KESKUSTELUFOORUMI

Hei kaikki. Kirjoitan ensimmäistä kertaa. Tiktok-videosta minulle selvisi, että mieheni on piilonarsisti.
Oman narsistini tuntomerkkejä olen listannut tässä.
-On ystävällinen ulospäin ja auttaa kaikkia, kotiväelle jyrkkä, pelottava, uhriutuva. Perhe ei uskalla pyytää apua häneltä.
- ottaa kaiken kritiikin syyttelynä, lapsenomaista käytöstä
- asiat tehdään silloin kun hän haluaa, häntä ei voi käskeä
- väheksyy harrastuksiani
- On aina oikeassa
- on täydellinen
- jos kerron, että olen onnistunut jossakin tai minua on kehuttu, se sivuutetaan
- kun olen lähdössä yksin ravintolaan tai juhliin, minut palautetaan maanpinnalle-juhlat pilalla. Esim. "Musta tuntuu, et seurustelen 10 v vanhemman mummon kanssa" tai "miten sun naama roikkuu tollai..."
- sukulaisieni väheksyminen
- raha-asiat, ei yhteisiä rahoja, lainaan rahaa mieluummin lapsiltani, kuin pyydän häneltä. Ei tarvi haukkua hyväksikäyttäjäksi
- puhuu mieluummin muille naisille kuin minulle. Nauttii varmaan ihailusta
- salaa asioita, valehtelee
- janoaa kiitosta ja ihailua, ihan kerjää sitä
- kukaan muu ei osaa mitään- tekee hommat mieluiten yksin
- laitan viestillä esim jonkun huolen, vastauksessaan ei mainitse siitä mitään
- Ei kestä itkemistä, heikkoutta, pelkoa, jännittämistä, yliajattelua
- pyörittelee silmiään mun ajatuksille
- empatiakyvyttömyys, ei osaa asettua toisen asemaan
- aiheuttaa tunteiden vuoristoratoja: huumaavaa onnea, kehuja sitten pudotus suuttuminen, mökötys. Voi mököttää kuukauden helposti
- vastaa kysymykseen kysymyksellä
- Ei pysty sanomaan rakastan sua
- haukkuu sairaaksi

Tässä olen elänyt 25 vuotta. Ero on käynyt mielessä. Viime syksynä viimein älysin ja sanoin, että nyt riittää. En kattele enää yhtään mykkäkoulua. Monien koukeroiden jälkeen kerran jo lähdin. Olin kaksi yötä pois. Mies tuli oven taakse kukkien kanssa ja itki. Tulin hänen kanssaan kotiin.
Minua pitelee tässä suhteessa joku lapsuuden trauma. Ehkä hylätyksi tulemisen pelko, turvattomuus. Ja myös huono rahatilanne ja myös se, että kotimme on työpaikkani.
Pariterapiassa käymme. Masennus diagnoosia odottelen ja omaa terapiaa, ehkä lääkitystä. Sain tietää, että narsisti ei hyödy terapiasta pahemmin...
Mieheni ei tiedä olevansa narsisti. Kerronko hänelle?


-

Lisään vielä, että jos minua harmittaa joku tai suutahdan jostakin, mieheni suuttuu.
Esimerkiksi kerran harmitti pihan liukkaus. Otti sen henkilökohtaisena loukkauksena. Ajatteli vissiin, että hiekoitus on hänen vastuullaan ja nyt siitä valitetaan.
Sellaistakin on sattunut, että suutun ja hän suuttuu siitä ja minä pyydän anteeksi Mitä ihmettä

Älä kerro, että hän on narsisti. Kysy: Oletko narsisti? Terapeutti sanoi minulle, että jos kysyt: Oletko narsisti? Narsisti vastaa myöntävästi tavalla tai toisella. Kokeile, mitä hän vastaa kysymykseesi, mutta älä suutu tai hikeenny. Olen itse saanut joiltakin mielenkiintoisia vastauksia.

Hyviä huomioita.
Omaa kokemustani on, että en missään vaiheessa ole sanonut sanoja narsisti, luonnehäiriöinen, psykopaatti, tms. kumppanille tai kenellekään jota sellaiseksi arvelen. En edes kysymysmuodossa ole tarjonnut tätä mahdollisuutta narsistina pitämälleni mietittäväksi, koska olen nähnyt sen kohtaamieni narsistien kanssa mahdollisesti jopa vaaralliseksi. Jo ennalta olen päätellyt, että tietojeni paljastaminen olisi vain uusi ase narsistin valikoimassa.
Luotetussa, asiantuntevassa seurassa aivan muissa yhteyksissä olen sitäkin perusteellisemmin jonkun henkilön narsismia pohtinut. Tilanteet, jolloin jonkun läheisen tai tuttavan narsismista puhuu, on tosin täytynyt joka kerran harkita huolella. Nekin, joiden olen kuvitellut ymmärtävän uhrin osan, ovat usein kääntyneet minua vastaan. Se on kannustanut minua entistä suurempaan varovaisuuteen.
Totuus narsismisuhteesta on niin rankka, että sitä ei tavallisesti haluta tai voida ymmärtää. Ja, jos hetkeksi ymmärryksen valo ihmisessä välähtää, hän unohtaa asian hyvin tehokkaasti.

Kerran kysyin narsistiksi osoittautuneelta kumppanilta, millä tavalla hän voisi omalta osaltaan parantaa parisuhdettamme. Olin kertonut omia puutteitani ja nyt kysyin, olisiko hänellä mielessä jotakin omakohtaista parannettavaa itsessään.
Mietteliään tuokion jälkeen kumppani lausui: 'Olen ollut aivan liian kiltti. Minun pitäisi lopettaa liika kiltteys.'

Gilda, tuo mitä kerroit tämän narsistin sanoneen, on tuttua. Hyi miten tulikin sellainen tuttu tuulahdus menneestä. Kun hain keskusteluyhteyttä ja sitä kuinka voisimme parantaa suhdettamme ja siinä olevia haasteita, hän otti tämän juurikin tuolla tavalla. Hän saattoi alkaa sanomaan että "Minun vikani olen ollut tyhmä.Jatkossa en enää ole tyhmä.Tulet näkemään muutoksen ja maistaa keitostasi." Tai hän saattoi kuunnella kyllä minua mutta ei ikinä sanonut itsestään mitään aitoa aikuista kehitettävää. Hän sanoi tukevansa minua muutoksessani ja että hän rakastaa minua niin hulluna että vaikka olen huono enkä osaa käyttäytyä, hän tukee minua että opin. Ja hän saattoi joskus sanoa juurikin nuo "Olen ollut sinulle aivan liian kiltti. Kiltteys on vikani." Ja hetkeä aikaisemmin hän oli ehkä retuuttanut minua ja haukkunut. Monesti nämä hänen sanansa olivat kuin joku vääristynyt peili jotka minä olisin voinut sanoa hänelle. Se oli kaikki niin outoa ja sairasta.

Nuo tuntomerkit toteutuu täälläkin ja olen aivan ihmeissäni mikä tekee ihmisestä tuollaisen??
Lapsuudesta?

Moikka sulle!
Kirjasit oman narsistisi tuntomerkkejä ja voi miten monta samaa löysin omasta miehestä. En aikaisemmin edes ajatellut, että hänessä on narsistia vai onko?

Meillä löytyy seuraavat piirteet:

-on ystävällinen ulospäin ja auttaa kaikkia, jos ajattelee jotain tulevaisuudessa siitä hyötyvänsä
- ottaa kaiken kritiikin piilovittuiluna ja häipyy miesluolaan
- asiat tehdään silloin kun hän haluaa, on se sitten koirien kanssa jotain tai kauppareissu
- väheksyy harrastuksiani: koirat ja vallankin nuorimmainen tarvitsisi treeniä, johon apu olisi paikallaan, koska lonkkaleikkausta odottavana en kovin paljon yksin pysty
- on aina oikeassa
- on täydellinen
- jos kerron, että olen onnistunut jossakin tai minua on kehuttu, se sivuutetaan
- jos yritän kertoa esim. omista kivuista lonkan suhteen, niin aina hän on kipeämpi jostain...milloin polvi, nilkka, olkapää,lonkka ym.
- koirien ruokkiminen, ulkoilutus, kynsien leikkaaminen ym. aina minun tehtävä
- sukulaisieni väheksyminen: kaikki on hänen mielestään paskaperseitä, ei kyllä mitään positiivista sano omista sukulaisistakaan
- raha-asiat: ei yhteisiä rahoja, lainaan rahaa mieluummin hyvältä ystävältä, kunpyydän häneltä
- miehen sanavarastosta puuttuu sanat KIITOS ja ANTEEKSI. Anteeksipyyntö on jotain lahjaa, jota en todellakaan tarvitsisi
- janoaa kiitosta ja ihailua
- kukaan muu ei osaa mitään- mutta tarvii minut vaikka vasaraa pitämään 3 tunniksi. Jos lasken vasaran kädestä naulojen etsimisen ajaksi ja lähden tupakalle/vessaan, niin ei ole kuulemma pitkäjännitteisyyttä
- laitan viestillä esim jonkun huolen/jotain, niin ei jaksa vastata, mutta jos hän laittaa viestin tai soittaa, niin heti pitäisi olla kuulolla
- pyörittelee silmiään mun ajatuksille: olen tyhmä ja tehnyt kaiken väärin
- empatiakyvyttömyys, ei osaa asettua toisen asemaan
- ei pysty sanomaan: rakastan sua, ei koskaan oma-aloitteisesti halaa, seksiä ei viimeiseen vuoteen: seksin suhteen tullut tunne, että pitäisi olla enemmän tissiä/persettä, mutta kun näillä geeneillä, kiloilla ja pituudella ei kauheesti saa (56 kg/173 cm)