KESKUSTELUFOORUMI

Kirjoittelin ajatuksia ja tuntemuksia tänne joulukuun alussa omasta kumppanista. Hänessä on selvästi narsistisia piirteitä. Tällä hetkellä tilanne on se että erottiin ja hyvässä yhteisymmärryksessä. Meni päivä ja hän laittoi viestiä ja leperteli kaikkea että on ikävä ja pahamieli erosta yms. Sitten hän sanoi haluavansa olevan ystävä minun kanssa. Voiko narsistisen entisen kumppanin kanssa olla ystävä? Itsellä on vahva tunne siitä etten luota yhtään että hän aidosti haluaa olla ystävä.

Oltiin yhteydessä jonkin aikaa ja juteltiin. Mutta sitten naps hän muuttui aivan yhtäkkiä samanlaiseksi tunnekylmäksi mitä hän oli silloinkin kun oltiin yhdessä vielä. Mihin ihmeeseen hän pyrkii tällä? Tuntuu että itse olen ihan sekaisin tunteista ja siitä mitä pitäisi ajatella ja tehdä. Tuntuu että hän haluaa olla ystävä ja tekemisissä sen takia että itse hyötyy siitä jotenkin ja silloinkin hän on yksinäinen.

En tiedä onko näissä ajatuksissa mitään perää mutta ajattelin jos joku täällä olisi ollut vastaavassa tilanteessa. Niin vertaistuki ja omat kokemukset auttaisi paljon

Joskus kauan sitten, kuulin tai luin ystävyydestä, että se eroaa tuttavuudesta ja rakkaudesta aivan tietyillä tavoilla.

- Ystävyyttä ei voi eikä tarvitse etukäteen kenellekään luvata.
- Ystävyys on vapaaehtoista. Sitä ei voi tekemällä tehdä ellei se itsestään synny.
- Ystävyys ei ole asia, jota toiselle kannattaa ehdottaa etukäteen, koska kukaan ei tiedä tulevaisuudesta varmuudella juuri mitään.
- Ystävyyttä ei voi suorittaa, sen syntyminen ihmisten välille on osaksi mysteeri.
- Ystävyys ei ole sopimus, joka sitoo ja velvoittaa ja jonka täytäntöönpanoa erilaisin muodoin vaaditaan ja valvotaan.
- Ystävyyden olemassaolon voi tietää parhaiten ja varmimmin jälkikäteen, kun sitä on kestänyt jo pitkään. Vuosien kuluttua kaksi ihmistä voivat todeta olleensa jo pitkään ystäviä tai ainakin siltä asia saattaa vaikuttaa, koska he ovat aidoilla tunteillaan ja toiminnallaan osoittaneet halunsa jakaa asioitaan ja tunteitaan keskenään.
- Jos ihmissuhde tuntuu kahleelta, josta ei tunne voivansa helposti irrottautua, se ei ole ystävyyttä. Todellinen ystävyys hyväksyy sen, että siitä voi vetäytyä etäämmälle.
- Ystävyys kestää pitkätkin erot ja etäämmällä olon jaksot. Kun jälleen kohdataan, kulunut aika menettää merkityksensä. Tuntuu kun oltaisiin viimeksi eilen tavattu, vaikka olisi kulunut vuosia.

Minulla on käsitys, että jos jatkaa yhteydenpitoa narsistisen ex puolison kanssa, niin kaikki jatkuu samanlaisena kuin ennen.
Itse on valittava, haluaako jatkaa samanlaista suhdetta edelleen? "Uhrin" on itse laitettava rajat, narsisti tuskin laittaa.

Jos vain sinulla on voimia, niin katkaise kaikki välit häneen.

Ite olen esimerkki siitä, miten toivotonta on yrittää olla ystävä narsistisen exän kanssa.
Kun hän saa pikkurillin kynnen.. Hän vie koko käden.

Hän on ollut minulle läheisin ystävä ikinä. Ystäviä minulla ei juuri ole. Ja sen vuoksi olisin halunnut uskoa siihen, että se ystävyys olisi mahdollisuus säilyttää.

Mutta kaikki nämä vuodet on olleet ihan sitä samaa narsistista peliä mitä tähänkin asti. Välillä tulee palkkiota, kehuja, anteeksipyytelyä, ihailua. Välillä on rauhallinen vaihe. Mutta aina tulee se pikkuhiljaa voimistuva kuristusvaihe, jolloin manipulointi, syyllistäminen ja ohjailu huomaamattomasti lisääntyy, kunnes tulee aina jokin räjähdyspiste, mikä laukaisee ihan avoimet hyökkäykset. Niitä voi jatkua useita kuukausia.

Nyt esim joulu on ollut hyvä esimerkki. Hän totesi aattoaamusta, että ei minua aio häiritä aattona, mihin vastasin, että ei minua häiritse jos hän laittaa viestejä. Hän totesi kerta toisensa jälkeen että ei aio laittaa. Sanoin, että No jos hän ei itse halua, niin se on ok.
Laittelin itse kuulumisia ja kyselin kuulumisia niin aattona, joulupäivänä kuin tapaninpäivänä. Hän ei vastannut kuin korkeintaan "juu" muutaman kerran näiden päivien aikana. Kunnes.. Kunnes tänään aloin saamaan viestejä miten huono hänen joulu on ollut ja se on ollut sen takia, että minä en ole häntä huomioinut tarpeeksi. Minun vika. Minun syy. Hänhän nimenomaan sanoi, että ei aio laittaa viestejä, koska ei halua häiritä minua. Sillä ei ollut merkitystä siinä vaiheessa, että toistin monet kerrat, että ei hän häiritse ja voi toki laittaa viestejä.

Asia kääntyi sormia napsauttamalla ihan päälaelleen. Hän syytti minua, että ihan kuin olisin toiminut siten miten hän toimi. Vaikka kyse oli juuri toisin päin.

Ja tällainen ei valitettavasti ole lainkaan harvinaista.
Miksi annan hänen jatkaa.. Yritän kerta toisensa jälkeen saamaan sen loppumaan. Aina kun pääsen kauemmaksi, niin hän saa uuden otteen minusta tekeytymällä ymmärtäväiseksi. Anteeksipyytäväksi. Puhuu sen mitä minä haluan kuulla. Mutta muutosta ei ole tapahtunut. Vaikka hän puhuu kyllä juuri ne asiat, että hän ymmärtäisi täysin mitä on tehnyt. Mutta silti se katumus ja ymmärrys on vain näyteltyä.

Jos vain pystyt katkaisemaan välit häneen nyt. Tee se.
Helpommaksi se ei tule. Ja jos hän joskus tulee muuttumaan.. Mitä tuskin tapahtuu.. Niin hän ihan takuulla osaa sen siinä vaiheessa sanoittaa ilman, että on sinulta yhtään mitään vailla.

Riippuu mitä tarkoitetaan sanoilla 'ystävä'. Jos sinusta tuntuu, että et halua tai hänen kiinnostuksensa ole aitoa, mielestäni sinulla on täysi oikeus olla olematta. Tämä on tietysti hankalaa suututtamasta narsistia, joka tuskin suhtautuu oikeasti empaattisesti ymmärtäen tunteisiisi sillä se varmaan vain näyttäisi hänen heikkoutensa.

Tuli mieleen, että se aikaisempi sopu saattaa olla manipulaatiota jolloin narsisti pitää ohjat käsissään. Narsisti tuskin on sopuisa syyttä.

Jos suhde on täysin pintapuolinen, "ystävyys" toki voi onnistua. Mutta tuskin suhteenne sen laatuinen on.

Yleisesti ottaen jokainenhan meistä osaa olla pahoillaan, muttemme aina ole. Joskus nauramme, vaikkei joku asia olisikaan meistä hauskaa. Narsisti on pahoillaan päästäkseen pälkähästä ja saadakseen asiat niin kuin jos mainitsitkin, ennalleen.