KESKUSTELUFOORUMI

15 v yhdessä tämän naisen kanssa, kolme yhteistä lasta. Nuorimmainen on/ollut aika äitiinsä takertuva.
Ja varmaan osaksi selittää asioita mm. uupumusta. Erittäin kylmä ja etäinen minua kohtaan nykyään. Ei kosketuksia pussailua yms. Pussailua, ja halailu on ollut hänelle aina jotenkin vaikeata, enkä ole oikein muuta selitystä saanut, kun että ei ole oikein hänen juttunsa. Paitsi alussa nyt ainakin viitsi hetken aikaa esittää pitävänsä, ja seksiäkin oli. Alku oli kohtalaisen myrskyisää ja kosteaa, mutta ensimmäisen lapsen aikaan meno tasaantui, ja vauva arki alkoi. En itsekkään ole mikään yltiöromanttinen, mutta seksuaalisuutta, ja läheisyyttä pidän kuitenkin tärkeänä suhteessa, ja hän tietää sen myös, mutta ei kuulemma kiinnosta, on muutakin ajateltavaa, kun paneminen. Olemme molemmat työelämässä, ja hän on vähemmän tienaavassa ammatissa. Maksan suurimman osan talouden kuluista, mikä nyt on mielestäni normaalia tällaisessa tilanteessa. Silti saan kuulla kokoajan, että en osallistu tarpeeksi talouden menoihin ja kotitöihin, vaikka osallistun myös kotitöihin ( mikä on kuulemma näennäistä, ja huonosti tehtyä). Ei koskaan mitään positiivistä palautetta ylipäätään mistään. Matkustaa pitäisi jatkuvasti, tai tehdä jotain suurempia hankintoja asuntoon, kun hänen ystäväpariskunta, ja muutkin tekevät myös niin. Jos yritän koskea häneen, minkäänlaista vastakaikua ei tule, lähtee vain pois, eikä puhu mitään, tai sitten suuttuu, ja tiuskii. En kuulemma ymmärtäisi kuitenkaan. Joskus kun yritin kukilla ja pienillä lahjoilla piristää, niin näistä tuli jotain silmien pyörittelyä epämääräistä mutinaa. Lopetin ne sitten siihen, kun sama toistui. Olen järjestänyt hänelle omaa aikaa viikonlopuksi. On tehty perhematkoja, ja viikonlopun parisuhdeaikaa minun toimesta. Aina on kuitenkin semmoinen fiilis, että mikään ei ole hänelle riittävästi. Siis ei tule koskaan esim että onpa kiva juttu, kun lähdettiin tänne tms. positiivista, ole aidosti tyytyväinen jostain. Negatiiviset asiat kyllä mainitaan ja jäädään vatvomaan niitä, tai sitten ollaan vain hiljaa. Joskus olimme lyhyehkölle yön yli reissuun menossa, niin hän unohti matkalaukun kotiin kaikessa kiireessä, niin sekin oli minun syy, josta piti murjottaa koko reissu, ja muistuttaa kuinka olen ajattelematon, vaikka sieltä saatiin ostettua kaikki tarpeellinen, ja itse sen kuitenkin unohti. Vastaavia yliampuvia reagointeja on ollut lukuisia muitakin. Mitään deeppejä asioita on ihan turha puhua nykyään, kun ne menee tappeluksi, kun olen kuulemma liian herkkä, ja ahne paskiainen, mikä ei ajattele yhtään häntä ja perhettään, ja myös kuulemma manipuloin häntä. Kun kysyin, ihmeissäni, että mitenkä manipuloin häntä, niin ei vastannut mitään, alkaa tuntumaan että minä olen se ketä tässä on manipuloitu ja pahasti. (Katala suunnitelma alusta asti!) Normaalia vuorovaikutteista keskustelua ei ole. Sellainen normaali jutustelu on aina ollut hänelle jotenkin vaikeaa. Monotonista puhetta ikäänkuin jonkin naamarin takaa ja ei mitään pitkiä juttuja. Raskas ilmapiiri yleensä kotona, jos muita ihmisiä on paikalla, niin saattaa olla hieman sosiaalisempi ja yrittää puhua jotain, ja esittää kiinnostunutta. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi riitojen jälkeen, vaikka olisi ollut aihetta. Kaikki vähän jää roikkumaan ilmaan. Koti pitää olla kliinisen siisti kokoajan, perhevalokuvat, ja koriste esineet pitää olla järjestyksessä. Joskus kun on kysynyt, että mikähän on mielen päällä, niin silloin saa kyllä kuulla, kuinka vastenmielinen ihminen olen, kun en ole ymmärtänyt tehdä asiaa y ja x. Lasten kanssa minulla on hyvä suhde, mutta tuntuu, että hän on kateellinen jollain tasolla siitäkin, ja hänen tapansa kasvattaa ja toimia on vain oikein. Onko tuo tunnekylmyys ja empatiakyvyttömyys narsismia, vai olenko itse tässä haavoittuva narsisti, vai mitä tämä on. Alan kyllä olemaan ihan loppu tähän touhuun, ja ei vaan enää jaksais tällaista, ja aika kyyninen paska tässä alkaa olemaan itsekkin.

Narsistia on vaikea ehkä muiden tunnistaa, mutta ainakin itse huomasin yhtäläisiä piirteitä exässäni, mitä enemmän toisten tekstejä luin. Samat kuviot näyttäisivät toistuvan.
Mutta oli mitä vain, jos jatkuvasti tunnet olosi paskaksi ja huonoksi suhteessa, ei sitä kannata jatkaa. Ei edes lasten vuoksi. Millaisen kuvan he saavat parisuhteesta siinä vaiheessa?
Minun exäni osoitti aina kiinnostusta eniten siinä vaiheessa, kun yritin erota (narsisti ei halua päästää irti). Sitten sovittiin ja taas tuli hyvä jakso ja kohta taas alkoi syyllistäminen, valehtelu, mustasukkaisuus, pettäminen jne..
Tsemppiä! Toivottavasti saat asiat selkiintymään itsellesi.

Tuollainen haukkuminen paskiaiseksi ja vastenmieliseksi menee kyllä liian pitkälle. Se on nimittelyä, ja nimittely on aina henkistä väkivaltaa. Vallankäyttöä, jolla yritetään saada toinen tuntemaan itsensä pieneksi, huonoksi tai häpeälliseksi, ja siten vaikenemaan. Samoin sinun syyttely ja syyttäminen asioista, jotka eivät ole syytäsi, on henkistä väkivaltaa. Raskas ilmapiiri ja se, että asiat jäävät roikkumaan ilmaan eikä mitään selvitetä, on ihan samanlaista kuin miten koin suhteeni sillon, kun en vielä tajunnut, että mies on tosi paatunut narsisti. Tunnet itsesi riittämättömäksi ja kohtaat jatkuvaa kritiikkiä ilman, että mitään ponnistuksiasi ja hyviä puoliasi koskaan arvostetaan ja kiitetään. Se on myös tyypillistä narsistin kanssa ollessa. Liian herkäksi syyttäminen, kun yrität puhua asioista voi viitata gaslightingiin. Eli sumutetaan sinua uskomaan, että ainoa vika suhteessa olisikin sinä ja se, että luulet että suhteessa on jotain ongelmaa, eli että sinulla olisi perspektiiviharha. Sinun syyttäminen manipulaatiosta voi hyvin olla projektiota. Narsistit usein projisoivat omia kielteisiä puoliaan toisiin, ja syyttävät uhrejaan juuri siitä mitä itse tekevät. Syytökset ovat tunnustuksia, tiedostivat he tätä tai eivät. Lopuksi vielä kateus ja ettei anna mitään arvoa sinun hyville puolille lasten suhteen, sekin viittaa narsismiin. Eli, kyllä minusta tässä haiskahtaa piilonarsismi (covert narcissism). Muiden aikana esittäminen ja kodin kulissien ylläpito voi olla myös narsismiin viittaavaa, koska narsistit yleensä juuri haluavat kodin ulkopuolelle antaa itsestään hyvän kuvan, ja sitten kotona kohtelevat puolisoa kuin paskaa kun kukaan ei ole näkemässä. Yleensä tätä ei tehdä toisten aikana. En usko, että sinä olet haavoittuva narsisti tai muukaan narsisti, koska etsit vastauksia ja yrität ratkaista ongelmia. Lisäksi osoitat myötätuntoa puolisoasi kohtaan (esim. onkohan hän uupunut), peilaat omaa käytöstäsi jne – narsistit eivät tee näin.

Tulee vielä sellainen ajatus, mitä joskus epäilin omasta puolisostani, että yrittääkö hän kaikella nuivuudella ja negatiivisuudella saada minut jättämään hänet, eli ei oikeasti edes halua olla kanssani, muttei halua olla myöskään se “pahis” joka jättää toisen. Koska ei osoittanut juuri mitään halua positiiviseen vuorovaikutukseen eikä erimielisyyksien selvittelyyn. Aina tuli vain syyttelyä, vähättelyä, mitätöintiä ja haukkumista, jos yritti ottaa asioita puheeksi. Silloin kuin vielä jaksoin yrittää taistella suhteen puolesta, niin riidat tämän sumutuksen ja syyttelyn takia saattoivat kestää tunteja. Yritin niin kovasti saada omaa totuutta kuuluviin ja tulla ymmärretyksi. Sitten luin jostain, että jos parisuhteessa jonkun erimielisyyden selvittely kestää pidempään kuin 10-15 minuuttia, niin jompi kumpi jotenkin manipuloi toista, tai tekee muuta hämärää. Kaksi normaalia aikuista kun pystyisi tuossa ajassa kuuntelemaan toistensa näkökannat ja päättämään vaikka, että ovat asiasta eri mieltä ja jatkavat keskustelua toiste. Sitten opettelin tunnistamaan manipulaatiotaktiikoita mitä hän käytti (syyttely, vähättely, gaslighting jne) ja aloin ottamaan etäisyyttä.

Tilanne on varmasti sinulle uuvuttava, luultavasti jo pidemmän ajan? Voi olla hyvä ajatus alkaa keskittämään voimavaroja omaan hyvinvointiin, ja lasten toki. Etäisyyttä puolisoon, ja tiedonhakua ilmiöstä, niin pystyt alkaa tunnistamaan jos sinua manipuloidaan. Tätä ei muuten kannata kertoa puolisolle, sillä jos hän on narsisti, niin pahemmaksi menee jos tietää sinun tietävän kuka hän on. Hyvästä psykologista tai terapeutista voi olla sinulle tässä tilanteessa apua. Tsemppiä, äläkä suostu muuttumaan hänen kaltaisekseen kyyniseksi, ei ole liian myöhäistä sinulle pelastua tästä!