KESKUSTELUFOORUMI

Moi
en jotenkin edes tiedä miten avaisin tätä tilannetta. Lyhykäisyydessä, rakastuin ja muutin hänen perässään maalle. Ajoin ajokortin vaikken yhtään pidä ajamisesta mutta täällä ei ole julkista liikennettä.
Kaikki oli ihanaa ja mukavaa, nautittiin maalaielämästä
Itselläni on ollut paljon mielenterveyshistoriaa, masennusta, paniikkihäiriöitä ja myös alkoholin väärinkäyttöä

Vuoden jälkeen se alkoi, se tietynlainen syyllistäminen kun en jaksa tai pysty
Olen yrittänyt ja yrittänyt
Nytkin opiskelen mutta se ei ole tarpeeksi

Nykyään olen kuulemma vain laiska paska
Hän on ainoa joka tekee mitään

Olen myös ällöttävä kun en ajele itseäni ( en itse pidä posliinista)
Niinkin tyhmä kuin että pieraisen tarkoittaa kommenttia että mee vessaan. Itse kyllä losottaa menemään

Tiedän etten ole täydellinen mutta olen myös moneen kertaan kysynyt että että miksi haluaa olla yhdessä niin vastaus on tyyliin "myöhästä enää vaihtaa"
Suurimpia ongelmia on asumismuoto, hän on päättänyt että lähtee tästä vain jalat edellä joten se, että en koe oloani hyväksi täällä ei merkitse hänelle mitään

Hän sanelee hyvin pitkästi mitä ja milloin teemme tai ketä tapaamme.

Mutta se mitä nyt mietin on vain se että koska minulla on masennusta ym niin ylireagoinko. ja jos en (niinkuin luulen) niin miten voin lähteä tästä

Hei Garnet

Kuulostaa ainakin siltä, että sinulla ei ole hyvä olla parisuhteessasi ja sen mitä kerrot miehesi käytöksestä sinua kohtaan, ei kuulosta kovinkaan kunnioittavalta valitettavasti. Tiedätkö, niin kauan kun ei ole yhteisiä lapsia kuvassa, lähteminen on asteen helpompaa mutta henkisesti se vaatii sen irtirepäisyn.

Joskus on vaikea tietää, mitä tehdä. Rakkauden eteen tekee paljon ja välillä mahdottomia. Toivo on myös yllättävän vahva ja pitää meitä joskus sellaisessa paikassa pitkään, mikä ei tee meille hyvää. Sinulla on herkkyyksiä ja mitä luultavammin jos kulutat itseäsi pitkään, myös toipuminen kestää pidempään. Auttaako sinua jos mietit, että millä tavoilla miehesi huolehtii sinusta? Pitääkö hän sinusta huolta? Vai onko suhteenne enemmän sellainen että toinen antaa ja toinen ottaa? Toisen pitää miettiä toisen tunteita ja toiveita mutta toiseen suuntaan näillä ei ole niin väliä eikä ne kiinnosta?

Niin karulta kuin se kuulostaa, niin jos olet tässä parisuhteessa, sinun kannattaa asennoitua niin että tämä ihminen on juuri tuollainen eikä tule siitä muuttumaan. Tällä tavalla ajateltuna, miten näet parisuhteenne suunnan? Millainen se tulee olemaan vuoden päästä? Entä viiden vuoden? Sinun elämä on arvokas ja ainutlaatuinen. Annettuja päiviä, viikkoja, kuukausia tai vuosia ei saa takaisin. Se että on parisuhteessa, siihen annettu aika on vähän kuin toiselle annettu lahja. Ja toisen tulisi arvostaa tätä.

Sinä pääset sieltä pois. Pääsit sinne ja pääset sieltä poiskin. Se saattaa viedä voimia ja se saattaa viedä aikaakin mutta saat pelastettua itsesi jos tätä haluat. Toivon sinulle kovasti voimia. <3 Älä jää mihinkään, missä sinulla on paha olla. Ei ole väliä sillä että pitäisikö yrittää enemmän. Jos jossain paikassa tai seurassa tulee jatkuvasti alistetuksi ja mitätöidyksi, se ei ole oikea paikka. Itseäänkin pitää rakastaa.