KESKUSTELUFOORUMI

Lapsuus harmittaa, sillä sitä ei käytännössä ollut ja jos oli, niin ainut mitä siitä muistan, on häpeän tunne. Oon niin kateellinen ihmisille, joilla on hyvä suhde omaan äitiinsä. Kateellinen ihmisille, joiden äidit ei kokoajan hauku, vertaile, syyllistä, kontrolloi... vaan kehuu, kannustaa, keskustelee...

Mulla ei oo koskaan ollut vapautta tehdä niin kun itse haluan. Oon muuttamassa nyt pois kotoa, ja pelottaa, koska en tosiaankaan tiedä mitä nyt haluan.

Lakituspäivänä äitini puhui vain itsestään. Koko ajan. Niin kuin aina. Niin kauan kuin muistan olen selvinnyt kaikesta yksin. Kun yritän keskustella äidin kanssa tunteista yms hän puhuu vain itsestään. Sisarukseni ei enää puhu äidilleni, ja äitini kysyy aina, että mitä hän on tehnyt niin väärin, että näin kävi? Vaikka olen selittänyt hänelle vähintään sata kertaa kuinka hänen käytöksensä satuttaa, eikä sellaisessa ympäristössä halua olla, niin hän ei silti muuta käytöståän ja kaikki on aina oikeutettua, sillä hänen tekonsa ja sanansa on laki ja hän on aina oikeassa.

Lopulta hän käänsi sen minuun. "Et sinäkään näe sun heikkouksia, miten mä voisin nähdä omani?" Tää sai mut tajuamaan, ettei äidille ole enää toivoa. Että äiti on ihan narsisti. Hän ei kykene reflektoimaan tekojaan ja käytöstään, ja syyttää aina toisia.

Ja se surettaa tosi paljon. Pelkään, että olen täysin rakastamiskelvoton ja kykenemätön rakkauteen. Äitini oli ehkä minulle armollisempi, ties mikä golden child olin, mutta paineet oli silti suuret, ja sain 4-kertaisena kaikki iskut isosisarusten puratessa turhautumistaan äidistä minuun. (Sillä olin ärsyttävä lellikkilapsi?) Ja olen siitä niin vihainen äidilleni. Suututtaa. Surettaa.

On ollut äitisi vastuu huolehtia ja hoivata sinua lapsena. Ymmärrettävää että harmittaa, parempi kuitenkin olla tietoinen kuin tietämätön, ymmärrät nyt paremmin dynamiikkaa ja äitisi kaltoinkohtelu on tullut päivänvaloon, pisteet siitä. Kateellisuus muille on fantasiaa siitä että itselläkin olisi hyvät vanhemmat, vaikuttaa kuitenkin että olet todellisuudessa ja ymmärrät todellisuuden ja fantasian eron. Ainoa hyvää jota voi huonosta lapsuudesta saada että saa kovan oppitunnin. Olet vahva ja viisas kun olet tunnistanut tämän dynamiikan, mahtavaa että olet tajunnut, kirkas tulevaisuus edessäsi, sinun ei tarvitse jatkaa eikä mitenkään ole kohtalosi jatkaa haitallista vanhemmutta, sinulla on avaimet omaan elämääsi, mahdollisuus katkaista kierre. Älä jää murehtimaan mitä muut tekee, vaan tee sinä valintoja sinun elämsi eteen. Ymmärrettävää että vapaus pelottaa sillä turvaverkkoa ei ole, tai se on valheellinen ja vääristynyt. On kuitenkin suuri mahdollisuus, lintu aikuistuu ja lähtee pois pesestä, on opittava elämään. Usein lapsilla on vaikeata itsenäistyä sillä usein ollut niin kauan riippuvainen ja hallinnut vanhempiaan, miettimättä mitä itse haluaa ja tekee.

Tyypillistä narsistista käyttäytymistä että aina miettii itseään, omat lapsetkin menevät bussin alle, puolustaakseen omaa identittiään, haluamatta paljastaa omaa haavoittuvuutta. Voit yrittää vielä seuraavat sata kertaa selittää, asia ei tule hänelle jakeluun, eikä sinun tarvi hänen soppiaan korjata tai niistä murehtia, elä omaa eläämääsi. Hänen sanansa on laki, onko hän koskaan ollut ristiriitainen, tai rikkonut omaa sääntöä, esim haukkuu naapuria tupakoinnista mutta tupakoi itse tms. Auttaa kun huomaa kuinka järjetöntä toiminta on.

Tyypillistä että kääntää sen sinuun, syyttää että miksi otat tällaista puheeksi, samalla väittää että ajattelee sinun parastasi, haluamatta kuitenkaan keskustella lisää.

Et ole rakastamiskelvoton, olet ihminen joka ansaitsee rakkautta jolla on suuri arvo maailmassa, sinulla kyky rakastaa ja olla rakastettu kuten kaikilla muillakin. Loukkaukset ovat vain äitisi, jolta sitä rakkautta olisi pitänyt saada, ohjelmoimaa suggestioita, lapsi usein syyllistää itseään, sinussa ei ole mitään vikaa. Olet tärkeä ja osoitat suurta rohkeutta kun kirjoitat näin viisaasti. Suuret tunteet ovat hyvinkin ymmärrettäviä, koe vihaa, surua, suuttumusta, ei ole mitään sairautta vaan aivan luonnollista reaktiota sinun äitiisi. Kyllä asiat järjestyy ja menee parempaa suuntaan, kaikkea hyvää.

Ymmärrän, mitä tunnet.

Kun nuori ihminen on muuttamassa pois kotoa, elämässä, identiteetin rakentumisessa ja tunteissa on haasteita ja jännitystä yllin kyllin ilman narsistista vanhempaakin. Sinulla on se etu, että olet tiedostanut narsismin lapsuudenperheessäsi. Itse kun lähdin kotoa, minua lähti sieltä seuraamaan nimetön, krooninen ahdistus, pelko ja epävarmuus, joiden aiheuttajasta itselläni ei ollut mitään käsitystä. Ja narsistin minuun istuttaman ajattelukaavan mukaan syyllistin itseäni noista vaikeista tunteista.

Olet narsistin "kasvattama", ollut koko elämäsi hänen kanssaan, hänen vaikutuspiirissään. Olet hänen vinoutuneen ajattelunsa "tuote", vaikka oletkin oma, erillinen itsesi. En tiedä, sanonko nyt liian rohkeasti, mutta: sinulla ei ole samoja lähtökohtia kuin muilla ikäisilläsi itsenäistyjillä. Etkä saa niitä itsellesi yksiksesi järkeilemällä. Usko pois. Sinulla on ikään kuin käsijarru päällä ja vain vähän bensaa tankissa.

Jos olisin nyt itse tuossa elämänvaiheessa ja tietäisin, mitä sinä tiedät, hakisin heti apua. Vertaistukiryhmät ovat yksi parhaista tavoista tulla kuulluksi. Psykoterapia toinen, mutta selvitä, tunteeko terapeutti narsismia. Itselläni terapeutti ei selvästikään ole tuntenut narsismia ja sen kirjoa. Vasta toinen terapeutti, jolla aloin käydä tänä vuonna, tunnisti äitini narsistiset toimintatavat, kun aloin kertoa äitini käytöksestä. Voin suositella tällaista psykofyysistä terapiaa.