KESKUSTELUFOORUMI

Äitini on narsisti. Hän on pahoinpidellyt minut henkisesti satoja kertoja ruotien identiteettiäni, ulkonäköäni, käyttäytymistäni jne. Hänellä on mielestään aina ollut oikeus kertoa totuus, onhan hän minun äitini, ja tuntee minut paremmin kuin kukaan muu. Kasvoin hänen kaverikseen, en saanut olla lapsi. Minulle on kerrottu yksityiskohtaisesti, kuinka isäni on pettänyt äitiäni, spermatahroista isäni housuissa; olen joutunut lukemaan jonkun naisen isälleni lähettämät rakkauskirjeet; olen joutunut kuulemaan yksityiskohdat äitini kostopettämisestä… Tuodessani ensimmäisen poikaystävän kotiin, äitini esitti hänelle eroottisen permantotanssin olohuoneessamme, erään toisen pojan tullessa kotiin, äitini sai hyperventilaatiokohtauksen huoneeni oven takana. Äitini on uhkaillut itsemurhalla, hylkäämisellä, kiristänyt ”rakkaudella”, mustamaalannut minua ystävilleni facebookin kautta, kääntänyt sukulaisia vastaani.
Olen katkaissut häneen välit monet kerrat, mutta aina toiveeni äidin muuttumisesta on saanut minut sallimaan yhteyden palautumisenMinulla on 9-vuotias tytär. Halusin hänellä olevan mummin. Ensimmäiset vuoden menivätkin jotenkuten. Nyt hän on alkanut puhua minusta pahaa tyttärelleni hänen ollessa mummillaan. Lähettää tyttärelleni kirjeitä, joiden kuoressa lukee ”Vain ….le, ei muille.” Kirjeissä äitini haukkuu minua valehtelijaksi.
Äitini tuli käymään, mutta sen sijaan, että olisi tehnyt mitään ”rakastamansa lapsenlapsen” kanssa, hän istui telkkarin ääressä, joi, ja oli minulle ilkeä. Äitini myös sanoi minulle syyttävästi, että tyttäreni on niin erilainen eri tilanteissa, eri ihmisten seurassa. Tajusin kauhuissani, että tuotahan äitini on minulle aina tehnyt. Olen joutunut aina käyttäytymään niin kuin äitini tahtoi. En voi sallia tuota henkistä amputaatiota tyttärelleni.
Tyttäreni on ahdistunut mummin soitteluista ja viesteistä ja pyysi minua lähettämään äidilleni viestin, että hän soittaa, kun hänellä on asiaa. Minä sain tästä tietysti syyn niskaani, minä olen puhunut pahaa tyttärelleni. Tyttäreni sanoo, että hänellä on sellainen olo, että mummi haluaa hänestä jotain. Hän myös pelkää, että minä voin alkaa vihata häntä, kuten äitini vihaa minua.
Olen yrittänyt niellä suruni ja raivoni, jotta tyttäreni ja mummini välit eivät katkeaisi. Mutta nyt minulla on mielestäni velvollisuus suojella lastani. Blokkasin puhelimet, tuhoan sähköpostit, joissa hän yrittää herättää minussa säälintunteita. Tunnen asiasta valtavaa syyllisyyttä, mutta en toisaalta voi antaa äitini jatkaa tuhotöitään. Onko kukaan samassa tilanteessa?

Hei

Samantyyppistä on ollut.
Jouduin lapsena äitini terapeutiksi kuuntelemaan itkupotkuraivareita vanhempieni riidoista ja isäni pettämisestä. Hän on katsonut asiakseen arvostella (eli haukkua) minut syystä ja toisesta ja kaikki tämä siis vain hyvällä ja koska vanhemmalla on oikeus ja pitääkin voida sanoa. Mutta hyviä asioita hän ei muistanut sanoa koskaan.
Lapsilleni hän haukkui miestäni ja minua vuorotelle. Vanhempi lapsi on ollut aina melko voimaksatahtoinen eikä aina totellut. Tästä hyvästä mummi alkoi kasvattaa hänestä parempaa ihmistä "jos olet tuollainen sinusta ei tule koskaan mitään, sinusta ei kukaan pidä, saat olla yksin ja kaikki vihaavat sinua". Mummin mies koetti toppuutella, ettei pienelle lapselle saisi sanoa noin.

Turvaverkkoni oli melko niukka, mies oli reissutöissä ja kävin itse vuorotöissä, joten iltaisinkin tarvitsin hoitoapua, niin mummille lapset oli pienempinä pakko viedä, koska paikkakunnalta ei iltahoitoa löytynyt. Oli sovittu, ettei karkkia ja jätskiä syötetä, eikä ainakaan illalla. Ja kuulin sitten myöhemmin taas, että oli syöty karkki, keksejä ja jätskiä. Oli sovittu, että lapsille ei anneta rahaa. Lapsilta löytyi aina yllättävästi taskurahaa ja koulumatkalla oli käyty kaupassa ja ruoka-aikaan ei ollutkaan enää nälkä. Lapset olivat alakouluikäisiä, kun jäivät kahden kotiin, kun menin töihin. Oli moneen kertaan puhuttu, että jos tapahtuu jotain, niin naapuriin soittamaan ovikelloa, koska se tuntui turvallisemmalta kuin mummin puukotusfantasiat. Lainattiin kirjastosta elokuvia ja katselivat niitä iltaisin, pelasivat lautapelejä sun muuta. Tein lyhyttä vuoroa, niin olin poissa vain kolme tuntia kerrallaan. En tiedä menikö kaikkien sääntöjen mukaan, onneksi ei sattunut mitään pahempaa.

Moi Ulkomailla,

sulla todella on velvollisuus suojella lastasi. Vertaa siihen, että joku löisi toistuvasti lastasi. Henkinen väkivalta vain on vielä vakavampaa!

Mä olen miettinyt samanlaisia kuvioita, vaikka mun äitini kanssa ei olekaan ihan noin rankkaa. Tai ainakaan en oo kuullut, että äiti haukkuisi mua lapsilleni. Sen sijaan mun äiti on valinnut mun kahdesta lapsesta itselleen inhokki- ja suosikkilapsen. Tästä sanoin hänelle juuri suoraan, että peli ei vetele, että jos ei osaa sanoa esikoisestani mitään kaunista, niin olkoon sitten hiljaa.

Äitisi kuulostaa todella rikkovalta ja tuhoavalta ihmiseltä. Teet ihan oikein, kun katkaiset välit, koska hän varmasti vähitellen tuhoaisi myös lapsesi elämää. Puistattavaa ajatellakin...