KESKUSTELUFOORUMI

Olen ollut nykyisessä parisuhteessa no kohta 24 vuotta, on ollut ylä-ja alamäkiä. Välillä menee pitkään hyvin, mutta jos uskallan ajatella niin, niin heti alkaa paskamyrsky, niin kuin puolisoni osaisi lukea ajatukseni.
Monta vuotta parisuhdettamme hallitsi myös alkoholi, ja hallitsee tavallaan vieläkin sillä puolisoni uhkailee juomaan lähtemisellä, jos ei saa tahtoaan lävitse. Usein hän myös aikoo jättää minut, jos meille tulee riitaa.
Hän sanoi nuorempana minua monta vuotta melkein joka päivä hulluksi, aloin jo välillä uskoa siihen. Sitten hän lopetti sen moneksi vuodeksi, kunnes taas kun olemme kahden, lasten lennettyä pesästä, hän on alkanut tehdä sitä taas.
Hän on aina ollut sellainen ihminen, josta ei tiedä mistä hän suuttuu. Sanot vaan yhdenkin sanan väärin, niin käynnissä on riita joka on aina minun vikani. Hän on rauhaa rakastava ihminen. Yritän tehdä kaikkeni jotta hän ei suuttuisi. Mutta pitäisihän minun jo tietää että hänen suuttumuksensa tulee aina mielivaltaisesti. Voi mennä päiviä jopa viikkoja että kaikki on ihan hyvin, kunnes se taas alkaa. Nimittely, vähättely, hulluksi haukkuminen. Annan välillä takaisin kunnolla kun en jaksa riitaa joka asiasta...
Yhdessä vaiheessa hän uskoi koko ajan että minä petän häntä, alkoi vaikka yôllä raivoamaan, että minulla on joku toinen. Vaikka hän ei enää raivokkaan siitä niin paljon, niin silti se on läsnä. En ikinä uskalla olla kaupassa kauan, töistä ei saa tulla liian myöhässä, ei saa olla miespuolisia kavereita(meillä ei käy koskaan ketään), en voi lähteä ulos muuten vaan tms. Minua se ei kuitenkaan oikein haittaa, koska olen sosiaalisessa työssä ja kaipaan vastapainoksi hiljaisuutta ja rauhaa. Puolisoni kyllä yrittää kaikin keinoin kotona koko ajan kiinnittää huomion itseensä puhumalla itsekseen ääneen tai vaikka tanssimalla tvn edessä. Jos minä erehdyn sanomaan jotain, se on riita. Jos erehdyn myös olemaan eri mieltä hänen kanssaan, se on riita. En ole koskaan puhunut kenellekään tästä, tosi nuorin lapseni sanoi minulle taannoin, että onkohan iskä narsisti, johon vastasin, että sillä on vaan huono itsetunto. Mutta tätä olen miettinyt jo vuosikausia, vai olenko minä vain hullu ja itse vaikka se manipuloida narsisti? Ja siitä taloudellisesta puolesta tai kotitöistä voidaan puhua myôhemmin, sillä siitä myös riittää puhumista. Kiitos, jos jaksoit lukea

Hei Nindra

Olin suhteessa joitain vuosia hyvin narsistisesti tai toksisesti käyttäytyvän ihmisen kanssa ja sinun kuvaamassasi on paljon kokemuksiani. Arvaamattomuus, ärtyneisyys, sellainen olo että jatkuvasti piti olla varuillaan, varpaillaan, yrittää miellyttää häntä... ja mikään ei lopulta riittänyt eikä mennyt oikein. Yhdellä kerralla jokin oli aivan ihanaa minkä tein ja toisella kertaa tämä täysin sama asia olikin aivan väärä. Välillä mietin että tämän ihmisen sisällä on kaksi persoonaa jotka eivät ole kosketuksissakaan toisiinsa. Monesti sanoin hänelle että hän on itse itsensä pahin vihollinen. Uhkailuja, kyllä vain. Meillä ne uhkailut liittyivät mm. toisiin naisiin. "Jos en saa sinulta tätä tai tuota, en pakota sinua. En voi pakottaa. Mutta haen tämän sitten joltain toiselta." Minulle oli miljoona sääntöä ja hänellä vapauksia. Minä uuvuin, hän ei. Minä sairaustuin suhteessa, hän ei. Mitä sain häneltä? Loppujen lopuksi empä juuri mitään. Luulin saavani jotain ainutlaatuista ja uniikkia, sellaista rakkautta mitä ei voi saada keneltäkään muulta. Koko tuo aika oli hyvin intensiivistä ja vuoristorataa. Tuntui kuin sama iso kiekko olisi pyörähtänyt aina ympäri. Oli ihanaa, onnea, pikku hiljaa siihen alkoi tulla säröjä ja sitten räjähdys. Ja koskaan ei tiennyt mistä tämä tuli. Syy löytyi aina ja se saattoi olla aivan mitätön ja tämän ympärille kehiteltiin sitten vaikka mitä otsikoita ja kyseenalaistettiin tunteeni ja rakkauteni. Tähän ihmiseen ei voinut luottaa. Häneen ei voinut nojata. Mutta hän kyllä pystyi luottamaan ja nojaamaan minuun.

Et ole hullu. Se että pohdit voitko sinä olla narsisti, on oikeastaan vastaus sinulle. Narsistit kun eivät oikein itsetutkiskele tällaisia asioita. Sinun lapsesi on myös pohtinut tätä.

Jatka itsetutkiskelua. Ota uusi suunta jos alkaa tuntumaan siltä että tuo myrkkyisyys riittää elämässäsi ja ansaitset ihanaa elämää itsellesi. Toivon sinulle voimia ja onneksi löysit tämän kontaktin. Täällä on meitä muitakin kokijoita ja näet ettet ole yksin. <3