Elämää piilonarsistin kanssa

[Sarvijaakko]

Piilonarsismi on kuin syöpä syövän keskellä. Itse puntaroin asiaa edelleen ja elän sellaisessa sumussa.. Ikään kuin eläisi sumussa, jonnekka on alkanut aurinko paistaa sumuverhon läpi. Sen huomaaminen on ollut järkyttävin asia. Joskus toivoo että ei huomaisi asiaa

[Perunamaa]

Hei Sarvijaakko,

Miten sinulla menee? Kirjoituksestasi on muutama kuukausi aikaa ja ihmettelen, ettei kukaan ole vastannut. Tai, en oikeastaan ihmettele. Tästä ei puhuta tarpeeksi, juuri ollenkaan.

Lise Leblanc käsittelee "female covert narcissist" teemaa brutaalin avoimesti. Kieltämättä, on aika ärsyttävää huomata, että itse olen luonteeltani selkeästi P.H.I.L (Protecting / Hero / Integrity / Loving) ja piilonarsistivaimolle se on sopinut oikein hyvin.

Osa 1:
https://youtu.be/BWUDLnMfH7Y

Osa 2:
https://youtu.be/gZeOPL4iFng

On aika hyväksikäytetty olo, vaikka vaimo ei tuota tarkoituksella ja tiedostaen teekään. Ei oikein voi ottaa asiaa puheeksi, koska siitä syntyy sota. Narsistillehan ei saa sanoa että se on narsisti. Sitäpaitsi, "covert narcissism" (piilonarsismi) ei näytä ulospäin "perinteiseltä narsismilta". Tämä on itselle sen verran tuore havainto, että kyseenalaistan vielä itsekin päivittäin sitä olenko analysoinut tilanteen oikein. Haluaisin olla väärässä, mutta en taida olla.

Itse yritän löytää keinoja saada omat voimani takaisin ja olla itselleni armollinen samalla kun opettelen keinoja olla lähtemättä piilonarsistin peleihin mukaan. Tästä ei voi oikein lähtekään kun on alle kouluikäinen lapsi vastuulla ja se selkeästi haluaa että vanhemmat pysyvät yhdessä. Tämä on tähän astisen elämäni suurin haaste, enkä ole aivan varma selviänkö siitä.

Kertokaa muutkin kokemuksistanne. Kiitos.

[Onelife]

Hei vaan toverit!

Kylläpä tuttua on. Myös minä olisin kiinnostunut siitä mitä ketjun aloittajalle kuuluu kun aikaa on kulunut aloituksesta jo tovi. Itse ajauduin jokunen aika sitten tutkimaan aihetta ikäänkuin vahingossa, kun pienen hetken ymmärsin ajatella myös itseäni. Voi sitä kohinan määrää päässä kun asioille alkaa tulla selityksiä ja kierre ja toistuva tapahtumien kulku alkaa selvitä. Lisen videot ovat myös minulle tuttuja. Olen saanut niistä voimia niinä aikoina kun olen jälleen meinannut unohtaa kokonaan itseni.

Piilonarsisti syö sinua pala palalta kunnes sinussa ei ole mitään jäljellä. Painaa syvimpään maanrakoon jonka jälkeen näyttää palasen taivasta saadakseen sinua nousemaan sen verran että voi iskeä taas lujempaa lujempaa uudelleen.

[Milli]

Omat kokemukseni eivät oikeastaan tänne parisuhdepuolelle kuulu kuin sitä kautta, että olen seurannut vanhempieni hankalaa parisuhdetta kymmmeniä vuosia ja joutunut jo lapsena vedetyksi siihen mukaan. Kumpikin haukkui toistaan minulle ja siä käytti minua jo ala-asteikäisestä jonkinlaisena terapeuttina itselleen, mikä oli hyvin vahingollista.
Äitini on todennäköisesti piilonarsisti (ohutnahkainen narsisti). Heidän suhteensa alkuaikona hän varmaan on ihaillut isää, mutta suhde muuttui halveksunnaksi ja kontrolloinniksi ja ennen isän kuolemaa äiti kohteli häntä todella inhottavasti; kuin paksunahkainen narsisti konsanaan. Äiti teki isästä itselleen lapsen ja jonkinlaisen apuminän ja me lapset jäimme aikalailla oman onnemme nojaan.

En tiedä tunnistatteko te naispiilonarsistin puolisot oitain samoja pirteitä, mitä itse havainnoin vanhempieni suhteesta.
*jatkuva erolla uhkailu, joka oikeastaan mahdollistui sillä, että isä meni hommaan mukaan. Sama näytelmä toistui ja toistui. Äiti uhkasi lähteä ja isä aneli jäämään (näin aikuisen olen miettinyt, että olisi ollut hauska nähdä, mitä tapahtuu, kun jonkun näytelmän kesken isä olisikin vetänyt eropaperit esiin ja sanonut "olet oikeassa, ei tämä näin voi jatkua, allekirjoitetaan nämä ja minä hoidan ne eteenpäin. Lähdetkö heti vai millä aikataululla?") Erouhkailu on henkistä väkivaltaa ja vallankäyttöä ja oma ätini on niin epäitsenäinen, että hänen oliis ollut hyvin vaikea lähteä.

*eri mieltä ei saanut olla. Äiti kyseenaliasti jatkuvasti erimielisyyksien yheydessä isäni mielenterveyden ja uhkaili soitaa paikalle ambulansiin, koska "isä ei selvätikään ole kunnossa". Tämä laajeni koskemaan myös minua

*äitini ajatus on kai ollut, ettäisän pitää taikoa hänelle hyvä elämä ja olo ilman että hän mitenkäänedes ilmaisee mtä haluaa. Äisti halusi isästä jonkinlaisen marionettinken, jota takaa ohjailisi.. suojassa ja ilman vastuunottamista. Onnistumiset olivat yhteisiä tai jopa äidin ansioita, virheet yksin isän. Piilonaristien on vaikeaa otta vastuuta itsestään, omasta onnellisuudestaan tai mistään muustakaan. Huono itsetunto ei kestä epäonnistumisia ja virheitä, eivätkä he näistä syistä uskalla tehdä isoja päätöksiä.

*arvelen, että piilonarsisti työntyy parisuhteeseen lahjapaketissa, jonka sisältä paljastuukin jotain ihan muuta. Hän haluaa tehdä itsensä tarpeelliseksi ja alkaa pyytämättä hyysätä ja hoivata ja tehdä palveluksia, sostuu kaikkeen.. eli esittää hylkäämisen pelossa jotain muuta kuin on. Hänen on hyvin vaikeaa ilmaista omia toiveitaan ja hän alkaa elää liikaa puolisonsa kautta. Tämä johtaaajanmittaan katkeruuteen ja hirvittävään kontrollointiin ja uhri tuntee tukehtuvansa. Piilonarsisti on loinen ja epifyytti, joka kuristaa uhrinsa hengiltä.
Tämä on pirullinen asetelma, joka alkuun vaikuttaa ihna hyvältä ja muuttuu pikkuhiljaa (kummankin vaikutuksesta, kun suostuuhan uhrikin peliin omalla tavallaan, kun yritää ratkoa tilannetta väärin keinoin)
Luulisin,että seksielämä kuihtuu aika pian ja asetelma saatta alkaa muistuttaa äiti-poika roolitusta. Uhria koulutetaan ja rangaistaan eri tavoin.. mykkäkoululla, huutamalla ja ehkä seksiä säännöstelmällä sen mukaan oletko kiltti vai et.

Hirveän hankalaa on marttyyrimainen käytös ja jatkuva syyllistäminen. Se menee aika pitkään läpi ja piilonarsisti näyttäytyy hyväntekijänä, uhrautujana, vaikkaa toiminta on pohjimmiltaan hyvin itsekästä ja palvele hänen omia tarpeitaan.

Helinä Häkkänen-Nyholmin kirja 100 kysymystä narsismista on hyvä, samoin Paula Salomaan kirjat. Jos ei halua tai pysty irtaantumaan kokonaan ainakaan heti, ehkä ymmärrys ilmiöstä auttaa pitämään omat rajat ja olemaan lähtemättä näytelmmiin ja peleihin mukaan. Eihän sellainen ihmissuhde ole kovinkaan hyvä, mutta oman mielentervyden suojeleminen on helpompaa, jos tietää mistä on kysymys.

Oma kielitaitoni ei ole kovin hyvä ja noiden videoiden katsominen on siinä vähän vaikeaa, mutta useampaan kertaan katsottuna pääsin paremmin jyvälle. Englannin kileellä on saatavilla enemmän ja parempaa tietoa kuin suomeksi. Kiitos noista linkeistä!

[Perunamaa]

Hei Milli,

Sitähän tämä on ollut, erolla uhkailua jo monta vuotta. Viime kerralla myönnyin, kirjotin eropaperit valmiiksi, pyysin tulostamaan ja sanoin että aletaanpa etsiä sinulle uutta asuntoa. Ei halunnutkaan lähteä. Sovittiin ettei enää erohöpötyksiä. Kolme päivää siinä meni kun sama kaava toistui taas.

Ikävintä tässä on se, etten ole aivan varma onko vaimo piilonarsisti vai ei. Kaikki tunnusmerkit täyttyy, mutta suurimman osan ajasta kaikki on ihan ok.

Toivon olevani väärässä ja toivon, että suhteemme korjaantuu, mutta luulen että se on vain toiveajattelua. En enää pelkää eroa, pelkään että tämä tilanne vuosien saatossa vain pahenee, vaikka juuri tänään kaikki on "hyvin".

[Milli]

Ikävintä tässä on se, etten ole aivan varma onko vaimo piilonarsisti vai ei. Kaikki tunnusmerkit täyttyy, mutta suurimman osan ajasta kaikki on ihan ok.

Harvoinhan sen varmasti saa tietääkään. Narsistisesti käyttäytyvät eivät juuri itse hakeudu tutkimuksiin, eikä maallikko voi toisia diagnosoidakaan. Vaikeuksia parisuhteisiin tuo Suomessa yleinen välttelevä kiintymyssuhdemalli, läheisriippuvuus, muutkin persoonallisuuden ongelmat kuten mm. vaativa persoonallisuus, traumatausta, neurokirjon ongelmat.
Vaikkei varsinaista syytä tiedä, jonkun ongelman tunnistamiseen riittää ihan tunne, ettei parisuhde suju, eikä siinä ole hyvä olla. Onko syy puolisossa, itsessä vaiko olemmissa vaatii syvempää tutkimista.

Onko teidän mahdollista hakeutua pariterapiaan? Narsistinen ihminen kai aika harvoin sinne haluaa, mutta ajan voi varata yksinkin, jotta voi ammattilaisen kanssa pohtia parisuhteen tilaa. Samoin kuin parisuhteen ongelmien vaikutusta lapsiin. Vanhempien parisuhde on lasten koti ja vaikutukset kohdistuvat heihinkin. Millasen parisuhdemallin lapset saavat, millaisen mallin ongelmien ja ristiriitojen ratkaisusta, miten toista kohdellaan ja mihin suostutaan.

Itse olen jäävi asiassa, kun olen kärsinyt todella paljon vanhempieni toimimattomasta suhteesta. En halua ketään neuvoa, mutta pohdittavaksi haluan nostaa vanhempien parisuhteen vaikutukset lapsiin.
Molemmat omat vanhempani syyttelivät, että joutuvat meidän takiamme olemaan yhdessä.. että me lapset olemme kärsimykseen syyllisiä ja olemassaolomme ongelma. Vuosikymmeniä kestäneenä se oli outo aivopesu, kannoin syvää syyllisyyttä ja koin, etten saa olla onnellinen, kun äitikään ei ole. Hän tätä enemmän jauhoi.
Hassua miten äärettömän lojaaleja lapset ovat vanhemmilleen. Itsekin ajattelin, että isä on niin yksin ja yritin olla isän kaveri ja tuki ja toisaalta riitatilanteissa laukaista tilanteen jollakin. Lapset voivat olla hassuttelevia pellejä, yrittää lopettaa riidan hokuttelemalla räyhäävän vanhemman itsensä kimppuun suojellakseen toista vanhempaa, olla näkymättömiä. Meilläkään lasten ongelmille tai tunteille ei ollut tilaa.
Eli ainakin se vara on hyvä pitää, ettei lapsi joudu millään olemaan syy sen paremmin jatkaa suhdettakuin erotakaan. Aikuiset tekevät päätökset ja kantavat niistä vastuun.

Toimimattoman parisuhteen merkkejä:
*ongelmia ei voida käsitellä
*puolisoa joutuu pelkäämään tai varomaan sanomisiaan, ettei tämä suutu
*puoliso ei koskaan pyydä anteeksi
*puoliso ei myönnä virheitään
*puoliso ei osaa lainkaan nauraa itselleen ja virheilleen
*määräily, rajoittaminen, kontrollointi
*liiallinen mustasukkaisuus
*puolisoille on eri säännöt (vaikkapa toinen kritisoi koko ajan, mutta häntä ei saa lainkaan kritisoida mistään)

Oma lapsuudenkotini oli hankala ympäristö, isällä ongelmia mielenterveytensä kanssa ja äiti käyttäyti monella tapaa kuin piilonarsisti. Pitkässä parisuhteessa olin pikkuhiljaa alkoholisoituneen miehen kanssa kunnes erosin vaikkei ex-puolisoni sitä olisi halunnut. Päihdeongelmaisen käytös on yhtä itsekeskeistä ja läheiselle raskasta kuin on narsistin. Olenkin vanhemmiten väsynyt vaikeisiin ihmissuhteisiin ja yritän vähän karvalakkimallin seulalla karsia raskaita ihmisiä pois:
Jos jonkun ihmisen seurassa ja tapaamisten jälkeen on aina paha olla, se on hyvä merkki, samoin se, jos toinen ei koskaan pyydä anteeksi, haukkuu koko ajan muita ihmisiä, ei pysty nauramaan itselleen, eikä siihen ihmissuhteeseen liittyviä ongelmia voi käsitellä ilman riitaa.

Voimia sinulle ja muillekin! Usein nämä ovat hitaita prosesseja; kestää pitkään tulla ongelmista tietoiseksi vaikka ne hiertävätkin jollain tapaa ja omaan tilanteeseen sopivat ratkaisutkin vaativat aikaa kypysäkseen. On niin petollisen vaivihkaista, miten oma itsetunto vaurioituu ja murenee ja elämänilo niukkenee. Koitetaan niistä pitää kuitenkin kiinni ja suojella itseämme!

[Onelife]

Hei taas!

Millin kirjoittamaan liittyen on välitettavasti helppo todeta että kaikki mainitsemasi kohdat kuulostavat hyvin tutuilta ja myös itse olen elänyt ne monesti.

Erolla uhkailu tuli kuvioon mukaan hyvin varhaisessa vaiheessa ja se tulee jos nyt ei jokaisen vastoinkäymisen yhteydessä niin jokatapauksessa aivan liian usein. Asia viedään todella pitkälle. Hän kaikin tavoin antaa ymmärtää että nyt hän sitten lähtee, kunnes minä juurikin anelemalla olen saanut hänet vielä jäämään. Tunnen että ei ole vaihtoehtoa koska jos näin en tekisi, hän lähtisi.

Minun kokemukseni mukaan piilonarsistin kanssa saa "näennäisesti" olla eri mieltä. Jos asia kuitenkin on sellainen josta ei sitten oikeasti saisi ollakkaan, siitä on varmasti seurauksia. "Voidaan sopia niin mutta..." Riitatilanteissa joissa minun olisi oltava eri mieltä tai toimittava ilmeisesti hänen mielestään itsekkäästi myös minun terveyttäni, niin henkistä kuin fyysistäkin kyseenalaistetaan. Selitys täytyy löytyä jostain.

Tuo lahjapakettivertaus on vailla vertaansa. Yhteiseen elämään on tultu todellakin lahjamaisesti ja nimenomaan viihdytettäväksi ja palvottavaksi ja kyllä, ilman vastuuta tulevasta ohjelmasta tai sen onnistumisesta saati epäonnistumisesta. Uhrilta lahjan arvo ei myöskään tule unohtumaan. Sen arvoa ja korvaamattomuutta piilonarsisti muiden luonteenpiirteidensä johdosta jaksaa kyllä hehkuttaa.

[Onelife]

Omalla kohdallani piilonarsismista tietoiseksi tuleminen on selkeyttänyt asioita mutta toisaalta myös hankaloittanut omaa jaksamistani. Virallista diagnoosia asiasta ei ole mutta yhtymäkohtia piilonarsismiin tunnistan puolisossani valitettavan paljon. Meillä on pitkä parisuhde takana. Vaikeuksia on usein mutta hyvääkin aikaa on. Vaikeuksien ajat ovat erittäin uuvuttavia. Ajat siinä välissä menevät hyvin kun ei ajattele asioita ja on varuillaan. Haluaisin edelleen jatkaa mutta kuinka tällaisiin asioihin tehdään muutoksia kun sitähän ne vaatisivat?

[Mielitilaherkkä]

Jepjep, piilonarsismi hyvinkin tuttua ex-poikaystävän kautta. En nähnyt asiaa edes eron jälkeen ja pysyimme "ystävinä" vielä aloittaessani suhteen nykyisen miehen kanssa. Ex vain imuroi tietenkin tietoa ja esitti olevansa huolissaan, että onkohan suhde nyt ihan hyvä minulle. : D Oli niin perkeman hyvä manipuloimaan, etten huomannut mitään, kunnes heittäytyi martyyriksi ja estin hänet kaikkialla.

Se on nimenomaan sitä mitä sanoitkin Sarvijaakko: syöpä syövän keskellä. Olen itsekin ollut sumussa, jossa puntaroin olenko jotenkin päästäni sekaisin, kuvittelinko tämän kaiken? Yritänkö vain tehdä oloani paremmaksi, koska minut jätettiin? Lopulta 3v eron jälkeen tuli romahdus, kun ystävä tutustutti minut narsismiin ja lateli valittuja sanoja ex:stä. Nyt 5-vuotta kaiken tuon paskan jälkeen tiedän, ettei minussa ollut mitään vikaa ja toinen on vain manipuloinut minua niin taitavasti, etten ole tajunnut asiaa. Edelleen on hetkiä, kun kuulen tietyn kappaleen tai näen kuvan, joka muistuttaa ajoista 5-vuotta sitten ja tulee epätodellinen olo.

Narsku-ex onkin nyt koittanut päästä takaisin päähäni stalkkaamalla ystävien ig-tarinoita ja häiritsemällä nuorempaa veljeäni ja ihan siinä onnistunutkin. Ketuttaa suunnattomasti.

Toivottavasti Sarvijaakko saat keskusteluapua ja pääset sumussa elämisestä eteenpäin.

[Milli]

Haluaisin edelleen jatkaa mutta kuinka tällaisiin asioihin tehdään muutoksia kun sitähän ne vaatisivat?

Moni, jolla on narsistisia piirteitä ei näe mitään vikaa itsessään, joten korjattaa ei ole.. siis hänessä. Halu tai kyky pariterapiaan voi olla vähäinen. Ne muutokset taitavat usein jäädäpelkästään sen toisen osapuolen kontolle ja se on iso osa ongelmaa. Yksin kun ei kahden ihmisen välstä suhdetta pysty korjaamaan. Omakohtaisesti olen nähnyt sen äitini kanssa ja päihdeongelmaisen entsen puolisoni kanssa. Sellainen ihmissuhde on kin kärryt, jonka toinen pyörä on lukittu; vedät ja vedät ja se pyörii ympyrää.. Mietin, mikä ihme sai minut (ja saa monet muut) jatkaamn yksikseen vetäistä ja yrittämistä voimiensa äärirajoilla.. Varmaankin oma rikkinäisyys, opittu rooli ja tavat asettua ihmiisuhteeseen.

Senhän tietysti voi aina tehdä, että hakee apua ja hoitaa itseään. Jos on mielekästä tekemistä ja muita toimivampia hmissuhteita, sen hankalan ihmissuhteen painoarvo ja vaikutus elämään ja omaan terveyteen pienenee ja ehkä voi oppia suhtautumaan toisen käytökseen toisella tavalla, jolloin se ei vahingoita niin paljoa.