KESKUSTELUFOORUMI

Olen ollut 12-vuotta parisuhteessa, uskoakseni ihmisen kanssa jolla on narsistisia piirteitä. Koko avioliitto on ollut yhtä hylkäämistä, kun tulee riita niin hän lähtee pois ja tulee takaisin kun itken, pyydän ja anelen.Näitä hylkäämisiä on tapahtunut useita kymmeniä kertoja. Aina minä olen syyllinen. Aluksi oli alkoholi mukana kuvioissa, silloin hän kerran oli jopa 1kk pois kotoa ryyppäämässä. Sain hänet Minnesota hoitoon. Luulin että tuo käyttäytyminen johtui alkoholista, mutta ei se johtunutkaan. Riitatilanteet toisti samaa kaavaa, mies aina lähti jonnekin hotelliin ja minä olin kauhuissani. Minua ei hyväksytty mieheni lasten juhliin, jäin ulkopuoliseksi. Välillä sain lahjoja ja suuria hyvittelyjä, mutta riitoja ja hylkäämisiä tuli jatkuvasti. Kerran kaverini soitti minulle ambulanssin kun olin niin paniikissa hänen lähdöstään, ensiavusta soitettiin hänelle mutta ei hän välittänyt tulla hakemaan vaan jouduin tulemaan taksilla kotiin.
Mieheni on käynyt deittipalstoilla koko yhdessäolomme ajan ja aina luvannut kuinka se oli viimeinen kerta. Nyt vuosi sitten jäi kiinni että oli viestitellyt itseään yli 30-vuotta nuoremman tytön kanssa, tavannut ja pyytänyt seksiä. Lisäksi oli ollut joku satunnainen seksikokeilu parkkipaikalla. Ja minä oli suurempi rikollinen kun menin hänen koneelle, sillä pettäminen ei ole rikos vaan toisten s.postien lukeminen on joten minä olin rikollinen. Kun hän jäi kiinni pettämisestä niin jätti minut itkemään pihalle ja soitti tytölleni että mene äitisi luokse sillä on joku hätä.
Nyt tilanne taas kriisiytyi koska hän on koko kesän juossut omia menojaan golffia, paljon työmatkoja jne.. olen tuntenut itseni yksinäiseksi,enkä luota, joten olen siitä valittanut. Olen kertonut etten voi luottaa häneen koska on valehdellut paljon minulle päin naamaa. Sitten koiramme katosi ja pyysin miestäni mukaan etsimään sitä. Kun tulin 30min päästä takaisin kotiin niin mieheni nukkui tyytyväisenä eikä ollut tehnyt mitään, häntä ei edes kiinnostanut olinko löytänyt koiran. Suutuin siitä ja rähjäsin kuinka törkeä ja ilkeä hän voi olla. Tästä hän raivostui hyppäsi sängystä ylös tönäisi minut päin seinää voimalla, kaatoi sängylle ja löi nyrkillä, onneksi hän viimetippaan käänsi nyrkin ja ei tullut muuta kuin leukanivelen paikaltaan loksahtaminen, ja kaula sekä kurkku olivat kipeitä. Sitten kun käskin hänen painua vittuun niin hän yritti avata vaatekaappiani ja ois varmaan heittänyt tavaroitani niin sain sen loppumaan antamalla hänelle litsarin ( josta en ole ylpeä) sen seurauksena hän tokeni ja meni nukkumaan ja minä menin toiseen huoneeseen nukkumaan.
Seuraavana aamuna hän oli häipynyt salaa. Laittoi viestin että nyt tämä on loppu ja hän palaa hakemaan vaan tavarat. Vaatteensa kävi hakemassa salaa kun olin poissa. Hän laittoi kaikki estot minulle, en tavoita mitään kautta. Olen aivan järkyttynyt ja shokissa, en tiedä kuulenko hänestä enää ikinä. On kulunut 11vrk eikä häneen saa yhteyttä.Muutamia sovittelevia s.posteja laitoin, mutta huomasin että nyt olen niissäkin estolla. En uskalla ottaa yhteyttä hänen lapsiinsa, jotta ei suutu enempää. En uskalla suututtaa häntä sillä olen hänellä töissä ja pelkään että heittää minut töistä pois. Mitä ihmettä teen. Minut jätettiin tekstiviestillä, meinaako hän että se riittää 12-vuoden yhteiselon jälkeen? Olen odotellut jotain yhteydenottoa, mutta nyt alkaa toivo hiipua, tuskin kuulen hänestä enää ikinä mitään. Ehkäpä hän on rakentamassa uutta elämäänsä kotikaupunkiinsa, sillä rahaa hänellä on ostaa ihan uusi talo.
Mutta ihmettelen, että miksi hän käyttää minuun no contact metodia? sillä enhän minä ole narsisti, olen käynyt psykologillakin joka on sanonut etten ole. Eikö narsisteihin käytetä no concMä olen ihan pihalla en tiedä mitä tulisi tehdä.
Hän on nyt tässä saanut raivokohtauksia kuten esim. keväällä rikkoi kukkaruukkuja ja repi paitani minunpäältä. Mut jotenkin koen itse provosoin vaatimalla asioita ja mäkättämällä.
Miten ihmeessä pitäisi toimia? mitä teen, olenko nyt miehelleni "kuollut" ja hän ei ole enää ikinä yhteydessä minuun?

Kuulostaa kyllä hurjalta Lonely11.

Narsistinen ihminen käyttää tuota taktiikkaa että hän hylkää toisen ihmisen täysin jos tämä palvelee hänen etuaan. Se ei ole nimeltään No contact vaan vaikka discarding. (Olet oikeassa että no contact on ainoa toimiva tapa kokijasta tekijään nähden.) Et ole ollenkaan ainoa kuka on kohdannut tuon. Jätetään vain kylmästi tekstiviestillä ja estot päälle. Minä sain myös tuon kohtelun monta kertaa. Ja olin myöskin ihmeissäni ja järkyttynyt että tällä tavallako hän toimii vaikka mainostaa itseään aikuiseksi ja viisaaksi ja minua tyhmäksi ja lapselliseksi. Narsistisella ihmisillä on monessa asiassa alhainen kapasiteetti ja tämä näkyy hänen käytöksensä karkeutena. Eihän suhteen päättäminen tapahdu tekstiviestiä laittamalla mutta näin se näiden kanssa usein menee. Ja todellisuudessa tämä ei ole edes totta vaan henkisen väkivallan väline. Hän laittaa sinut tällä tavalla polvilleen kuten on tehnyt aikaisemminkin ja jatkossa sinun täytyy kestää vielä ikävämpää käytöstä häneltä. Olethan jo aikaisemmin ollut se sovitteleva osapuoli ja hyväksynyt lopulta hänen paskan käytöksensä ja tekonsa. Narsistinen ihminen toimii siten, että hän aina olettaa toisen pysyvän lojaalina hänelle ja hänen rinnallaan, teki hän mitä tahansa. Tässäkin huomaat sen. Hän pistää sinulle kaikki estot eikä ollenkaan pelkää että sinullakin on jo mitta täynnä ja olet laittanut estot hänelle. Hän jatkaa tiukan paikan tulle matkaansa siten, että jättää asioita kesken ja niiden varjolla voi taas lähestyä sinua. On toki niitäkin jotka lähtee kerralla lopullisesti ja Jumalan kiitos näille uhreille millaisen lahjan he saavat päästä elämässä eteen päin.

Tuo kaikki mitä kerroit, kuulostaa kammottavalta sinun ja myös lapsesi kannalta. Sinulla on nyt tässä myrskyn silmässä annettu tilaisuus istua hetkeksi alas ja miettiä, mitä SINÄ haluat elämältä? Narsistisen ihmisen kanssa suhteessa eläminen on kuin vuoristorataa. Tai kuin olisi hukkumassa. Sitä keskittyy vain jotenkin selviämään eikä ole aikaa reflektoida. Lopulta on aivan sekaisin. Tuo että hän on alkanut väkivaltaiseksi sinua kohtaan, on ehdottomasta ei-hyväksyttävää. Minä koin omassa suhteessani kaikenlaisen väkivallan. Fyysisesti se ei mennyt ikinä vammoja tuottavaksi ja tuo että hän on kuitenkin lyönyt sinua sen verran kovaa että olet saanut vaurion, on todella todella hälyttävää.

Hän on avannut sinulle oven josta sinun täytyisi vain uskaltaa mennä. Ymmärrän että se kauhistuttaa. Moni häkkieläin jää häkkiin kun on opetettu olemaan siellä eikä oven auki ollessa uskalla tulla ulos. Mieti mitä kaikkea ihanaa sinulla voi tulevaisuudessa elämässä olla ilman tuota myrkkyä mikä sitä on sävyttänyt nyt jo yli 10 vuotta. Vaihda lukot oviin jottei hän pääse noin vain takaisin. Ja ala etsimään uutta työtä jottei hän voi kiristää sinua sillä. Kovasti voimia sinulle!

No niin, narsisti piti 12vrk piinassa ja sitten laittoi kylmästi s.postiviestin että ottaa eron. Ei keskustele, eikä halua olla missään yhteyksissä. Työpaikkani saan kuulemma pitää hänen yrityksessään.
Eilen selvisi että oli ilmoittanut yhteiselle tutullemme erostamme ennen kuin ilmoitti minulle. Hän lisäksi selkäni takana oli peruuttanut jo kuukausia sitten sovitun koulutuksen, ilman että infosi minulle siitä. Ajoin 4-tunnin reissun turhaan, kuullakseni että asia oli peruttu selkäni takana.
Olen tosi ahdistunut ja peloissani. En tiedä mitä kaikkea vielä tulee hänen osaltansa. Tuntuu että koko elimistöni on hurjassa stressissä ja tärisen ja vapisen kokoajan. Miten täältä pääsen ylös ja eteenpäin? Miten mä löydän voimia ja halua jatkaa eteenpäin?

Hei, lonely11, tiedän tunteen, jossa vapisee ja pelkää eikä oikein tunne itseään. Kirjoitan joitakin mietteitä, jotka tulevat omasta kokemuksestani.

Ensinnäkin, tunnen, että olisin seurustellut kuvaamasi henkilön kanssa. Niin samanlaisia ovat nämä henkilöt, jotka harrastavat "silent treatment" - totaalivetäytymistä, heti, kun heidän kanssaan haluaa ottaa jotakin vakavampaa puheeksi. Annoin hänen hylätä itseni juuri kertomallasi tavalla varmaan 70 x 7, niiden muutaman vuoden aikana, jolloin seurustelimme. Minä pyysin hänet aina takaisin. Hän harrasti myös netin seuranhakupalstoja ja käytti alkoholia, jonka syyksi alussa panin kaiken kummallisen. Minäkin vein kaverin hoitoon, joka kuivui sitten kasaan, kun hän ei halunnut jatkaa. Hän kysyttäessä sanoi käyneensä päihdeterapeutin vastaanotoilla, mikä vaikutti tuulesta temmatulta, kun hänellä ei ollut mitään sanottavaa asian ympäriltä. Ei mitään. Yleensäkin hän vältti kaikkea asiallista puhumista, kun se varmaankin helpotti tapavalehtelua, ei jäänyt niin helposti epätotuuksista kiinni kun ei mitään järkevää puhunut.
Mekin asuimme erillämme, ja ymmärsin että hän tarvitsi paikan juodakseen, sillä en kestänyt häntä juovana.
Kerran hän peruutti ulkomanmatkamme. Yhtäkkiä. Viime tipassa. Sanoin hänelle vain, että sääli, että hänelle tuli este ja, että minä nyt kuitenkin aion tehdä tuon varatun, ilolla odottamani mtkan. Hän ei ollut ottanut huomioon, ettei hän voi minun matkaani peruuttaa, minulta lupaa kysymättä.
Ja tulikin mieleeni kysyä sinulta, lonely, miksi ajattelet, että kumppanisi voi estää sinulta varattuun koulutukseen menemisen. Olet aikuinen joka vastaa omasta opiskelustaan. Se ettet enää seurustele, ei voine olla este sinun opinnoillesi.
Yhtäläisyyksiä olisi vaikka kuinka. Tässä vain muutamia.

Olisiko hyvä sinun nyt hakeutua johonkin mielellään maksuttomaan mutta laadukkaaseen keskusteluun, esimerkiksi kirkon diakoniatyön piirissä. Moni on saanut apua juuri kirkon diakoniasta narsistista eroon pääsyyn. Tietysti työntekijöiden taidoissa voi olla eroja eri puolilla Suomea. Myös luotettava ystävä olisi nyt hyvä olla lähellä. Jos vielä löytyisi sellainen joka on itse kokenut jotain samaa ja päässyt eroon.

Tänne sivustolle voi purkaa mieltään. Kirjoittaminen auttaa, olen huomannut. Se rauhoittaa mieltä. Toki myös hyvä uni, elämän säännölliset rutiinit ja kaikki itsensä hemmottelu yksinkertaisin keinoin kuten sauna, uinti ja erilaiset kulttuuritilaisuudet (jaksamisen rajoissa) ovat hyväksi.

Itselleni oli tuossa vaiheessa tärkeää kuunnella narsismivideoita ja lukea artikkeleita narsismista. Tieto ja asioiden kertaaminen, muiden saman kokeneiden tarinoiden lukeminen, kaikki tämä oli kullanarvoista.
Aika auttaa varmasti. Jo 12 - 24 kuukauden kuluttua saat toisen näkökulman tähän hetkeen, ja olosi on helpottunut.

Toivon sinulle kovasti, kovasti voimia tähän kohtaan missä kaikki pelottaa ja tuntuu liian isolta. Minäkin olin tuossa tilanteessa kuin varjo itsestäni. Tuntui että olin hukannut itseni enkä tiennyt kuka oli sisälläni tilallani ja pärjääkö tämä "uusi minä". Vanhan minäni tiesin kyllä enemmän kuin pärjääväksi ja vahvaksi tyypiksi. Se sisäinen tärinä oli kammottavaa. Samaan aikaan halusi pois ja oman elämänsä takaisin ja sitten taas toisaalta kaikki pelotti. Pelotti myös elämä ilman tätä hirviötä vaikka siinä ei ollut mitään järkeä. Aivopesu tekee tehtävänsä. Sinä voit mennä askel askeleelta, päivä päivältä ja pitää katseen kiinni maalissa. Minä kirjoitin pahimpina hetkinä itselleni tavoitteen vuoden päähän. "Vuoden päästä olen omalla parvekkeellani ja hengitän sisään hyvää oloa." Tämä toteutui. Helppoa se ei todellakaan ollut. Pahimpina aikoina pelkäsin mennä uloskin. Hän oli valvonut minua niin tarkkaan, että olin tottunut tähän. Kun sitten lähdin ulos ilman että hän tiesi, koin suunnatonta epävarmuutta. Kun aloin toipumaan suhteesta, minua pelotti pitkän aikaan ihan arkisetkin asiat. Vaikka sähkösopimuksen teko. Mieleen tuli katastrofiajatuksia jotka eivät mitenkään olleet järkeviä. Aistit, hermosto ja koko keho oli niin yliviritettyinä. Ne huusivat erroria ihan pienistäkin asioista.

En voi suositella sinulle hänen firmaansa jäämistä. Kuulostaa siltä, että hän tuskin tulisi tekemään olostasi siellä helppoa. Onko sinun mahdollista jäädä vaikka sairauslomalle ja tätä kautta rakentamaan ihan uutta elämää itsellesi, uusine töine ja kaikkine?