KESKUSTELUFOORUMI

Hei Kaikille!
En tiedä miten aloittaisin tämän kirjoittamisen mutta kokeillaan ..
Olen 37 vuotias nainen. Edellinen 11 vuotta kestänyt parisuhteeni loppui 2018. Siitä viimeiset 3 vuotta oli täyttä helvettiä miehen alkoholismin takia. Uuvuin suhteessa täysin ja se jätti minuun todella syvät arvet.
Elin 3 vuotta itekseni kunnes vuonna 2021 tapasin itseäni vuotta vanhemman miehen. Tuntui että meillä kolahti heti ja juttua riitti. Minusra tuntui ekan tapaamisen jälkeen että voiko tämä olla mahdollista ja onko tälläistä ihmisiä olemassa enää. Minua ei haitannut edes se miten hän kiintyi minuun jo viestittely vaiheessa kun emme olleet nähneet vielä, sanoi kullaksi ja rakkaaksi ja ensimmäisen näkemisen jälkeen hän sanoi rakastavansa minua. Se oli tälläiselle kovia kokeneelle ja halutulle ihmiselle isoja sanoja. Aloimme viettämään melkein koko ajan aikaa keskenämme, olen ollut useamman vuoden sairaslomalla käteni ja muiden oireiden takia niin aikaa oli. Alku oli todella ihanaa ja mutkatonta, kuin olisi ollut paratiisissa.
Sitten alkoi pikkuhiljaa tulla pieniä ryppyjä, hän nöksähti kerran kun näki että Isä oli laittanut minulle rahaa vähän että miksi en hänelle ollut kertonut että olen saanut rahaa jostain. Se oli minusta vähän kummallista. Alussa minun ystävät olivat todella mukavia ja kävivät kylässä mutta aikaa kun meni niin ei ne enää mukavia ollutkaan. Hän alkoi puhumaan useasti että onko meillä heidän kanssaan hirveästi yhteistä jne. Hän oli todella mustasukkainen jos joku miespuolinen kaveri oli sosiaalisessa mediassa kommentoinut johonkin kuvaani tai tilaani. Hän itse kyllä tykkäsi sosiaalisessa mediassa eri naispuolisten ihmisten kuvista. Myös juominen lisääntyi hänellä pikkuhiljaa ja kun hän joi hänestä tulee aivan eri ihminen ja ei se mukava niinkuin jostakin. Hän jankuttaa samoja asioita ja on olevinaan hauska omissa jutussaan. Sitten kun olen vain hiljaa enkä jaksa kommentoida enää mitään niin hän suuttuu ja sitten alkaa tulla suusta mitä sattuu. Seuraavana päivänä nöyrästi tullaan pahoittelemaan asioita. Joskus hän sanoo että teen juomisesta itselleni ongelman eikä halua kuunnella ollenkaan kun sanon että juominen muuttaa häntä. Olen paljon tilannut osamaksulla hänelle tavaraa jotka hän on luvannut hoitaa, se miten hän hoitaa niin on sellaista et joku kuukausi maksaa jotain jonakin kuukausina ei mitään. Ei maksa sähkölasku osta puolia, autoni käytössä ei osallistu vakuutusmaksuihin tai korjausmaksuihin vaikka sitä käyttää ja se on meidän perheen ainut auto. Rahansa hän käyttää ostamalla itselleen sitä sun tätä. Tällä hetkellä tilanne on todella räjähdysaltis, olen miettinyt vakavasti että lopetan suhteen häneen. Minulla on todettu vaikea asteinen masennus ja ahdistuneisuushäiriö jonka hän tietää. Riidoissa humalassa hänen ollessa tai selvinpäin hän käyttää aseenaan minun sairauttani ja miten hullu akka olen ja pimeä. Ja hän tietää että haluaisin lapsia joskus niin hän sanoi minulle tässä vähän aikaa sitten riidan tuoksinassa että toivon että tuollainen ihminen ei tule koskaan saamaan lapsia. Hän on myös huolitellut minua. Anteeksipyyntöä ei niistä ole tullut. Viimeisessä riidassa sanoin että jos minun kanssa on niin vaikea elää niin ovi on tuossa ja jos ero meille tulee niin autoni ei liiku sen jälkeen metriäkään. Hän kääntyi sen niin että minä olen sanonut että en jaksa enää et tää on loppu ja ovi on tuossa. Ja soitti isälleen heti että minä uhkailen että hän ei saa autoa käyttää. Hän hakee sieltä varmaan jotakin myötätuntoa. Hän viime keväänä teki niin että hän oli juonut ja riidan tuoksinassa lähti vain metsään ja laittoi sieltä viestiä että hyvästi jne... No tottakai menin paniikkiin ja soitin hätänumeroon ja poliisit tulivat häntä etsimään ja löysivätkin ja toivat kotiin. Jouduin silloin soittamaan hänen isälleen ja kerroin tilanteen. Hän sanoi silloin minulle että hänen poikansa on hyvin vaikea ja hankala ihminen ja pyysi minua miettimään että haluanko olla sellaisen ihmisen kanssa. Nyt viimeisen riidan jälkeen joka oli pari viikkoa sitten emme ole olleet sen jälkeen ns. Normaali tilassa. Sormukset otettiin sormesta pois tai hän on ottanut sitä nykyisin melkein joka riidan päätteeksi. Viikonloppuna minulla oli koira kylässä, hän oli yläkerrassa oikeastaan koko ajan ja joi olutta. Tuli sitten aina välillä lässyttämään koiralleni jotain ja yritti kovasti minullekin puhella ja olla kiva. Eilen hänen poikansa tuli viikoksi meille kun hän on joka toinen viikko meillä. Mies muuttui taas kuin eri ihmiseksi,ei ole puhunut minulle oikeastaan mitään, koko ajan haluaisin pojan kanssa leikkiä toisessa huoneessa että en olisi samassa tilassa. Vaihtoi eilen illalla petivaatteet vaikka olin pojalle ne vasta vaihtanut. Etsi oman tyynynsä ja pussilakanansa, ei käytä minun ostamiani enää. Ostanut heille ruoat ja teki eilen vain heille ruoan. Hän sanoi minulle eräässä riidassa että ei hänen poikaansa vaikuta mitenkään vaikka erottaisiin ja aikaisemmin sanonut miten tärkeä olet pojalle. Ei viestitä tai soita töistä mitään koko päivänä. Luulen että tämä on taas yritys saada minut alistumaan. Hänellä on äitini ja hänen miehensä välit poikki. Alussa he olivat todella hyvissä väleissä mutta sitten hän alkoi haukkua heitä ja humalassa laittoi viestiä äitilleni jossa haukkui nämä. Jotenkin itselleni tämä on hyvin ahdistava tilanne ja tuntuu että tämä on syönyt minua. Mutta sisäinen ääni sanoo että hän on narsisti. Mitä mieltä te olette?
Kiitos kun sain jakaa tämän tarinan, minulla on ollut niin paha olla.

Isabella 86, hei

Hyväksikäyttö ei parane, kun se on päässyt parisuhteessa vakiintumaan.
Jokainen päivä, jonka kuluessa maksat kumppanisi puolesta erilaisia kuluja, annat hänen käyttää autoasi ja olla osallistumatta edes sähkölaskuun, merkitsee henkisesti kehittymättömälle hyväksikäyttäjälle sitä, että sinä annat luvan itsellesi kohtuuttoman tilanteen jatkumiseen.
Kuvaat arkeasi, jossa kumppani järjestää sinulle ajateltavaa ja pohdittavaa. Hän pitää yllä sinussa toimintakyvyttömyyttä esittämällä teatteria vuodevaatteiden, ruuanlaiton, sinun terveystilanteestasi muistuttelun ja muun aikuiselle ihmiselle täysin alamittaisen käytöksen avulla.
Teatteriesitysten kylmäävänä tarkoituksena on alistaa sinut yhä voimattomammaksi ja kyvyttömämmäksi näkemään totuutta tilanteestasi.
Vertaistuessa ja psykologian käytännön auttamistyössä on muun muassa todettu, että:

- Hyväksikäytön uhri ei voi rauhassa tehdä toimintasuunnitelmaa itsensä auttamiseksi, mikäli hän jatkaa puheyhteyttä ja yhteiselämää kaltoinkohtelijansa kanssa.
- Uhrin tulee fyysisesti päästä eroon hyväksikäyttäjästä siten, ettei hän enää jatka saman katon alla yhteiselämää ja sulkee yhteydenottokanavat muutoinkin elleivät yhteiset lapset tai omaisuuden jako edellytä jonkinlaista kohtaktia.

Uhrin on selviytyäkseen lopetettava kaikki sanallinen ja fyysinen vuorovaikutus hyväksikäyttäjänsä kanssa. Se on tosi vaikea läksy. Kukaan ei haluaisi uskoa, että on ylipäätään olemassa henkilöitä, jotka vaikuttavat pitkiä aikoja aivan hurmaavilta, mutta sitten arjessa osoittautuu että käsitystä hänestä pitäisi muuttaa päivastaiseksi.

Uhrin on opittava ymmärtämään, ettei minkäänlainen keskustelu kumppanin kanssa enää ole asianmukaista silloin kun keskustelu ja vetoaminen eivät ole tuottaneet tulosta vaan ainoastaan pahentaneet tilannetta.
Uhrin toipumiselle on oleellisen tärkeää, että hän myöntää itselleen, että hän on todella uhri.
Itselleni oli aikanaan tässä vaiheessa helpottavaa kuulla, että jos ongelmakumppani on todella kyvykäs muuttumaan, hän voi muuttua paremmaksi ihmiseksi jossakin muualla asuen. Minun ei ole mikään pakko jäädä arvuuttelemaan lähietäisyydelle tuleeko hänen käytökseensä parannusta vai ei.

Oli helpottavaa tajuta, että yhteen kyllä pääsee myöhemminkin, jos niin on tähtiin kirjoitettu.

Joku viisas läheinen valaisi tuolloin myös, että kalenterista eivät päivät ja vuodet lopu. Hyvää kannattaa odottaa, jos hyvää on tullakseen, mutta odottaa voi eri talouksissa asuen. Ilman hyväksikäytön jatkumista ja jatkuvaa saatavilla oloa kaltoinkohtelijalle.
Vasta, kun ongelmahenkilön muuttumisesta on todellista näyttöä käytännön elämässä vähintään yhtäjaksoisesti muutamien vuosien ajalta, on hänen kanssaan mahdollista miettiä uutta parisuhdetta.

Uhri pääsee siis toipumisen alkuun vasta hyväksyessään tilanteensa vakavuuden: Häntä kohdellaan kaltoin ja hänestä otetaan kaikki irti, mikä vain saadaan, kunnes mitään ei enää ole jäljellä hyödynnettäväksi.
Hyväksikäyttäjä on jo osoittanut lukemattomat kerrat käytöksellään,

- ettei hän tunne häpeää omasta käytöksestään eikä liioin myötätuntoa uhriaan kohtaan.
Hän on myös näyttänyt, että hän voi aivan mainiosti jatkaa elämäänsä edelleen, lupaillen parempaa, ja muuttamatta silti mitään omassa käytöksessään. Hänen omatuntonsa ääni ei kiusaa häntä. Tai, omaatuntoa ei hänelle ole päässyt lainkaan kehittymään.

Pätevä terapeutti varoittaa uhria jatkamasta epäonnistunutta keskustelemista hyväksikäyttäjän kanssa. Asiansa osaava tukihenkilö ja terapeutti ymmärtävät, että vain melko terveen ja tasapainoisen kumppanin kanssa voi keskustelemalla päästä tuloksiin.

Kehittymätön hyväksikäyttäjä ei haasta uhriaan keskustelemaan asioiden selvittämiseksi. Hän keskustelee uhrinsa mielen sekoittamiseksi ja saadakseen lisäaikaa hyödyllisen, elatusta tarjoavan parisuhteen jatkamiseksi.

Keskustelu on hyväksikäyttäjälle alistamisen jatkamista palveleva hyökkäysväline ja henkisen nujertamisen ase, jolla ei ole tarkoituskaan muuttaa tilannetta oikeudenmukaisemmaksi.

Kiitos vastauksestasi. Minulle on tullut eteeni punaisia varoitus lippuja jo pitkään mutta en ehkä halunnut vain nähdä niitä. Eilen hän oli estänyt minut Facebook profiilissaan, onko tämä sitten hänen yksi tapa saada alistettua minua tai saada jotenkin tolaltaan, en tiedä.

Moi Isabella86!

Mulle ton tekstin perusteella on selvää, että oot tekemisissä narsistisen ihmisen kanssa. Moni asia on kuin omasta edellisestä suhteestani.

Puolison käytös on tosi julmaa, itsekästä, epäempaattista, ja draamahakuista. Alun liian nopea kiintyminen kuulostaa tutulta.
Kun ilmaiset tyytymättömyyttä juomisen suhteen, hän mitätöi kokemuksesi. Hän uhkaa hajottaa autosi, jos ero tulee. Haukkuu sun läheiset, ja pyrkii sillä siihen, ettet itsekkään enää olisi heidän kans tekemisissä. Kääntää todellisuuden ja tapahtumat päinvastaiseksi. Kuulostaa siltä, että elämä pyörii paljon puolisosi oikkujen ympärillä. Mitä sanoisit itse ihmiselle, joka kertois sulle tollasia asioita? Ajettelisitko, et kyseessä on ihan normaalit parisuhteen haasteet?

Jos et vielä pystyisikään eroamaan, ylläpidä yhteyttä sun läheisiin. Niissä sulle on terveempiä peilejä. Hae itselles apua ja vahvistusta paikoista, missä sua ymmärretään. Youtubesta löytyy minä vs. narsisti- videoita, luulen et niistä voi olla hyötyä. Ne avas mun silmiä ainakin, selkeytti ja voimaannutti.

Kuuntele sun sisäistä ääntä. Vaikka toinen sut ohittaa, mitätöi ja hylkää, ja väittää sun olevan mitä tahansa, pysy itse lojaalina sille äänelle. Tiiän ettei se aina oo helppoa ja selkeää, ja siihen tarviikin myötätuntosten ihmisten apua. Se ihminen ei kykene rakastamaan itseään, eikä näin ollen myöskään sua. Hyvä, että tulit tänne kirjottamaan! Voimia kaikkeen, mitä nyt joudut läpikäymään. Oot tarpeeks vahva, että jonain päivänä pystyt katkasta suhteen ja olla tasapainonen ja onnellinen.

Kiitos sinulle vastauksesta.
Tuo eilinen facebookista estäminen antoi minulle tunteen että hän tekee sen kiusallaan ja haluaa saada minut reagoimaan ja ahdistumaan. Hänen poikansa on meillä tämän viikon, tuntuu pahalle että hän ulkoistaa minut täysin tällä hetkellä, kuin olisin ilmaa. Hän on ostanut omia ruokia ja tekee hänelle ja pojalleen vain ruokaa. Minun autoni kyllä kelpaa ajettavaksi ja hänellä loppuu vielä tänään työtkin. Ahdistavaa. Olen niin ahdistunut että en ole syönyt useampaan päivään kunnolla.

Isabella 86,

tiedät jo varmasti sen verran aiheesta, että juuri eron kynnyksellä sattuu väkivaltaa, joka saattaa yltyä kohtalokkaaksi uhrin kannalta.

Kun hyväksikäyttäjä ymmärtää, että peli on hänen kohdaltaan pelattu, hän saattaa tehdä jotain peruuttamatonta.
Siksi kannattaa vaieta eron valmistelusta ja suunnittelusta kokonaan tekijän ja hänen ystäviensä ja sukunsa suuntaan.
Eropäätöksestä ei pidä oikeastaan kertoa kenellekään, jonka kautta asia voisi mennä hyväksikäyttäjän korviin ennen kuin asia on käytännössä hoidettu.
Ero, jonka itse aikanaan tein, tuli kumppanille yllätyksenä lopulta, vaikka olin vuosien varrella asiasta puhunut.

Kävin oikeusaputoimistossa panemassa eron vireille kertomatta kenellekään.
Olin kotona mahdollisimman normaali itseni, ettei ero, jonka olin pannut vireille, paljastuisi ennen kuin hyväksikäyttävä kumppani oli mahdollista häätää asunnosta viranomaisen avulla.

Sain kaikki tarvittavat neuvot oikeusavustajalta. Minun ei tarvinnut tehdä muuta kuin olla asiasta vaiti joka suuntaan, hoitaa työni, pysyä terveenä, ja olla menemättä mukaan kumppanin aloitteisiin tapaamisista ja turhista keskusteluista. Huolehdin lapsista ja maksoin ruoka- ja muut kulut entiseen tapaan. Se oli äärettömän raskasta aikaa, ja silti taustalla oli jokin ymmärrys siitä, että kaikki kuitenkin päättyy hyvin.

Tässä vaiheessa näin miten keskenkasvuista oli hyväksikäyttäjän, ex-kumppanini, ajattelu. Hän vuodatti kyyneleitä vain itsesäälistä, kun yleisöä oli paikalla.

Hän esitti kodin ulkopuolella suurta perheen koossapitäjää ja esimerkillistä vanhempaa, muttei todellisuudessa kyennyt vastaamaan edes puhelimeen, kun lapset häntä tarvitsivat. Kuinka hän tällaiseen kovaydämisyyteen pystyi, sitä en ollut aiemmin tajunnutkaan ihmetellä. Olin niin syvässä sekavuuden tilassa, traumasidoksen lumouksen vallassa, kun vielä elimme samassa taloudessa.
Perheen elämään osallistuminen oli ollut kumppanille kulissia, joka mahdollisti hänen omituisen halunsa loisia muiden kustannuksella kuin se olisi jokin ihmeellinen elämän päämäärä.

Keskustelumme olivat kummallisia. Jos häneltä kysyi jotakin asiaa, vastausta ei tullut heti, vaan hän mietti sanojaan ja jätti usein vastaamatta. Se oli outo kuvio, joka pakotti minut kysymään asiaa uudelleen. Hän esitti poissaolevaa, ei edelleenkään vastannut, vaan oli miettivinään. Tosiasiassa hän nautti tilanteesta, jossa näin vähäisellä energialla sai minut hermostumaan. Kun se tapahtui, hän käänsi selkänsä, että sai hymynsä peitettyä.
Salaamalla aivan tyhjänpäiväistäkin tietoa kaiken aikaa hän piti minua etäisyyden päässä, pelinappulana. Huijaaminen oli hänelle elämänasenne, itsetarkoituksellinen tapa olla olemassa.

Elämä narsistin kanssa on hyvin raskasta. Psyykkinen olo joutuu erittäin koville. Harmittaa myös se että hänen poikansa on kovin kiintynyt minuun. Hänen seurassaan yritän olla niin normaali kuin mahdollista. Välillä mietin että hän nauttii näistä päivistä kun hän ei puhu mitään ja pitää minua kuin olisin ilmaa täällä talossa. Myös facebookissa estäminen on varmaan oma hallitsemisen tunteensa hänelle