KESKUSTELUFOORUMI

Olen kokenut parisuhteessani sellaista, että minulle nauretaan kun olen itkenyt, mies on mennyt rauhassa nukkumaan kesken riidan ja jättänyt minut itkemään, halutaan kontrolloida kenen kanssa liikun koska "kaikkihan vihaavat tuota, miksi sinä vietät aikaa tuollaisten idioottien kanssa" ja syyllistetään minua edelleen suhteista tai epäillään "etten ole kertonut menneisyydestäni koko totuutta". Tässä on siis kyse suhteista, joita minulla on ollut ennen kuin olen tavannut mieheni. Olen miettinyt pitkään, olenko tekemisissä narsistin kanssa. Olen saanut masennusdiagnoosin suhteen aikana. Mies pyytää minulta välillä käytöstään anteeksi, mutta en tiedä, mikä kaikki on opeteltua anteeksipyyntöä minut pitääkseen. Olen halunnut erota ja jättänytkin hänet useamman kerran, tai yrittänyt jättää. Mies sanoo, että olen esittänyt onnellista koko suhteen ajan ja takertuu siihen, ettei ole voinut tietää minun hautovan tällaista. Olen yrittänyt selittää, että minulla on ollut paljon hyviäkin hetkiä, enkä silloin ole halunnut valittaa. Olen mielestäni yksiselitteisesti tuonut ilmi, etten ole voinut hyvin ja toivonut muutosta. Silloin hän on sanonut että älä jaksa aloittaa riitelyä tai aina hänessä on joku vialla. Nyt tunnen syyllisyyttä myös hyvistä hetkistä. Vallitsevat tunteet ovat syyllisyys, häpeä ja hämmennys. Olen pyytänyt omaa aikaa miettiä suhdetta enkä tiedä, miten löytäisin rohkeuden lähteä. Salaan osalta ystävistäni, että olemme vielä tekemisissä. Mietin myös, olenko vain itse herkkä ja kuvitellut kaiken. Tarvitsisin apua. Mies puhuu kuinka rakas ja ainutkertainen olen. Selitykseni on sekavaa, mutta on haastavaa saada yhteen aloitukseen tiivistettyä näitä kokemuksia.

On ilmeistä että parisuhteen vuorovaikutus on jollain tavoin tulehdustilassa. Kuulostaa siltä ettet tule ymmärretyksi ja miehen kommentit ja toiminta ovat mielestäni epäkunnioittavia. Sanoisiko mies samoja asioita jos paikalla olisi muita, etenkin sellaisia joiden silmissä mies pitäisi tärkeänä olla edukseen? Se yleensä paljastaa sekä sen onko toiminta hyväksyttävää ja toisaalta tietoista. Mies ehkä kokee kirjoittamasi perusteella epävarmuutta, riittämättömyyttä ja syyllisyyden tunteita eikä osaa ilmaista näitä omina tunteinaan vaan kääntää ne sinun parjaamiseksi. Tällainen vaikutelma minulle syntyy.

Oma kokemukseni on että "kuvittelenko vain", on yleensä selvä merkki siitä että jotain hähmäistä tapahtuu. Olen havainnut lukemattomia kertoja mm. työyhteisössä sen, että oman pään sisällä kytenyt epäilys esimerkiksi jonkinlaisesta piiloisesta kiusaamisilmiöstä tai jonkun ihmisen epämääräisestä toiminnasta on tullut muidenkin tarkkasilmäisten havaitsemaksi, vaikka olisin itse kyseenalaistanut ilmiön mielessäni tai jopa ajatellut että olen kuvitellut tai yliherkkä. Parisuhteessa vähemmän tarkkailijoita joten omaan kokemukseen täytyy luottaa. Vaikein oppi itselleni on ollut se että omia tunteita täytyy uskoa. On paljon asioita joista ei tule saamaan sen luotettavampaa informaatiota. Täytyy vain toimia tunteen pohjalta. Se, miten näitä tilanteita sitten lähtee ratkomaan on hankalampaa

Jos suhteessa on myös kunnioitusta, lämpöä, iloa ja luottamusta, saattaisi parisuhteen vuorovaikutuksen tutkiskelu terapeutin tuella olla hyödyllistä. Jos elämänvoimasi on suhteen takia syöty, pelkäät miestä tai suhteessa on valehtelua ja manipulointia, on tilanne jo vakavampi ja voimavarat kannattaa ehkä käyttää oman mielenterveyden pelastamiseen.

Voimia syksyyn!

Kirjoitan ensimmäistä kertaa. Mietin miten tästä helvetistä pääsee eroon? Pelkään. Onko järkevää ilmoittaa erosta kasvotusten, kasvotusten kahdestaan vai julkisella paikalla vai viestillä. Osaisiko joku kertoa ? Pelkään sitä ahdistuksen määrää mikä on edessä. Haluaisin olla jotenkin valmistautunut tuohon suhteen päättämiseen. Pakokauhu tulee kun tietää, että olo huononee hetki hetkeltä ja ero on sitä rankempaa mitä pitempään tämä jatkuu. Itse vaan heikkenee.

Auringonhattu kirjoitti: ↑04 Syys 2023, 14:03 Olen kokenut parisuhteessani sellaista, että minulle nauretaan kun olen itkenyt, mies on mennyt rauhassa nukkumaan kesken riidan ja jättänyt minut itkemään, halutaan kontrolloida kenen kanssa liikun koska "kaikkihan vihaavat tuota, miksi sinä vietät aikaa tuollaisten idioottien kanssa" ja syyllistetään minua edelleen suhteista tai epäillään "etten ole kertonut menneisyydestäni koko totuutta". Tässä on siis kyse suhteista, joita minulla on ollut ennen kuin olen tavannut mieheni. Olen miettinyt pitkään, olenko tekemisissä narsistin kanssa. Olen saanut masennusdiagnoosin suhteen aikana. Mies pyytää minulta välillä käytöstään anteeksi, mutta en tiedä, mikä kaikki on opeteltua anteeksipyyntöä minut pitääkseen. Olen halunnut erota ja jättänytkin hänet useamman kerran, tai yrittänyt jättää. Mies sanoo, että olen esittänyt onnellista koko suhteen ajan ja takertuu siihen, ettei ole voinut tietää minun hautovan tällaista. Olen yrittänyt selittää, että minulla on ollut paljon hyviäkin hetkiä, enkä silloin ole halunnut valittaa. Olen mielestäni yksiselitteisesti tuonut ilmi, etten ole voinut hyvin ja toivonut muutosta. Silloin hän on sanonut että älä jaksa aloittaa riitelyä tai aina hänessä on joku vialla. Nyt tunnen syyllisyyttä myös hyvistä hetkistä. Vallitsevat tunteet ovat syyllisyys, häpeä ja hämmennys. Olen pyytänyt omaa aikaa miettiä suhdetta enkä tiedä, miten löytäisin rohkeuden lähteä. Salaan osalta ystävistäni, että olemme vielä tekemisissä. Mietin myös, olenko vain itse herkkä ja kuvitellut kaiken. Tarvitsisin apua. Mies puhuu kuinka rakas ja ainutkertainen olen. Selitykseni on sekavaa, mutta on haastavaa saada yhteen aloitukseen tiivistettyä näitä kokemuksia.

Hei! Tunnistan viestistäsi henkisen väkivallan, narsistisen kaltoinkohtelun. Tässä ei ole kysymys vuorovaikutusongelmista. Älä missään tapauksessa lähde mihinkään parisuhdeterapiaan, koska tämä ei ole parisuhdeongelma, vaan olet ihan taatusti tekemisissä narsistin kanssa, joka sinua manipuloi. Se on 100% hänen ongelmansa.
Tuon olen kuullut lukuisilta ihmisiltä, että miten narsisti saattaa mennä nukkuman kesken riidan. Hänhän sen riidan aloittaa, eikö, ja siirtää sillä kaiken stressinsä sinuun. Hän voi mennä sitten nukkumaan, kun sinä jäät turhautuneena ja ahdistuneena itkemään. Hakee omalle stressille helpotusta, ja samalla sabotoi sinua estämällä untasi.
Kontrollointi, mustasukkaisuus... Auringonhattu, tuossa on kaikki henkisen väkivallan, emotionaalisen manipulaation ja narsistisen kaltoinkohtelun merkit mitä minunkin suhteessa oli, ja sinun hämmennys on myös yksi iso merkki! Et ole kuvitellut sitä. Olen tästä 100% varma.

Sinun on tärkeää ymmärtää, että tämä mies ei joko halua ymmärtää sinua, tai vielä pahempaa, ymmärtää kyllä, mutta ei välitä siitä, tai haluaa sinulle jopa pahaa. Eli hänelle sinun ei kannata ilmaista että esim. haluat muutosta. Mitä vähemmän enää kerrot hänelle siitä miltä sinusta tuntuu, sen parempi. Hän todennäköisesti käyttää sitä kaikkea sinua vastaan ja yrittää heikentää sinua. Näin kävi minulle. Mitä nopeammin saat häneen etäisyyttä ja mitä enemmän, sen parempi. Ole varovainen, koska ainakin minun suhteessa väkivalta kiihtyi hurjasti kun narsisti alkoi huomata että tiedän missä mennään – kuka hän on, että hän valehtelee minulle, että hän yrittää manipuloida ja heikentää minua, ja niin edelleen. Tein sen virheen hänelle, että yritin saada hänet tunnustamaan tätä kaikkea! Jälkiviisaudella ymmärrän, että parasta olisi ollut kaikessa hiljaisuudessa pakata laukut ja poistua vaikka keskellä yötä narsistin huomaamatta. Ole varoinen, ota etäisyyttä, hanki tietoa esim. “narcissistic abuse” “covert emotional abuse” hakusanoilla ja pidä huolta itsestäsi!

HB2021 kirjoitti: ↑07 Loka 2023, 21:37 Kirjoitan ensimmäistä kertaa. Mietin miten tästä helvetistä pääsee eroon? Pelkään. Onko järkevää ilmoittaa erosta kasvotusten, kasvotusten kahdestaan vai julkisella paikalla vai viestillä. Osaisiko joku kertoa ? Pelkään sitä ahdistuksen määrää mikä on edessä. Haluaisin olla jotenkin valmistautunut tuohon suhteen päättämiseen. Pakokauhu tulee kun tietää, että olo huononee hetki hetkeltä ja ero on sitä rankempaa mitä pitempään tämä jatkuu. Itse vaan heikkenee.

Hei! Sanotko että pelkäät erosta ilmoittamista miehelle? Pelkäätkö että hän reagoi huonosti? Älä missään tapauksessa tapaa ainakaan kahden kesken äläkä esim. mene hänen kotiinsa eron jälkeenkään "puhumaan asioita läpi". Näin on Suomessakin monelta naiselta valitettavasti henki lähtenyt. Ei kannata tavata ollenkaan jos se vain on mahdollista. Kuulostaa siltä että mies on sinua halunnut hitaasti heikentämällä tappaa jo pidemmän aikaa, joten en ottaisi riskejä! Muista että kyllä nämä narsistit jollain tasolla tietävät oikein hyvin mitä he tekevät. Ota ensin etäisyyttä ja varmista että olet turvassa. Viestin, sähköpostinkin, ehtii laittaa sitten perästä.

Kiitos kirjuri vastauksestasi. En ilmoittanut kasvotusten. Toivottavasti tämä asia sammuu aivoista, jää taakse ja unohtuu.