KESKUSTELUFOORUMI

Huomenta vertaistukilaiset
Erosin kolme päivää sitten narsisti miesystävästäni. Ei asuttu yhdessä, ei mitään yhteistä, on/offia, kylmästä lämpimään viikon välein, kesti lähes 3v. Muutamia kuukausia sitten aloin tosissani miettii, et tää tyyppi täytyy ol narsisti. Mut sit tuli just näitä hyviä hetkiä ja aikoja, joten se ajatus, et hän ois narsisti, meni aina pois näiden hyvien hetkien myötä. Mut sit jossain kohtaa, ku hän teki aina vaa uudestaan ja uudestaan näitä katoamistemppujansa, niin mä en enää ruikuttanutkaan perään. Annoin olla. Otin kyl sit takas, yleensä viikon kesti hyvää ja viikon tää paska. Mut näin jälkeenpäin ajateltuna huomasin, et tään miehen (en kyllä käyttäis sanaa mies tämmösestä ihmisestä)Mut kuitenkin, se käytös muuttui entistäkin törkeämmäksi, alkoi haukkuu mun ulkonäköä, vihjaili muista naisista, kun jouduin sairaalaan, niin ei osoittanut minkäänlaista välittämistä, kun olin rukousillassa, ja hän tiesi sen, niin tuli viestii, et nussin siel. Kaikkee aivan järkyttävää täs ollut. Ja mulle tuli nyt vaa sit viimeinen niitti 3 päivää sit. En oo ees vastaillut hänen viesteihis enää. Enkä ees tunne kaipuuta, en vähääkään. Sitä oikein ihmettelen, et näinkö helppoa tämä ero sit olikin. Vai onko tää ny vaa tyynty jonkun myrskyn edellä. Mua painavin tunne on täl hetkel se, et miten tyhmä oon ollut. Miten oon antanut itselleni tehdä kaiken sen mitä ton äijän taholta oon kestänyt. Mä oon sairastunut tänä aikana, fyysinen ja psyykkinen terveys huonompi kuin koskaan mun elämässä, oon 49v. Viimeisessä haukkumisviestissään tää mies kirjoitti, et muistutan eläintä, mun pitäis juosta laitumelle, siellä mulla on ystäviä, mee karsinaan, syö heinää. Kukaan ei mua kattele, paitsi puutteesolevat ja mun pillu pitäis kursia kasaan ja muutenkin voimistella. Nämä siis 3 päivää sitten. Nyt tämä paska eilen aloitti viestittämään, että oon parasta mitä hällä on ollut ja mun kans oli niin hyvä olla eikä tuu parempaa saamaan ym ym. En oo vastannut näihin tämmöisiin yhtään mitään. Hän kysyi, et voidaanko ol sovussa. Ei mua kyllä kiinnosta olla edes hänen kaa sovussa saati kaveri. Ei, mä haluan, et se ihminen ei vaikuta mun elämään enää mitenkään, mitään kautta. Siksi mä haen jo uutta asuntoakin, eri kaupunginosasta. Vastasin hälle vaa, että en riitele. Siitä hän sit innostui luulemaan, et nyt ollaan kavereita. No siihen viestiin en taas vastannut mitään. Nää on kyllä semmosia iilimatoja, et tarraavat kyl heti kii kovaa ku vähänkään antaa siimaa tai he luulee niin.
Ootteko te kukaan päässeet ns helpolla irti narsistista? Mietin vaa nyt, et alkaako se tekemään mulle ns myyräntyötä. Jotain paskaa mistä mä en tiedä. Mustamaalaus esim.

Hyvä kun erosit. Kylmää ja kuumaa vuorotellen. Niin tyypillistä narsisteille. On/off suhteet myös tyypillisiä näille tyypeille. Ei ne muutu. Meillä monilla samoja kokemuksia kuin sinulla. Nyt vaan katse eteenpäin vaikka kuinka kipeältä tuntuisi. Voimia sulle! Ansaitset parempaa.

Hei, ihan kauhea olo itselläkin ja tarinat täällä niin tuttuja. Vuosi erosta on /off tapailusuhteesta ja en ole vieläkään toipunut. Mies tuli uudelleen muutaman vuoden eron jälkeen takaisin elämääni valehdellen ja luvaten vakavaa suhdetta kanssani mutta ihan täyttä valhettahan se oli. Tarkoitus oli vain koukuttaa minut uudestaan kun hänellä ei ilmeisesti just silloin ketään seksikumppania ollut. Annoin viimeisen mahdollisuuden hänelle.Juuri kun aloin luottamaan häneen niin alkoi ne samat ongelmat kuin aiemmin. Vetäytyminen hiljaisuuteen, kummalliset katoamiset ja hän ei vastaillut viesteihin. Mitään ongelmia hän ei kyennyt selvittämään kasvotusten. Meni lukkoon ja kivettyi kun yritin puhua. Puhuttamuus vaivasi välilläme kokoajan. Halusin puhua asioista mutta hän meni piilon. Varsinkin kun kesä läheni niin alkoi sinkkuelämä hänellä polttelemaan sisus kaluissaan. Salaa tapaili muita. Juhannuksen lähestyessä katosi täysin ja petti lupauksensa yhteisestä juhannuksen vietosta. Itselläkin kokemus siitä että kun sairastuin ja olin toipumisvaiheessa kotona niin eipä minun terveydentilani häntä kiinnostanut. Käytti tilaisuutta hyväkseen riekkua baareissa muita naisia liehitellen kun tiesi etten kainalosauvoilla lähde kotoa mihinkään. Ajattelin usein että jos joutuisin vaikka vakavaan onnettomuuteen ja siitä sairaalaan niin tuskin hän edes kävisi minua katsomassa. Selittäisi ettei pääse työkiireiden vuoksi tai muilla'tekosyillä.Empatiakyvyn puute näkyi monessa asiassa välittämisen puutteen lisäksi. Olin jatkuvasti onneton ja yksinäinen kun kaikki oli niin epävarmaa en enää uskaltanut loppujen lopuksi edes ottaa tiettyjä asioita puhuen esiin kun pelkäsin että tulen TAAS hylätyksi. Viimeisenä iltana hänen ollessa luonani näin hänen naamallaan oudon omahyväinen virneen. Tiesin jotenkin alitajunnassa että hän on löytänyt uuden naisen ja tulee hylkäämään minut. Ja niin kävi. Jotenkin sitä alkoi jo lukemaan kehonkielen merkkejä. Intuitioon oli oikeassa.

Jatkuvaa vuoristorataahan se elämä tällaisen myrkyllisen ihmisen kanssa vaan on. Pakkohan se on lopuksi itselleenkin myöntää. Toipuminen ja irtaantuminen on hidas ja pitkä prosessi, sillä toipumisen tiellä olen vaikka tunnetasolla olen vieläkin hänessä kiinni. En koskaan halua häntä enää takaisin. Se on ainut asia josta olen varma. Toivon vaan että noi tunteet kuolisivat nopeasti

Tsemppiä meille kaikille samassa tilanteessa oleville!

Täällä myös ihan tuore ero narsistista. Olen mies.

Kolme viikkoa sitten muutin pois. Nyt maanantaina käydessäni hakemassa tavaroita pois, hän kertoi löytäneensä uuden ja paremman miehen. Olisi kuulemma pitänyt paljon aikaisemmin jo erota. Uusi mies rempannut taloakin jo...

On jotenkin niin pöllähtänyt olo. Hyvä että löysi uuden miehen, mutta oli kyllä super nopea liikkeissään.

Ahdistava puristus piinaa. Se "väärä" ja "normaali" takaisinpaluun mahdollisuus/ovi on nyt naulattu kiinni. Hyvä niin. Mutta miksi tässä tilanteessa minua niin valtavasti ahdistaa? No, olenhan vain nössö, impotentti, huorissa kävijä, tyhmä, välinpitämätön, nyrkkeilysäkki ja kaiken mahdollisen paskan ja jätteen pohjaton kaivo. Ja hänellä nyt maailman ihanin mies siellä nu**ittavana...

Minulla vielä paljon tavaraa mitä pitää hakea. Toivon että ei hakemisen yhteydessä tule konfliktia... Ositukset levällään. Kaikki vielä niin auki erossa...

Kiitos tänne ryhmään pääsystä.

Riekaleina

Voimia teille irtipäässeille Itse vielä 24 vuoden jälkeen suhteessa. Taloudellisesti ei ole mahdollista minun vielä lähteä, tai tekosyyhän se taitaa olla.

Onneksi löysin tämän vertaistukiryhmän, moneen asiaan ovat silmät avautuneet. Toivoisin, että ukko löytäisi uuden, sitten olisi pakko viimein lähteä.

Mies käytti niin salakavalasti henkistä väkivaltaa, että syytin kaikesta aina itseäni. Olen psyykkisesti sairastunut tämän suhteen aikana, mies saavutti päämääränsä, olen hullu akka.

Riitelystä ei tule ikinä mitään, vaan hän puhuu minut pyörryksiin ja minä pyydän lopulta anteeksi. Asiat kiertävät kehää.

Kun esittää taas ihanaa, tulee ajatus: "No eihän tässä mitään ongelmaa olekaan". Noita hetkiä varten olen kirjoittanut muistiin hänen törkeitä sanomisiaan minusta. Ne palauttaa takaisin maan pinnalle.

Riekaleina kirjoitti: 21 Kesä 2023, 13:55 Täällä myös ihan tuore ero narsistista. Olen mies.

Kolme viikkoa sitten muutin pois. Nyt maanantaina käydessäni hakemassa tavaroita pois, hän kertoi löytäneensä uuden ja paremman miehen. Olisi kuulemma pitänyt paljon aikaisemmin jo erota. Uusi mies rempannut taloakin jo...

On jotenkin niin pöllähtänyt olo. Hyvä että löysi uuden miehen, mutta oli kyllä super nopea liikkeissään.

Ahdistava puristus piinaa. Se "väärä" ja "normaali" takaisinpaluun mahdollisuus/ovi on nyt naulattu kiinni. Hyvä niin. Mutta miksi tässä tilanteessa minua niin valtavasti ahdistaa? No, olenhan vain nössö, impotentti, huorissa kävijä, tyhmä, välinpitämätön, nyrkkeilysäkki ja kaiken mahdollisen paskan ja jätteen pohjaton kaivo. Ja hänellä nyt maailman ihanin mies siellä nu**ittavana...

Minulla vielä paljon tavaraa mitä pitää hakea. Toivon että ei hakemisen yhteydessä tule konfliktia... Ositukset levällään. Kaikki vielä niin auki erossa...

Kiitos tänne ryhmään pääsystä.

Riekaleina

Tsemppiä! Olin itse samassa tilanteessa noin vuosi sitten. Ero, muutto erilleen (tosin ex-vaimo muutti pois). Mulla on noin vuoden ajan kestänyt päästä kaikista niistä piinaavista ajatuksista mitä avioliittoon ja sen päättymiseen liittyi. Kaikista syytöksistä milloin mistäkin, pettämisistä ja valehtelusta, hyväksikäytöstä, haukkumisista. Ja joo, mun exä myös löysi uuden miehen hyvin nopeasti (tai itse asiassa oli jo löytänyt ennen meidän eroa). Ja sain myös kuulla kuinka tämä uusi mies on niiiin ihana ja hyvä sängyssä.

Joten kovin tutulta kuulostaa toi mitä kirjoitit ja voin samaistua hyvin tunteisiisi mitä käyt läpi tällä hetkellä. Jos susta tuntuu siltä että kaipaat apua niiden asioiden käsittelemiseen niin suosittelen hakemaan tilanteeseen apua. Itse olen aloittanut psykoterapian ja siitä on ollut tavattomasti hyötyä. Mulle oli aluksi vaikea myöntää itselleni että tarvitsen apua mutta lopulta kun hain apua, se tuntui heti oikealta ratkaisulta. Olen sen avulla oppinut näkemään itseni ja luonteenpiirteeni uudessa valossa ja tunnistamaan ajatusmalleja jotka ovat olleet itselleni haitallisia. Ja oppinut myös käsittelemään läpikäymiäni tunteita ja ymmärtämään mitä tällainen valtava henkinen kuorma ihmiselle aiheuttaa. Ja ennen kaikkea olen oppinut olemaan itselleni armollinen.

Kehotan myös asettamaan selkeät rajat exällesi. Sanoit että teillä on vielä eron myötä käsiteltäviä asioita. Pysy tiukkana ja asiallisena ja pidä yhteydenpito mahdollisimman minimissä ja asiallisena. Pyri olemaan provosoitumatta jos exäsi koittaa provosoida. Mun oma kokemus oli että exäni yritti vielä eron jälkeen kontrolloida elämääni, syyttää minua kaikesta, haukkui, meni asiattomuuksiin jopa siinä määrin että harkitsin lähestymiskiellon hakemista. Lopulta hain tilanteeseen apua asianajajalta joka otti yhteyttä exääni ja kertoi mitä seurauksia tällä häirinnällä on jos se ei lopu. Tämä tuntuu tepsineen ja tämän yhteydenoton jälkeen exäni on pysynyt viestinnässään kutakuinkin asiallisena.

Jos teillä on lapsia niin koita pitää yhteydenpito minimissä ja rajaa se vain lapsiin liittyviin asioihin. Toki se ositus ym pitää käsitellä mutta sen jälkeen kaikki kontaktit minimiin. Jos ei ole lapsia niin yhteydenpito kannattaa katkaista kokonaan. Jossain kohtaa kun aikaa on kulunut, exäsi saattaa koittaa pyrkiä olemaan väleissä kanssasi ja esittää ystävällistä, ehkä haluaa olla "ystävä". Muista että se on vain esitystä. Se on vain narsistin tapa pitää sinut ikään kuin talutusnuorassaan ja jossain kohtaa tämä "ystävyys" kääntyy kontrolloinniksi tai hän saattaa haluta sinulta palveluksia. Älä mene siihen lankaan.

Tervetuloa omasta puolestani foorumille. Täällä ollaan samassa veneessä

Ja vielä kerran tsemppiä! Omasta kokemuksesta tiedän että tuossa vaiheessa voi tuntua siltä että noista kokemuksista on mahdoton päästä yli mutta kyllä niistä pääsee. Se vie aikaa ja henkisiä voimavaroja valtavasti mutta kyllä se jossain vaiheessa helpottaa. Älä myöskään syytä itseäsi siitä mitä on tapahtunut ja mitä tunnet tai siitä jos sinusta nyt tuntuu että et pääse piinaavista ajatuksista eroon. Ne tunteet ovat aivan normaaleja tuossa tilanteessa ja pitäisi olla suunnilleen psykopaatti jos ei olisi aivan romuna. Mutta se helpottaa ajan myötä.

Kiitos Tuukka.

Minua ahdistaa. Varmaan ylävatsa kohta räjähtää.

Kun muistelee mitä helvettiä se elämä oli, niin siihen en mitenkään halua palata. Mutta kun niitä hyviäkin aikoja oli. Ja aina kun ne hyvät muistot tulevat pintaan, niin tuntuu että elämällä ei ole enää mitään väliä.

Ensi viikolla alkaa työt. Kolmen viikon kesäloma ohi. Tuntuu hullulta että kun loma alkoi ja muutin pois niin tässä loman aikana tuon yhden elämä on alkanut ja elää uutta paratiisia siellä. Ja kun samalla itse vain olen. Mitä minulla on - ei mitään. Paitsi se että olen fyysisesti vapaa nyt...

Ja mikä hullua, palaisin takaisin tuonne matalalla kynnyksellä. Tämä on jotain niin käsittämätöntä. Miten ihminen voi manipuloida toisen tällaiseksi? Ymmärrän paremmin kuin hyvin sen, miksi moni ilmeisesti palaa sinne huonoon suhteeseen. Mutta - uskon olevani niin vahva, että en palaa. Ja mitenpä sinne palaisikaan kun on uusi isäntä talossa...

On tämä niin sekavaa...

Hyvää juhannusta kaikille.

Riekaleina

Yhteisiä lapsia ei ole.