KESKUSTELUFOORUMI

Olen noin vuosi sitten eronnut narsistisesta parisuhteesta, joka kesti noin 3 vuotta.
Parisuhteeseen kuului oikeastaan jokaista väkivallan muotoa.

Parisuhteen päättymisen jälkeen olen yrittänyt löytää erilaisia vertaistuki mahdollisuuksia, mutta mikään ei ole tuntunut omalta tai sopivalta.
Löytyisikö täältä joku, joka haluaisi jakaa ajatuksia kanssani?

Hei, annikaannika,

hieno juttu, että olet selviytynyt ja irrottautunut tuhoisasta ihmissuhteesta.

Kirjoitat, että:

... olen yrittänyt löytää erilaisia vertaistuki mahdollisuuksia, mutta mikään ei ole tuntunut omalta tai sopivalta.

Osaisitko kertoa miksi tällainen kokemus sinulle syntyi. Voisiko ehkä palautetta antamalla saada vertaistuissa asioita paranemaan.

Ryhmiä voidaan vetää monella tavalla ja tietyt periaatteet ovat vuosikymmenten kuluessa osoittautuneet paremmiksi kuin toiset.
On jo vuosia siitä, kun itse kävin ryhmissä, ja kokemukseni olivat myönteisiä.

Vertaistuessa, jossa kävin, ei ollut vapaata keskustelua kuin hiukan lopuksi ja tapaamisten alussa. Luulen, että vapaan keskustelun minimoimisella oli suurin merkitys ryhmän turvalliseen ilmapiiriin.
Se, että vertaistuessa kokoontumisten aikana keskiössä ei ole vapaa keskustelu, vaan kiertävä puheenvuoro, antaa jokaiselle halukkaalle mahdollisuuden puhua siitä mikä sillä hetkellä häntä askarruttaa. Jokainen saa puhua ilman pelkoa siitä, että tulee tuomituksi tai väärin ymmärretyksi.
Myös se, että ryhmää vetää kokenut vertaistukiveteraani, joka valvoo yksinkertaisten säätöjen noudattamista, on olennainen tekijä hyvän vertaistukiryhmän toiminnassa.

Vertaistukiryhmä ei tuntunut minulle sopivalta sillä, sääntöjä ryhmässä ei ollut eikä mitään kiertäviä puheenvuoroja. Annoin palautetta, mutta minulle ei koskaan vastattu. Koko kokemus oli niin ahdistava että vertaistukiryhmät eivät tule kohdallani enää kyseeseen.

Hei, annikaannika,
Ymmärrän tuskasi ja mitä käyt läpi. Itsellänikin erosta aikaa nyt yli vuosi ja vieläkin on toipuminen kesken. Kävin myös alussa fyysisessä vertaistukiryhmässä ja mielestäni siitä oli vähän apua mutta lähdin kuitenkin hakemaan apua terapiasta. Vertaistukiryhmä en myöskään ihan kokenut itselleni sopivaksi koska suurin osa ajasta menitarinoiden kuunteluun. Ja kun oman tarinani olin kertonut niin lopussa ei ollut oikein mitään lisättävää siihenkään. Terapiani on vielä kesken ja nähtäväksi jää kuinka paljon siitä on ollut hyötyä. Kokoajan sitä pitää vaan itse näitä asioita työstää vaikka kipeältä tuntuukin. Irtipääseminen on todella vaikeaa koska se tunneyhteys meillä uhreilta on usein hyvin luja narsistiin. Kyse on usein traumasiteestä. Minua on auttanut aika paljon näkemään omaa pahoinvointiani ja tilannettani kun olen kuunnellut ja katsellut You Tubesta videoita jotka käsittelee narsismia, traumasidosta ja tunnelukkoasioita sekä läheisriippuvuusteemaa jne... Sieltä ja netistä sekä kirjoista löytyy paljon aiheeseen liittyviä asioita ja helpottaa kun ahdistus alkaa nostamaan päätään. Esim. Narsisti vs minä on aika hyvä kanava. Siinä kokemusasiantuntija avaa hyvin asioita. Mielestäni oma toipuminen alkaa siitä että tunnistaa oman tilanteensa ja hankkii tietoa. Ei pidä jäädä yksin vaan puhua. Toivottavasti sinulla on myös ystäviä joille puhua ja jotka ymmärtävät tilanteesi. Kyllä sinä selviät. Uskot vaan itseesi vaikka se ei ehkä niin hyvältä neuvonta nyt tuntuisikaan. Jos haluat puhua kanssani tilanteestasi niin voit laittaa yv:tä minulle tänne.