miksi en uskoisi
Lähetetty: 12 Huhti 2014, 19:08
Miten on niin vaikea itselleen myöntää, että kumppanilla on narsistinen luonne. Ei se vaan voi mennä niin että uskoo ja toivoo, jokaisesta valon pilkahduksesta on onnellinen. Olen onneksi päässyt tässä suhteessa niin pitkälle että asun jo omillani. Todella monta vuotta meni kun toinen asui siiveellä ja sai säästettyä rahaa omiin tarpeisiinsa. Kun vihdoin muutin asuntoon joka ei häntä miellyttänyt, nyrkin iskun jälkeen lähti etsimään itselleen asuntoa.
Yksinäisyys saa minut vieläkin tapaamaan häntä, ja kaikki tapaamisethan tietenkin tapahtuu hänen ehdoillaan. Tästä tulisi pitkä tarina jos kaikki kokemukseni tässä kertoisin. Nyt olen niin toivoton, kuinka pystyn lopullisesti luopumaan tästä suhteesta. Jos en olisi näin yksinäinen ja alistettu se olisi varmaan helpompaa!!
Yksinäisyys saa minut vieläkin tapaamaan häntä, ja kaikki tapaamisethan tietenkin tapahtuu hänen ehdoillaan. Tästä tulisi pitkä tarina jos kaikki kokemukseni tässä kertoisin. Nyt olen niin toivoton, kuinka pystyn lopullisesti luopumaan tästä suhteesta. Jos en olisi näin yksinäinen ja alistettu se olisi varmaan helpompaa!!