KESKUSTELUFOORUMI

Hei,
Olen ollut todella pitkään yhdessä puolisoni kanssa, vaikka olen alusta asti tuntenut oloni todella ahdistuneeksi tässä suhteessa. Lapsiakin on. En oikeastaan edes tiedä mitä haluaisin tai suunnittelisin, tuntuu että todellisuudentaju on monelta osin jo hälventynyt ja olen kadottanut itseni. Olisin onnellinen, jos pystyisimme eroamaan sovussa ja jakamaan lasten huoltajuuden, mutta tiedän ettei se ole mahdollista. Jos lähtisin, en varmaan ikinä enää näkisi lapsiani, sillä mieheni tekisi varmaan kaikkensa sen eteen ettei näin kävisi. Tuntuu että olen pattitilanteessa, jossa ei ole ulospääsyä, mutta haluan kuitenkin uskoa että ulospääsy on. En kuitenkaan ole varma onko ero edes ensisijainen vaihtoehto, jos saisi asiat muuten siihen kuntoon, että elämä olisi edes jotenkin siedettävää. Onko joku ollut samanlaisessa tilanteessa ja haluaisi vaikka vaihtaa ajatuksia sähköpostitse? Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen nathalie.smith3@aol.com , kaipaisin todella vertaistukea ja jonkun jonka kanssa jakaa ajatuksia.

Tai osaako joku suositella terapeuttia pääkaupunkiseudulla?

Mikä suhteessa ahdistaa? Oletko joutunut kokemaan henkistä/fyysistä väkivaltaa?

Hyötyisittekö pariterapiasta? Pystytkö juttelemaan mistään miehesi kanssa? Mistä ajattelet ettet näkisi lapsia enää?

Jotenkin kuulostaa siltä, asiaa tarkemmin tuntematta, että tilanne tuskin itsekseen muuttuu parempaan.

Toivottavasti sinulla on ystäviä ja perhettä, joiden kanssa voit edes jotain jutella ja ovat sinun tukena. Jos kuitenkin koet henkistä tai ruumiillista väkivaltaa, on sinun syytä hakea ammattiapua, kuten olet jo pohtinutkin. On varmaan hyvä jotenkin listata ammattilaisen kanssa yhteistyössä, mitkä olisivat eron hyvät ja huonot puolet, sekä sinun että lapsienkin näkökulmasta. Kuulostaa kuitenkin siltä, että voit todella huonosti ja silloin pitäisi tietysti jotain tehdä.

Nathalie, terapeuteille on tällä hetkellä pitkät jonot. Heistä on huutava pula. Suosittelen sinua googlettamaan terapeutteja joilla on tietoa narsismista ja varaamaan aikaa. Mitä luultavammin saatat joutua jonotuslistalle. Itse odottelin terapeutille pääsyä 8kk.

Taisit kirjoittaa toisen viestin talouteen liittyen ja kokonaisuus kuulostaa kyllä sinun kannalta raskaalta. Myrkyllisissä suhteissa joutuu pienentämään itseään, omia oikeuksiaan ja omaa tilaansa. Itseään ei ole oikein mahdollista rakastaa kun toinen valtaa kaiken tilan. Olet ehkä herännyt johonkin, mitä nyt tutkit että voisiko asialle tehdä jotain. Rohkaisen sinua jatkamaan tutkimista. Meillä on vain yksi elämä tässä tietoisuudessa. <3

Matkailija123 kirjoitti: ↑03 Elo 2022, 09:23 Mikä suhteessa ahdistaa? Oletko joutunut kokemaan henkistä/fyysistä väkivaltaa?

Hyötyisittekö pariterapiasta? Pystytkö juttelemaan mistään miehesi kanssa? Mistä ajattelet ettet näkisi lapsia enää?

Jotenkin kuulostaa siltä, asiaa tarkemmin tuntematta, että tilanne tuskin itsekseen muuttuu parempaan.

Toivottavasti sinulla on ystäviä ja perhettä, joiden kanssa voit edes jotain jutella ja ovat sinun tukena. Jos kuitenkin koet henkistä tai ruumiillista väkivaltaa, on sinun syytä hakea ammattiapua, kuten olet jo pohtinutkin. On varmaan hyvä jotenkin listata ammattilaisen kanssa yhteistyössä, mitkä olisivat eron hyvät ja huonot puolet, sekä sinun että lapsienkin näkökulmasta. Kuulostaa kuitenkin siltä, että voit todella huonosti ja silloin pitäisi tietysti jotain tehdä.

Ahdistaa jatkuva uhkailu, jatkuva varpaillaan olo, että milloin taas alkaa... Ei valitettavasti ole ketään, hän on systemaattisesti pitänyt huolta että elämässäni ei ole ketään muuta kuin hän. Pariterapiaan ei ikinä lähtisi, koska terapia on hänen mielestään hulluille ja hänhän on täydellinen.

Jos kyseessä on narsisti, pariterapiassa on myös iso riski. Terapeutit itsekin puhuvat siitä, kuinka nämä ihmiset melko usein saavat pakan niin sekaisin että terapeuttikin hämätään ja kokija traumatisoituu lisää kun tulee syytetyksi terapiassakin ja saa aivan väärän tuen sille mihin suuntaan tulisi edetä.

Hei. Löytyykö alueeltasi kriisukeskusta tms? Ainakin omalla kotiseudullani on maksuton ja oikeasti matalan kynnyksen avunhakupaikka. Myös turvakotiin voi ottaa yhteyttä ja pyytää keskusteluapua. Olisi varmasti hyvä Jo pääsisit itse yksin puhumaan. Voit vapaasti kertoa juuri sen mitä haluat, ilman pelkoa seurauksista.

Toki pariterapiakin on hyvä vaihtoehto jos haluat yrittää rakentaa ymmärrystä siinä parisuhteessa. Jos puolisosi on narsisti, niin todennäköisesti et aitoa ymmärrystä tule saamaan.

Itse kävin entisen miesystävän kanssa pariterapiassa. Saimme ajan nopeasti yksityisellä puolella ja tämä terapeutti oli onnekseni erittäin hyvä. Hän huomasi miehen pelin ytimeen ja ei ollut sokea hänen tarinoille ja korulauseille. Laittoi miehen aina "selkä seinää vasten" ja miehen esirippu alkoi repeilemään kun ei osannut kohdata tilannetta, että hänen kädestään ei syötykään.
Lopulta terapeutti varoitti minua miehestä ja kertoi oman epäilyksensä, että miehen käytöksessä on todella paljon narsistisia piirteitä ja suositteli ottamaan etäisyyttä että saan kerättyä omia henkisiä rippeitä kasaan.

Viimeisellä käyntikerralla terapeutti ei olisi uskaltanut päästää minua lähtemään miehen seurassa.
Avasi todella paljon silmiä, kun tilanteessa mikä itelleni oli jokapäiväinen, toinen ihminen onkin peloissaan ja valmis lukittautumaan huoneeseen.