KESKUSTELUFOORUMI

Tyttäreni on naimisissa narsistin kanssa. Viimeisin hänen teko oli pahoinpitely ulkona kun tyttäreni löysi hänet baarista, toisen naisen kanssa. Tyttäreni oli valmis ottamaan eroon kunnes mies tuli pyytämään anteeksi. Nyt hän ei enää tiedä mitä tehdä...Kuinka minä äitinä voin auttaa häntä pysymään päätöksessään? Mitä minun ei kannata sanoa tai tehdä? Olen aivan tyhjä....peloissani, mitä se mies vielä voi tehdä pahempaa!!
Neuvokaa minua mitä äitnä voin sanoa, mikä auttaisi?
Kiitos!

Tyttäreen vaikuttaminen voi olla hankalaa, muttei mahdotonta. Vaikeutena on, että hänellä on tunteita pahoinpitelijää kohtaan, koska ilmeisesti väkivallan kierre on vasta alussa.
Uhri ei vielä tässä vaiheessa useinkaan ymmärrä millaisen henkilön kanssa on tekemisissä. On suurenmoista, että sinä, vanhempana ymmärrät ja haluat auttaa. Mitään yhtä tai kahta nopeaa keinoa tyttären irrottamiseksi suhteesta ei kuitenkaan taida olla.

Joskus kuulee kerrottavan onnekkaasti päättyneistä tarinoista. Viisaat vanhemmat tai muut läheiset, jotka näkevät lapsensa olevan väkivaltaisessa suhteessa umpirakastuneena, puhuttelevat kahden kesken, luottamuksellisesti, suoraan tekijää.
Jos tekijä on luonnehäiriöinen, joka on parisuhteessa hyötymismielessä, hänelle voidaan tehdä suhteesta lähteminen houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi kuin siihen jääminen.
Tekijälle on joskus onnistuttu tekemään ystävällisessä hengessä selväksi, ettei hyötyminen millään tavoin tule tässä parisuhteessa onnistumaan, ei liioin väkivalta tai muukaan painostus.

Yhteydenotto ja kasvokkain keskustelu olisi siis varmaankin parasta järjestää vain vanhemman tai/ja hänen uskottunsa sekä tekijän välisenä huolellisesti ennalta miettien.
On luultavaa että tekijä ei halua ilman muuta luopua paikastaan uhrin elämässä. Hänelle voi silti kertoa, että tilannetta seurataan ulkoa päin useamman henkilön toimesta.

Kiitos Gilda vastauksestasi! Miestä on jo puhuteltu ja kerrottu, että tämä ei enää vetelä tällä tyylillä ja että hänen on jätettävä vaimoonsa rauhaan ja miettimään mitä aikoo tehdä. Ja että kommunikointi tapahtuu meidän välityksellä ja silloin kun meille sopii ja kun tyttäreni on päättänyt mitä tekee.
Tämä ei estänyt häntä kovin kauaa ottamasta yhteyttä tyttäreeni, menemällä paikan päälle tapaamaan häntä. Tyttäreni on siskonsa luona ja yrittää selvittää tilannettaan. Hänen siskonsa käännytti miehen ovelta pois ja sanoi, ettei hänellä ole asiaa hänen luo. Tyttäreni kuitenkin halusi puhua miehensä kanssa ja sen jälkeen hän on alkanut epäröimään pääöstään erota. Mies on pahoinpidellyt häntä niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Tyttäreni sulkeutui eikä kertonut meille juuri mitään. Viimeisen pahoinpitelyn ja pettämisen jälkeen hän oli varma erostaan. Nyt on taas sulkeutunut kun puhui miehensä kanssa.

Nimimerkki, voiko1auttaa, kirjoittaa:

Mies on pahoinpidellyt häntä niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Tyttäreni sulkeutui eikä kertonut meille juuri mitään. Viimeisen pahoinpitelyn ja pettämisen jälkeen hän oli varma erostaan. Nyt on taas sulkeutunut kun puhui miehensä kanssa.

Tunnistan tyttäresi tilanteen omakohtaisena kokemuksena kaukaa menneisyydestä. Tuolloin en tiennyt paljonkaan parisuhdeväkivallasta ilmiönä, joka ei itsestään parane. Virheellisesti myös luulin, että vakavasti otettava kaltoinkohtelu tarkoittaa vain fyysistä väkivaltaa.
Vähitellen minulle valkeni, että fyysinen päällekäynti voi tapahtua parisuhteessa vaikka vain yhden kerran, ja silti se turmelee kodin uhrille pelottavaksi paikaksi, jossa vahvemman oikeus ja valehtelu vallitsevat.
Jokainen pahoinpitelykerta muuttaa uhrin asemaa vaarallisemmaksi ellei hän pääse fyysisesti eroon tekijästä ja hae apua toipuakseen raskaasta elämänvaiheesta. Uhrin olisi ensin ymmärrettävä ettei hänellä ole mitään hävettävää. Hän ei ole syyllinen siihen mitä hänelle on parisuhteessa tapahtunut, vaikka, ymmärtämättömät saattavat sellaista vihjailla ja etenkin tekijä sanoa asian hänelle suoraan.
Kuinka moni uhri kuuleekaan pahoinpitelijältään, että sinua ei kukaan usko. Tekijä tietää, että jokainen kerta, jolloin uhri ottaa tekijän takaisin, vie pohjaa uhrin uskottavuudelta mikäli hän aikoo nostaa oikeudessa kanteen väkivallasta. Valitettavasti, nämä takaisin ottamiset voivat alentaa tekijän tuomiota, mikäli sellainen edes tulee.
Uhrin häpeä ja pettymys sekä tietämättömyys omista oikeuksista ja tekijän tosiasiallisesti täysin häiriintyneistä tarkoitusperistä, sulkevat hänen suunsa omaisiin ja ystäviin päin.
Kun kierre jatkuu, uhri ei enää kykene arvioimaan tilannettaan kovien tosiseikkojen valossa, vaan menettää itsekunnioitustaan ja uskoaan omaan selviytymiseensa päivä päivältä. Kaiken sen pahoinpitelijä tietää. Uhrin pitäminen hämmennyksen vallassa on tekijälle haaste, jonka hallitseminen, annostelu ja ohjailu tuottavat hänen vääristyneelle ajattelutavalleen joka päivä mielihyvää. Sitä uhri ei ehkä käsitä, jos tekijä on taitava manipuloija. Kun uhrin omaisetkin saadaan perääntymään auttamisyrityksistään, se toimii lisäkannustimena tekijälle jatkaa painostusta, josta hän tietää joskus saavansa vain piehehkön rangaistuksen, jos sitäkään.
Väkivaltaisia miehiä tutkinut kirjailija Lundy Bancroft, (Why Does He Do That?) sanoo, että oikeuteen haastaminen ja mittavaan vapausrangaistukseen tuomitseminen sekä siitä johtuva mainehaitta ja työmahdollisuuksien väheneminen, ovat yksi harvoja tapoja hillitä tekijää.

Väkivaltaisia miehiä haastatelleet psykologit sanovat, että kaltoinkohtelija ei lyö uhria siksi, että tämä saisi tarpeekseen ja lähtisi suhteesta.
Miehet lyövät sen vuoksi, että vaimo ei lähtisi.

Väkivalta ja lyömättömät jaksot vaihtelevat kaltoinkohtelevassa parisuhteessa mielivaltaisesti ja jatkuvasti. "Hyvän" ja "huonon" ajan vaihtelu nujertaa uhrin vähitellen kyvyttömäksi pelastamaan itsensä.
Uhri ei ymmärrä, etteivät lyömättömät jaksot ole normaalia elämää eli hyvää aikaa, vaan ne ovat ukkospilvien taivaalle kertymisen pahaenteistä odottelua. Luonnehäiriöinen tekijä nauttii itse järjestämästään draamasta uhrin reaktioita tarkkaillen. Hänellä on keinoja, ilmeitä, eleitä, laskelmoitua puhumattomuutta, tahallista väärinkäsittämistä, jotka herättävät uhrissa sekavuutta ja tunteita, joiden alkuperää tämä ei itse kunnolla ymmärrä.
Nykyään tietoa on saatavissa, eikä kenellekään soisi tällaista kohtaloa pahoinpitelijän uhrina.

Kiitos vastauksista ja avusta! Todella pelkään, että tyttäreni uskoo miehen höpötyksiä ja antaa mahdollisuuden vielä. En tiedä mikä olisi tarpeeksi paha asia, että tyttäreni ymmärtäisi millaisen miehen kanssa on tekemisissä??
Olemme koko muu perhe jo sanoneet hänelle, että vaikka hän antaisi anteeksi ja ottaisi miehen takaisin, me emme halua olla missään tekemisissä miehen kanssa. Silti näyttää siltä, että hän valitsee tämän "miehen", perheensä sijaan! Kuinka tämä on edes mahdollista? Onko hän ainooa maan päällä...en tunnista tytärtäni enää! Hän joka oli aina naisten oikeuksien puolella ja puolusti heikompia, ei halua puolustaa itseään.