
Meillä on ollut yhteenmuuttopuheita, mutta minä en kyllä pysty siihen. Lähinnä miten saisin päästäni pois ne hyvät asiat, koska niitähän on myös tietysti, tai miten saisin pois säälin, voi voi hänen rankka taustansa ja pitää ymmärtää. Mutta sairastutan itseni tässä. Viikon kestävä riita voi viedä voimat koko loppukuulta. Sitten on hetken taas rakkaushuumassa ja kohta alkaa uusi. Alkanut näkyä jaksamisessa jo.. Ääh miten pystyisin eroamaan?

Ehkä vähän kaunistelin, että tuo piirre olisi vain riidoissa.. hän on muutenkin usein äreä, kiroaa jotain, ei minulle suoranaisesti ole vihainen, mutta tiuskii ja tunnelma on pilalla. Tai hän arvostelee jotain asiaa mikä on minulle tärkeää/mitä harrastan/mistä tykkään. Ei siis siinäkään suoraan arvostele minua, mutta se on sellaista.. noh ehkä itse sanoisin vaikka että ei oikein ole minun tyylistä musiikkia, mutta hän vetää sen niin että ihmiset jotka tätä kuuntelee on kyllä niin sitä ja tätä ja tota. Alentavaan sävyyn siis. Älykkyydestä puhuu usein, miten haluaa älykästä seuraa. Tosiaan vasta reilu vuosi ollaan oltu ja nyt olen jo lopussa. En tajua miten eroaminen on näin hankalaa silti. Ei yhteisiä lapsia, asuntoa, mitään.

Neuvon unohtamaan sen pohdinnan että onko toinen narsisti vai ei. Sillä ei lopulta ole merkitystä. Mieti onko tämä suhde sinulle myrkyllinen. Käyttäytyykö ja toimiiko toinen toistuvasti siten, että se nakertaa sinun terveyttäsi? Ottaako hän aidosti sinua huomioon vai onko niin, että hän on pikku hiljaa vallannut kaiken, jopa sinun aivosi niin että hänen äänensä on siellä voimakkaampi kuin sinun? Huomaatko että yrität käyttäytyä siten että vältät seuraavan kriisin? Tuleeko sinulle tunne että puntaroit asiaa ennen kuin kerrot siitä hänelle ja mietit miten kertoa? Tekeekö mieli salata asioita?

Ihminen kenellä on vahvoja haasteita oman persoonansa kanssa (sanotaan vaikka että narsistisesti käyttäytyvä), voi olla helposti ärtyvä ja räjähdysherkkä. Kun hänen kanssa on läheisemmin tekemisissä, huomaa että hän ei olekaan oikeastaan mukava tyyppi ja mukavaa seuraa. Hän saattaa heittää todella ilkeitä ja piikikkäitä kommentteja muttei kestä pientäkään kritiikkiä itsestään. Kun loukkaannut, hän mitä luultavammin loukkaantuu tästäkin ja lopulta tämä kaikki on sinun syytäsi. Tai hän saattaa kritisoida sinua todeten miten tosikko olet ja hän on vitsikäs ja hauska ja haluaa hauskaa seuraa eikä tuollaista mörköä joka myrkyttää hänen päivänsä. Tämä hänen käytöksenä pohjautuu hänen hauraaseen itsetuntoonsa ja siihen, että hän on melko paranoidinen. Hänen täytyy kontrolloida kaikkea, koska hän näkee joka paikassa uhkaa. Ja hän kontrolloi melko ikävin keinoin.

Ulkopuolisen on vaikea ymmärtää, miksi tällaisesta suhteesta olisi vaikea lähteä. Mutta itse tällaisen suhteen kokeneena tiedän, että eroon pääsy ja tämän päätöksen tekeminen ja vielä sen pitäminen on todella vaikeaa. Toksinen suhde on todella koukuttava ja toinen osaa olla vetoava. Nämä ihmiset tietävät, mitkä asiat vetoavat meihin ja käyttävät niitä hyväkseen. Siinä täytyy vaan kylmettää itsensä ja ajatella itseään - samalla tavalla kuin mitä hän tekee. Kun katselet tarkemmin, huomaat ehkä kuinka itsekeskeinen hän on ja hänelle hän on kaikista tärkein.

Monesti tällaisesta suhteesta yrittää lähteä useamman kerran ennen kuin se ihan oikea lähtö tapahtuu. Katso suhteen suuntaa; näyttääkö se hyvältä? Mitä luulet, millainen se mitä todennäköisimmin tulee olemaan? Kauanko suhteeseen kannattaa käyttää omaa kallista aikaansa? Me emme saa tässä elämässä viikkoja, kuukausia eikä vuosia takaisin. On todella tärkeää miettiä, että kenen kanssa haluaa ne jakaa. Monesti vaikka 5v tällaisessa suhteessa oleminen jättää jälkensä joita sitten korjailee pitkän aikaa. Nyt voisit päästä nopeammin elämässä eteen päin. Suojele itseäsi. Jos päätöstä on vaikea tehdä nyt ja tässä, tee vaikka itsesi kanssa sopimus. Esim. "katson vielä 3 kuukautta ja jos tämä on samanlaista, eroan." Se voi joskus toimia.