KESKUSTELUFOORUMI

Olin reilu 20v suhteessa lasteni isän kanssa. Hänellä vahvasti narsistisia piirteitä vaikkei ihan pahimmasta päästä narsku taida ollakaan. Lähinnä ilmenee että aina oikeassa, hänen tapa ja tahti tehdä asioita on ainoa oikea. Pitää itseään muita parempana, tuo esiin miten kova on tekemään töitä jne.. Suhteessa emme saaneet riitoja selviksi kun asia kuin asia kääntyi jotenkinsyykseni tai vei huomion johonkin minun virheeseen tai muuhun asiaan. Ei juuri koskaan myöntänyt olevansa väärässä.

Olin hänestä mustasukkainen suhteessa ja vaistosin että oli vahvasti aihetta. Muutaman kerran sain selville jotain epäilyttävää, mutta koskaan hän ei myöntänyt mitään. Erosimme muutama vuosi sitten ja sen jälkeen hänellä on tullut naisystäviä/tuttuja, suhteita monenmonta. Myös niitä naisia joista jo suhteen aikana epäilin olevan jotain meneillään. Suhteessa hän välillä kuittasi mustasukkainen epäilyni että ei kuulemma mahda sille mitään että joka paikkaan minne hän menee naiset kiinnostuvat hänestä... Itse sanoi olevansa suoraselkäinen eikä petä...

Mietin ja toivoin eroa monta vuotta, ei ollut helppoa lasten takia. Viimeiset vuodet suhteessa olivat todella rankkoja.. Yhteen aikaan riitelimme kaikesta, lopulta kun minun rakkaus häntä kohtaan hiipui ja lopulta kuoli kokonaan, niin emme lopuksi juuri edes puhuneet, mutta ilmapiiri oli sitäkin paksumpi ja ahdistavampi.

Hän oli pitkään eroa vastaan, muttei kuitenkaan kuunnellut/halunnut ratkoa asioita joista Olin ahdistunut. (Hänen liiallinen Alkon käyttö, äksy luonne, naisjutut..)

Erosimme lopulta, ja se oli minulle valtava helpotus. Molemmilla ollut uusia suhteita. Toivon hänelle hyvää ja minulla ei sinänsä ole hänen naissuhteitaan mitään vastaan. En rakasta häntä enkä haikaile takaisin. Silti kamppailen jonkin ihme huonommuuden tunteen kanssa kun hänellä on naisystävä. Kai taustalla on surua kun en pystynyt pitämään ydinperhettä kasassa. Ehkä myös pelkoa että joku muu saa hänet ymmärtämään/ käyttäytymään siten että arki hänen kanssaan sujuu, että olinko vaan niin sopeutumaton tai herkkänahkainen.. Jotain typerää vertailua käyn mielessäni. Koin suhteessa etten tullut kuulluksi, nyt pelkään että hän jonkun muun kanssa toimii toisin, osaakin arvostaa.
No tiedän että tähän mennessä hänen suhteet kaatuneet varmaan samoihin seikkoihin mitä minun kanssani..

Nyt kun tätä kirjoitan, en itsekään ymmärrä mikä tässä minua hiertää, ja kun en edes enää rakasta häntä. Miksi edes mietin ja vertaan, ovatko nää jotain narsismin aiheuttamia haavoja itsetuntoon? Miten pääsen näistä turhista tunteista yli ja eteenpäin? En tiiä osasinko kuvailla oikein tätä mun ongelmaa..

Omat suhteet eron jälkeen ovat päättyneet monista eri syistä. On ollut ihan hyviäkin miehiä, silti jokin minulla on tökännyt että olisi tullut pysyvämpää. On ollut myös ripustautuvia miehiä joista tullut ahdistus hyvin äkkiä.

Viimeisin suhde viritys oli mukamas täydellinen, kunnes mies paljastui peluriksi ja naistenpyörittäjäksi. Se otti koville ja nosti pintaan myös aiempia haavoja.

Olen myös miettinyt että miten pitkässä liitossa jaksoin yrittää. Sietää ja mukautua mutta nyt en enää löydä suhdetta joka tuntuisi pidemmän päälle yrittämisen arvoiselta. En luovuta helpolla mutta minulla on aiempaa korkeammat kriteerit minkälaista kohtelua suhteessa siedän. Ei ripustautumista mutten myöskään siedä minkään laista alistamista, ylimielisyyttä.

En luule olevani itsekään täydellinen. Silti koen että olen tasavertaisen suhteen arvoinen, toivon että mies rakastaa minua yhtä paljon kuin minä häntä. Tiedän kyllä että suhteen eteen tulee tehdä töitä.
Miten löytää tasavertainen kumppani joka osaa ottaa huomioon, antaa sopivasti tilaa ja osaa kunnioittaa minua ja muita läheisiä?

Tuo on aika klassinen oire mikä sinulla on ja se toimikoon sinulla vahvistuksena sille että suhde oli toksinen. Et ole ollenkaan yksin tunteesi kanssa. Tästä on monia videoitakin somessa. Kokijalle jää usein huonommuuden tunne ja juuri tuo ajatus siitä että voiko tekijä olla jotenkin parempi jonkun toisen kanssa (ja onnistua ja kumppanin olla onnellinen), vainoaa. Meidän aivot hämääntyy siinä kaikessa manipuloinnissa, mitä koimme. Alkuun toinen oli aivan ihana ja tähän rakastuimmekin. Sitten myöhemmin toivoimme tämän palaavan. Välillä se palasikin ja sitten kaikki muuttui taas ahdistavaksi painajaiseksi. (Ja olet oikeassa, että tuon kaiken keskellä ei ole aikaa prosessoida. Olo on vähän kuin hukkuvalla joka yrittää vain keskittyä pitämään pintansa.) Kaiken kaikkiaan ei ole ihme, että kaikesta kokemasta jää hämmennys ja epäoikeudenmukainenkin olo. Usein tekijä yrittää näyttää uusien suhteiden kohdalla olevansa muuttunut ja tuoda esiin kaikki se ihana ja hyvä. Hän haluaa puhdistaa omaa kilpeään ja toisaalta tuoda toiselle epävarman olon ja ehkä vähän katsoa voisiko toisella olla vielä tunteitakin.

Kysyit miten saada sellainen suhde, mikä on terve ja tuntuu hyvältä. Uskon että yksi väylä tähän on opettelemalla rakastamaan itseään terveellä tavalla . Tämä ei ehkä tapahdu ihan hetkessä. Olet ainakin jo huomannut, miten pitää omia rajoja ja pistää stoppi jollekin mikä ei tunnu hyvältä.

Minä olin sairaan suhteeni jälkeen myös yliherkkä kaikelle. Huomasin itsekin että juoksin saman tien karkuun. Toisaalta tämä kertoi ehkä itselleni siitä etten ollut vielä valmis. Tutustumiskäynnillä terapeutin luona, hän kysyi onko minulla ollut muita narsistisia suhteita kuin tämä minkä vuoksi tulin vastaanotolle. Aloin miettimään isääni ja hänen narsistisia piirteitä. Sitten mietin lapsieni isää ja totesin että kyllä tässäkin suhteessa oltiin aika paljon tilanteessa missä tehtiin yhden tahdon mukaan ja oltiin aika kykenemättömiä miettimään miltä toisesta tuntuu. Ja jatkettiin kylmästi elämää kun liitto tuli päätökseen.

Sinä olet oikeassa suunnassa. Itsetutkiskelu on hyväksi. Toivon, että jonain päivänä huomaat että rinnalle on tullut tyyppi joka on kaikkea tuota mitä kuvasit. Ja että pystyt olemaan hänelle sellainen mikä tuntuu itselle ja myös hänestä hyvältä. Toivon tätä myös itselleni. <3 Halauksia!

Kiitos vastauksestasi. Kaipasinkin vahvistusta sille että nämä kumpuaa toksisesta suhteesta.

Kuvailit hyvin tuota miten narsistiexä yrittääkin saada mustasukkaisuutta edelleen heräämään. Välillä hän myös ns. oikeuttaa itsensä esim. kourimaan minua muka hyväntahtoisesti, ikäänkuin edellinen omistaisi. Tätä ei onneksi ole tapahtunut kuin pari kertaa ja olen poistunut nopeasti paikalta. Tuntuu että hän yrittää vielä jotenkin pitää otteessaan. Silloin kun hän ei ole suhteessa, jän hakee huomiota itselleen, on kaikenlaista kremppaa ja vaikeutta joita vuodattaa. Sitten kun hän on suhteessa,
silloin olen ilmaa tai täytyy jostain kehuskella, on esim. hankkinut jotain mistä yhdessä haaveiltiin tai suunniteltiin...

Lasten vuoksi on vielä jonkin aikaa oltava tekemisissä.
Halauksia myös sinulle!