KESKUSTELUFOORUMI

Hei,

Ajattelin, että keskusteltaisiin siitä miten kumppanit ovat valvottaneet tahallaan. Olen eronnut jo yli vuosi sitten ja nyt vasta lukenut, että kumppanin väkisin hereillä pito öisin saattaa olla yksi narsistinen taktiikka pitää hallintaa puolisosta. Tämä herätti aikamoisia muistoja. Heräilen vieläkin öisin ahdistuneena.

Kohdallani se tilanne meni yleensä niin, että kumppani raivostui minulle, jos olin sanonut jonkun kritiikin. Joko pyysin häntä olemaan kiltimpi minulle tai olemaan itsenäisempi yms. Hän ei kestänyt mitään kritiikkiä ja meni yleensä tolaltaan ja alkoi huutaa. Joskus paiskoi tavaroita. Ja sitten annettiin asia olla.

Mutta hän otti yöllä asian uudelleen esiin. Hän halusi keskustella asiasta. Suostuin keskustelemaan. Hän selitteli raivostumistaan monta tuntia. Aamu neljään asti. Tiivistettynä hänen selityksensä meni suunnilleen niin, että hän oli minulle ilkeä, koska hänellä oli niin vaikea lapsuus. Selittely heitteli välillä lapsuuden traumoihin, välillä hän arvosteli sitä että minä arvostelin häntä, ja välillä hän väitti että ymmärtää miltä minusta tuntuu ja hän kohtelee minua väärin, ja seuraavassa lauseessa taas antaa ymmärtää että ansaitsen että minulle huudetaan, tai vähintäänkin minun pitää hyväksyä huutaminen, koska hänellä oli niin vaikea lapsuus ja hän on traumatisoitunut. Hän puhui ja puhui. Hän puhui niin paljon että itse olin sanaton ja väsynyt.

Usein käskin että meidän pitää nukkua ja keskustella päivällä asiasta uudestaan. Sitten alkoi tuhahtelu ja huokailu, kun yritin nukkua. Sitten alkoi ramppaaminen olohuoneen sohvan ja meidän sängyn välillä. Sitten hän alkoi uudelleen ja uudelleen puhumaan. Se oli vaihtelevasti tällaista jokainen kerta.

Meidän viimeisenä yönä (ennen eroa), hän alkoi huutaa "Vitun lehmä, vitun lehmä!" vieressäni kello neljän aikoihin, kun olin pitkän yön jälkeen niin väsynyt etten enää reagoinut siihen että hän puhui minulle. Kysyin että haukkuiko hän mua lehmäksi? "Eikun mä puran vihaani tässä muuten vaan, en mä sua hauku!" oli selitys. Sanoin että hän voisi mennä purkamaan vihaansa olohuoneen puolelle ja antaa minun nukkua.

Seuraavana päivänä jätin hänet. Hän ei ollut ikinä haukkunut mua. Muuten uhkaillut, pelotellut ja kontrolloinut, mutta ei tuolla tavalla haukkunut. Hän sitten alkoi viiltämään partahöylällä kurkkuaan ja kutsuin ambulanssin. Hän valvotti mua viimisen kerran.

Onko teitä valvotettu? Millä tavalla se teillä on mennyt? Entä missä menee se raja, että kyse on normaalista keskustelusta kumppanin kanssa? Aika monilla ihmisillä on sanonta, että parisuhteessa ei saisi mennä nukkumaan, kun on asioita käsittelemättä. Mutta eihän siinäkään mitään järkeä ole, että asioita käsitellään koko yö ilman että keskustelu on millään lailla rakentavaa! Ja eiköhän tällaisessakin tilanteessa kyse ole enemmän hallinnasta, kuin siitä että halutaan saada keskusteluyhteys kumppaniin?

Itse olen viimeaikoina alkanut tajuamaan, että kumppani valvottaa tahallaan. Emme asu yhdessä ja yhteisiä öitä tulee harvakseltaan, joten tätä ei ole niin paljon päässyt tapahtumaankaan. Mutta tilanteet on sellaisia, että kumppani ei ole saanut unta, joko minusta johtuvista syistä, pyörin, hengitän liian raskaasti, käyn vessassa tms, tai sitten ihan muista syistä. Mutta hän alkaa valittamaan ja kiroilemaan, johon herään. On yleensä kovin dramaattinen. Käyttää lauseita, että tämä on katastrofaalista, tästä ei tule mitään, alkaa puhumaan kauhukuvia miten koko elämä menee pieleen nyt tämän yön takia. Toki tuo voi olla ihan tavallistakin jos oikein alkaa ärsyttää ettei saa nukuttua, mutta yleensä siinä on jotenkin sellainen pahaenteinen sävy. Varsinkin jos minä olen unissani vaikka pyörinyt, hän sättii että minun pitäisi mennä lääkäriin ja eihän tuo tee hyvää olla noin levoton, verhoaa sen ikään kuin välittämiseen, mutta äänensävy on tiukka, manaava. Tässä kerran menin sohvalle jos kerran pyörin niin ettei hän saa nukuttua, niin syytti että naapurit herää kun olen niin dramaattinen ja lapsellinen (kuulemma menin ovet paukkuen sohvalle, vaikka hänestä siinä kovempi ääni lähti). Sitten kohta tulee hyvittelemään että tule sänkyyn jooko. Joskus hänen ollessa minun luonani yötä syytti aina koiraani ettei saa nukuttua. Koira saattoi maiskuttaa, tiedätte sellaista unimaiskutusta hiljaa, niin hän alkoi yöllä paasaamaan taas miten katastrofaalista ja miten minä voin nukkua ikinä kun koira on tuollainen riehuja eikä anna nukkua ollenkaan. Kun yritin selittää että en minä kyllä ole herännyt siihen, niin ei usko vaan on vakuuttunut että koira pilaa minunkin uneni ja kannattaisi pistää elämä sellaiselle mallille ettei häiriötekijöitä ole. Tästä puhui paljon muutenkin. Toisin sanoen siis koirasta pitäisi luopua. Ja taas pystyi selittelemään sen että hän vain välittää unistani. Enemmän tuo hänen paasaamisensa piti hereillä, kuin koiran maiskutus.

Joskus herättely kesken unien ei ole negatiivissävytteistä. Vaan enemmänkin lepertelyä. Voi olla että olen täydessä unessa kun hän sivelee kättä ja sanoo jotain "kulta, tule syliin...". Se on ärsyttävää, varsinkin kun hän tietää että minulla on univaikeuksia ja väsymystä. Syvät unet olisi tosi tärkeitä kelle vaan.

Koska emme asu yhdessä hän soittelee tosi paljon ja usein iltaisin kun pitäisi mennä nukkumaan. "Halusin vaan nopeasti kuulla ääntäsi" ja puhelu kestää pari tuntia, hän on kova puhumaan ja vaikka monta kertaa sanon että nyt oikeesti täytyy mennä nukkumaan, niin jollain ihmeellä aina saa jatkettua. Pitää jotenkin tosi jämäkästi sanoa että NYT oikeesti, pakko lopettaa. Riitojen aikana myös ne riitelypuhelut kestää ja kestää ja päättyy monesti sitten että minun on pakko lyödä luuri korvaan. Ja hyvittelypuhelut myös kestää ja kestää. Kerran meni koko yö. Vaikka löisin luurin, kun muuten ei puhelusta pääse, hän soittaa uudestaan. Pitäisi vaan olla vastaamatta.

Voimia sinulle ja onneksi olet päässyt eroon! Toivottavasti myös yölliset heräilyt loppuvat pian. Ei ole enää hätää.

Voisiko tuollaisellekin käytökselle olla syynä ihan vain hallinnan ja kontrollin tunne? Myös aika loukkaavaa ettei hän kunnioita sun koiraa. Kumppanille tärkeitä asioita olis hyvä kunnioittaa?

Minulla on tästä kokemusta. Emme asuneet yhdessä. Omassa kodissa ollessaan hän usein aloitti viestittelyn illalla. Jos menin nukkumaan, hän loukkaantui ja kehitti tästä riidan. Jos hän oli jo valmiiksi loukkaantunut jostain, hän aloitti inhottavien viestien lähettelyn myöhään illalla tai alkuyöstä. Vaikka olin sanonut, että nämä vaikuttavat minuun siten, että en saa sitten nukutuksi - hän ei tästä välittänyt. "Miksi olit äsken facebookissa, onko sulla joku mies? Huora." Tällainen viesti saattoi tulla illalla. Hän seurasi kuinka olen somessa ja kysyi heti miksi olen siellä enkä käytä tätä aikaa hänen kanssaan.

Meillä ollessaan vuorokausirytmimme kääntyi aina niin että menimme nukkumaan myöhään; 03-05. Vaikka olisi ollut aikainen herätys. Tästä syystä vältin sitä että hän olisi ollut luonani näinä aikoina kun olin töissä. Välillä nämä myöhään nukkumaan menemiset olivat romanttisista syistä, välillä siitä syystä että hänellä oli minun kanssa käsiteltäviä asioita ja näiden asioiden käsittely kesti tuntikausia. Hän jankkasi ja jankkasi ja käänsi mustan valkoiseksi. Vaikka olimme riidoissa, en saanut käydä häntä ennen nukkumaan. Minun tuli mm.rasvata hänet juuri ennen kuin hän nukahtaa, jotta hän saa nukuttua ilman että ihoa alkaa kutittamaan ja hän herää siihen. Hän saattoi viivytellä kylpyhuoneessa ja kävin jo tänä aikana nukkumaan. Kun hän tuli makuuhuoneeseen, hän piti tarkoituksella ääntä. Laittoi kuulokkeet korviinsa ja alkoi kuuntelemaan jotain kännykästään niin että ääni tuli läpi. Tai otti urheilukellonsa ja alkoi muuttamaan sen asetuksia niin että kello piipitti. Tai piti kättään jalkalampun varressa ja kilisytteli korujaan siihen. Kun hermostuin ja nappasin tyynyni mennen sohvalle, häntä nauratti. Hän tiesi että olen herkkäuninen.

Yleisesti ottaen olin usein uupunut hänen vuokseen. Ja tämä johtui siitä että hän vaikutti uniini oli hän vierelläni tai kauempana. Sanoin hänelle monta kertaa että hänellä tuntuu olevan muuhun elämään aikaa päivisin ja minulle yöaikaan. Hän ei kunnioittanut minun uniani. Hänen ollessa luonani hän herätteli minua aamulla ja totesi että nyt täytyy alkaa nousemaan ylös ja laittoi minut tekemään hänelle aamupalan kun vielä itse jatkoi nukkumista koska oli niin väsynyt ja minun luona saa maailman parhaat unet.

Nämä ihmiset ovat aikuisia vauvoja.

Hei,

Kuulostaa tutulta. Minulla on taustalla kaksi peräkkäistä lyhyttä puolen vuoden suhdetta narsistisesti käyttäytyviin miehiin. Molemmista pääsin onneksi nopeasti eroon, mutta haavat jäivät. Olen nuori leski ja vuosien jälkeen uskalsin alkaa etsiä rakkautta, mutta ilmeisesti mm. puolison kuolema ja sairastuminen ja siinä omien rajojen loputon jousto on tehnyt minusta läheisriippuvaisen, joten koitin näidenkin miesten kanssa joustaa kunnes en pystynyt enää.

Nämä öiset herättelyt ovat niin tuttuja, ensimmäinen näistä teki juuri sellaista, että saattoi alkaa huutaa keskellä yötä muista miehistä ja ties mistä: huoritella ja uhata pilata urani ja vaikka mitä. Huutoa saattoi kestää tunteja ja minä vakuuttelin, että mitään toista miestä ei ole tms.

Tämä jälkimmäinen taas teki juuri tuota, että syytteli muun muassa koiraa ja halusi koirasta eroon: koiran tassut ovat olleet sängyssä, koira kääntyy yöllä lattialla... piti tästä sitten aina herätä tappelemaan öisin. Riitoja hän kehitti (väitti minun aina puhuneen väärään äänensävyyn tai olleen tyly tms...) juuri sellaisiin hetkiin kun olisin tarvinnut lepoa, ei ollut väliä myöskään olinko kipeä tai kerran minulta murtui jalka kesken kävelyn kun kaaduin illalla ja silti vaikka minä jouduin päivystykseen, koko yö meni riidelleen siitä, että olin tyly kun en puhunut kauniisti kun jalkani murtui ja olin itsekäs. Yöt saattoivat kestää pahimmillaan aamuun saakka. Anelin unta ja että jutellaan myöhemmin. Uhkasin lähteä hotelliin yöksi, jos en saa unta, niin olin itsekäs petturi, joka oli hylkäämässä viatonta miestä. Huh, tahallaan valvottaminen oli aivan hirveää.

Olen nyt näiden suhteiden jälkeen aivan rikki ja varma, että siinä oli suhteeni. Puolisoni kuoli 34-vuotiaana ja nyt kun uskalsin yrittää, niin pieleen meni ihan täysillä. Itsetunto on rikki, olen kaikkeni antanut olo, syyllinen olo kun itsekin huusin joskus takaisin ja vaikka mitä.

Silloinen siippa harrasti myös valvottamosta. Täysi valaistus päälle ja kuulustelu entisistä kumppaneista. Miten olen harrastanut seksiä niiden kanssa. Vastasin mitä tahansa, niin se oli väärä vastaus. Vuorotyöläisenä se valvottaminen oli ihan kamalaa ja tehokasta. Välillä hän päätti, että olenkin lesbo ja nain kaikkien naisten kanssa ja sitten kaikkien ukkomiesten kanssa.

Näin hänen sumennetut kasvot suomi24 treffisivustolla. On tainnut liitto hajota häneltä. En tiedä millä hän nyt hurmaa, kun on kalju ja todella lihava mies. Supliikkitaidot varmaan enää toimii.