KESKUSTELUFOORUMI

Moi, olen ensimmäistä kertaa täällä. Tunnen itseni idiootiksi kun olen ajautunut tähän tilanteeseeni ja avautuminen on todella vaikeaa. Pitkä, parikymmenvuotinen liitto takana ja ohitin kaikki varoitusmerkit. Olen epäillyt ja syyllistänyt itseäni ja heittänyt hukkaan arvokkaita vuosia. Ainoa onnistuminen on yhteinen lapsi joka on tällä hetkellä ainoa syy miksi olen tässä jamassa.

Puoliso korkeasti koulutettu ja valovoimainen ammattilainen ja ammattilaisten kouluttaja. Hänellä on kontaktit joka paikkaan jo valmiina, sosiaalihuoltoon, terveydenhoitoon - kaikkialle. Hän virnuilee omahyväisesti että minua ei tule kukaan uskomaan ja se saattaa olla totta.

Tällä hetkellä hän syyllistää aivan kaikesta minua esiteini-ikäisen lapsen kuullen. Lapsi on hämmentynyt ja ahdistunut. Olen enenemässä määrin onnistunut olemaan suuttumatta ja pistämättä hanttiin vaikka hän käyttää koko ajan kaikkea mahdollista arkaluontoista ja hänelle typeryyttäni luottamaa asiaa saadakseen milloin mitäkin läpi. Koko ajan voi kuulla uhkailuja maineen tahraamisella yhteisille tuttaville, työpaikalla ja kaikille. Onneksi asunto on vuokralla ja lapsen koulun lähellä niin ei tarvitse riidellä siitä. Hankalana kysymyksenä on silti se, kuka saa jäädä loppupeleissä asuntoon.

Ero näyttää väistämättömältä jo lapsenkin takia. Tuo meno yltyy koko ajan. Näköjään on jo normi että minua saa hutkia ja päälle saa sylkeä. Itse en ole lyönyt koskaan. Ja se on luultavasti juuri noin, että minua ei kukaan usko. Hän uhkailee ITSE riidan keskellä viedä lapsen turvakotiin koska hän ei tee mitään väärää ja minä olen aiheuttanut riidan jossa hän saa tehdä mitä vaan. Anteeksianto on lupa jatkaa.

Hei MjaN,

hienoa että olet täällä.
Tämä sivuston etusivulla, vasemmassa laidassa, on kaksi linkkiä, Puhelinneuvonta ja Lakineuvonta. Ne ovat maksuttomia ja niistä saa tietoa mihin voi suunnistaa saamaan käytännön apua erotilanteessa. Katsoin juuri mitä linkeissä lukee ja lakineuvontaakin saa siis maksuttomana puhelimitse.

Luettuani viestisi, vaikuttaa siltä, että olet jo pitkälle asiaa työstänyt. Näet selvästi muun muassa lapsesi tilanteen, joka näyttäisi edellyttävän elinympäristön konkreettista muutosta turvallisemmaksi, toivottavasti mitä pikaisimmin.
Vaikka asuminen ja muut käytännön seikat saattavat vaikuttaa nyt ongelmallisilta, asioilla on taipumus selvitä yllättävänkin helposti, kun noudattaa asiantuntijan neuvoja. Siitä minulla on oma kokemus. Pelkäsin kovasti taloudellisia huolia, lopulta aivan turhaan.
Puolisolle ei ole syytä kertoa erohankkeesta ennakkoon. Ehkä se on sinulle jo tuttu asia. Laitan sen nyt tähän kuitenkin, koska niin moni on samankaltaisessa tilanteessa, eikä ehkä ole vielä saanut asioista tietoa. Erohankkeesta ei voi puhua vielä tässä vaiheessa myöskään lapselle tai sukulaisille, ystäville, jne., jotka saattavat avautua toiselle vanhemmalle. Vaikenemiseen on monta järkevää käytännön syytä, joista asiantuntija osaa kertoa sinulle enemmän.

Itsellä on sama tilanne eli eroprosessi juuri käynnistynyt. Neljä vuotta olen yksin hoitanut taloutta ja maksanut vaimon kaikki velat hänen konkurssiinsa liittyen ... talonkin hankin ja remontoin vaimon putiikin pitoa varten. Molemmat käyty kuitenkin töissä.

Meillä on paljon ollut valtavasti hyviä hetkiä mutta eihän missään parisuhteessa ongelmiltakaan vältytä. Valtavan hyvät hetket tulee osin myös yhteensopivuudesta - nautin vaimon auttamisesta, palvelemisesta ja elämän rakentamisesta hänen unelmiensa pohjalta unohtaen sitten oman itseni ... pahoja läheisriippuvuuden oireita ?. Vaimolla on taas vahvoja "itsekkyyteen liittyviä piirteitä" ja hän on ihailtavan vahva ja omavoimainen persoona. Nyt on ihan minun oma persoona vienyt energian ja innon elämästä ja on oikeastaan pakko muuttua miettimään omaakin elämää.

Itselle on vaikea lähteä huonostakaan suhteesta - sitä yrittää ja yrittää ja yrittää. Kesäloman aikana vaimo siirtyi ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta jonkun kaverin luokse asumaan eikä ole nyt yli kuukauteen näkynyt. Etäsovimme juuri, että nyt lähdetään erilleen. Se tuntuu helpottavalta ja tuntuu, että taakka putosi harteilta ja voi taas paremmin hengittää. Ero on minulle kuitenkin kova paikka - olin jo naimisiin mennessä tietoinen vaimon lapsuuden kovista kokemuksista ja valmistautunut rakastamaan häntä lujaakin lujemmin niin myötä- kuin vastoinkäymisissä ... mutta rakkaus ei aina riitä ?.

Ongelmana meilläkin on muutto. Siinä on oltava mukana sellainen henkilö, joka on vain läsnä eikä anna tilaa riidalle, jonka seurauksena vaimo kutsuisi poliisin paikalla väittäen minua väkivaltaiseksi. Sellainenkin on jo kerran tapahtunut vaikka kysynys oli äänekkäästä riidasta, minä kun en saisi sanoa omaa mielipidetta asioihin tai jos yritän sanoa, sitä ei kuunnella tai huomioida mitenkään. En siis ole tullut kuulluksi ja nähdyksi, mikä on pitkälti myös oma vikani ... muutos kuitenkin odottamassa.

Kannattaa äänittää kaikki nuo hänen uhkailut ja sanomiset, silloin sinulla on todisteita eikä ole pelkkä sana sanaa vastaan.