Miten sun juhlapyhiä, jouluja ym. on pilattu?

[Stiina83]

Toivon tässä kokemuksia ehkä enemmän piilonarsistien ja haavoittuvien narsistinen ympärillä tapahtuvista jutuista. Kertokaa jos jaksatte

Mä tässä mietin että lähtisikö jouluksi kokonaan muualle. Tosi monet lomat ja juhlapyhät on menny pieleen, ja syy on ollut minun. Mutta nyt mietin vakavasti että mitä tehdä, päättääkö jo etukäteen olla joulu erillään. Tässä on nimittäin selkeä kaava joka toistuu, ja alan kokea että syyllinen en ole oikeasti minä.

Yks hyvä esimerkki jo vuosien takaa oli joululahja. Minä järjestin joulun käytännössä koko suvulle. Muistamiset molempien sukuihin, ruoat, joulukoristeet, siivosin ja tein kaiken yksin. Puoliso voivotteli että kun hän ei ehdi yhtään auttaa, miten minä nyt pärjään. Sanoin useasti, että ei se haittaa, minulla on vain yksi toive: villasukat on mennyt rikki, että jos saisin joululahjaksi uudet niin muuta en tarvitse. Tämä keskustelu käytiin monta kertaa ja esitin toiveeni selkeästi ja usein: villasukat. En osaa neuloa mutta varpaat on aina kohmeessa, joten se riittää mulle korvaamaan tämän että hoidan asiat yksin, että etsit mulle jostain torilta tai kirpparilta villasukat.

Jouluaatto tuli ja lahjat jaettiin. Sain puolisolta lahjaksi 3 euron markettikonvehtirasian. Villasukkia ei ollut.

Olin käyttänyt ruokiin ja lahjoihin, lapsille lähinnä, varmaan 500 euroa omaa rahaani. Aikaa oli mennyt useampi viikko koska olin sairauslomalla ja tein asioita tosi hitaasti. Poistuin paikalta vessaan itkemään, tunsin käsittämätöntä mitättömyyttä ja nöyryytystä. Olin vielä muistuttanut lahjatoiveestani useasti.

Arvatkaa kumpiko tämän jälkeen oli hullu, pikkumainen, muistin kaiken väärin, olin kohtuuton, pilasin joulun. Mies väitti ettei ollut kuullutkaan koko keskustelua villasukista. Hän uhriutui ja suuttui minulle niin, että poistui paikalta mitään sanomatta ja jouduimme lähteä aattona etsimään häntä.

Puolisoni ei ole narsisti, mutta hänen vanhempansa on narsistinen ja sieltä on tiettyjä juttuja peritty. Puolisoni käy kuntoutusosykoterapiassa oma-aloitteisesti. Anoppi on harrastanut samaa juhlapyhien tahallista pilaamista. Puolisoni on edennyt omissa haavoissaan oman terapiansa myötä tosi paljon, mutta edellinen täysin tuhoutunut juhlapyhä oli kuitenkin vasta keväällä. En saa häneen kontaktia että asiasta voisi puhua. Nyt kaipaisin vertaistukea ja teidän muiden kokemuksia.

[Narsissimaalaus]

Moi stiina83!
Itsellä suhde takana piilonarsistisen ihmisen kanssa. Kaikkiin "merkittäviin" päiviin liittyi aina jotain outoa. Erään kerran äitienpäivää edellisenä päivänä suuttui jostain, ja sanoi ettei oo tulossa juhlimaan. Ei tosiaan tullu kotiin, eikä jälkikäteen pahotellu sitä mitenkään. Joulu tais olla ainut, mihin uskalsi luottaa et se sujuu jotenkin, koska oli hänelle tärkeä juhla.. Vaan empä mä niistä nauttinut. Monesti oli olo et olisin mieluummin ollut yksin kotona.
Kuulostaa ikävältä toi mitä oot kokenu. Jos susta tuntuu hyvältä viettää joulu omassa rauhassa, mun mielestä kannattaa. Itseä kaduttaa, kun en tehnyt niin. Nytpä teen.

[Toipuva12]

Hei, olen saattanut aiheesta tänne jo kirjoittaa mutta tässä vielä uudestaan.
Omalla kohdallani meni niin että meillä oli ensimmäinen yhteinen joulu jota edelsi syksyllä se että otin miehen takaisin elämääni kun hän sanoi haluavansa tapailu suhteen sijaan parisuhteen kanssani. Eihän se näin sitten ollutkaan. Jännitystä oli siis ilmassa joulun lähestyessä. Tuntui ihanalta viettää yhdessä ainakin se pari päivää. Jouluviikolla kyllä huomasin hänestä jotain kylmenemistä ja välttelyä ja pelkäsin että hän peruu joulun. Jouluviikolla kävin ostamassa hänelle lahjan. Yllärtäen hänelle sopikin joulunvietto niin että tulen hänen luokseen vasta joulupäivän iltana. Oltiin sovittu että hän laittaa ruoat ( hänen idea). Menin lahjojeni kanssa hänen luokseen nälkäisenä odottaen hänen lupaamaansa illallista. Sain viiniä ja jotain kylmiä alkupaloja. Eii mitään lämmintä ruokaa. Ojensin hänelle lahjan(vaate) jonka hän haukkui liian pieneksi. Hän ei ollut ostanut minulle mitään. Näin hänestä jotenkin illan aikana että nyt ollaan hänen epämukavuusalueella mutta en sanonut mitään. Olin tietysti pettynyt kun illallista hän ei ollut vaivaantunut laittamaan. Sain siis olla nälissäni. Ei ollut huomioinut minua edes lahjalla. Ilta meni siinä oudoissa tunnelmissa mutta esitin pirteää. Seuraavana aamuna hän ilmoitti herättyään että hänen lapset ovat tulossa pian hänen luokseen. Aiemmin kertoi että on koko joulun vapaa lapsistaan ja lapset exällä. Minun piti siis ymmärtää lähteä pika pikaa kotiin. En usko tuohon hänen selitykseen. Tuli vaan sellainen olo että hän oli saanut minusta sen mitä tarvitsin eli seksiä ja kivaa seuraa vähäksi aikaa. Hänen tutuilla ehdoillaan taas mentiin. Lähdin perttyneenä ja huonovointisena kotiin. Hän tuntui silloin aamulla tosi jäätävälle ja jotenkin yhteys oli kateissa. Itselleni tuli jotenkin hyväksikäytetty olo. Itkin kun kävelin kylmissäni bussipysäkille. Tiesin että olin tehnyt virheen kun uskoin 3 kk aiemmin hänen valheelliseen paluuseensa. Taas nielin pettymyksen ja jatkoin. Traumaside. Suhteemme alkoi taas olla sitä tuttua on/offia mitä aiemminkin. Ja se oli ollut syynä eroihimme aiempina vuosina. Aloin menemään taas rikki ja pelkäämään niitä hylkäämisiä jota hän paljon harjoitti. Mielessäni alkoi kypsyä ajatus että tästä riippuvuus suhteesta on päästävä eroon. Mies ei tule muuttumaan. Jatkoin kuitenkin vielä.

Juhannus meni seuraavana kesänä niin että hän lupasi viettää sen yhdessä kanssani. Viestiteltiin juhannusviikolla kun tulin kotiin vanhempieni luota. Sanoin että pitäisi sopi mitä tehdään ja syödään sekä kummanko luona ollaan. Käydäänkö yhdessä kaupassa jne. Perjantaina siis juhannusaattona miehestä ei kuulunut mitään. Alkoi taas pelko ja epävarmuus hiipiä sisääni. Ensin ajattelin että en ota yhteyttä. Tällä kertaa hän voisi sen tehdä. Mutta mitään yhteyttä ei häneen puoleltaan kuulunut. Aina tämä sama kuvio, ajattelin. Minun piti jahdata häntä ja tehdä ne aloitteet. Laitoin viestin. Hän laittoi takaisin ja kertoi että tekee töitä. On kiireinen. WTF.!!!!.ajattelin surullisena ja kiukkuisena. Töitä! juhannuksena! En uskonut tätä. Täytyi olla tekosyy. Törkeää! Lupaukset eivät siis taaskaan pitäneet paikkaansa. Tästä syntyi riita välillemme. Tunsin itseni todella loukatuksi. Hän vetäytyi ja alkoi radiohiljaisuus. Ei viestin viestiä häneltä. Ei pahoittelua häneltä että pilasi juhannukseni vaikka olin kertonut senkin että minua oltiin pyydetty juhannuksen viettoon ystäväni mökille, josta kieltäydyin hänen vuokseen koska oltiin sovittu ensimmäinen yhteinen juhannus. Vietin juhannuksen yksin. Usein minusta tuntui että hän ihan tarkoituksella haluaa pilata asioita meidän välillämme ja että hän nautti siitä. Lomien ja viikonloppujen kanssa sama kaava. (Viikolla tapaamiset hänelle käv silloin tälöin). Vietin ne yksin. Lupailtiin kyllä yhtä sun toista mutta lopulta hän jätti minut yksin lukuisten tekosyiden varjolla.

Tässä muutama tapahtuma narsisti exäni käytöksestä josta voi päätellä kuinka röyhkeää, kylmää, epäempaattista ja omatunnotonta on narsistin käytös. Narsistit eivät pintaa toisten tunteista pätkääkään. Eivät ymmärrä edes tehneensä mitään väärää tai että ovat loukanneet toista syvästi tyhjillä lupauksilla.
Ei anteeksipyyntöjä.

Voimia kaikille uhreille toipumisen tiellä!
Hyvää joulua myös!

[Tuunhulluksi123]

Olen äärettömän ahdistunut puolisoni äärimmäisestä manipuloinnista.

Nyt jouluviikolla asiat on kärjistyneet jo aivan hulluiksi.

Maanantaina minulla oli palaveri työkaverini kanssa ja vaimoni sai hirveän mustasukkaisuuskohtauksen. Työpaikan joululounas meni pahoinvoidessa, kun sain kymmeniä viestejä siitä kuinka en ymmärrä häntä ja en ota häntä huomioon. Jouduin lähtemään kesken lounaan pois ja sitten yhtäkkiä kaikki olikin hyvin.

Tiistaina sovimme lapsen kummisedän kanssa heidän perheen vierailusta välipäiville. En kysynyt lupaa asiaan ja sain tuta, miten he eivät todellakaan voi tulla. Sanoin, että ei sitten ja näen lapsen kanssa heitä ravintolassa. Ei käy sekään tai ainakin se tarkoittaa sitä, etten saa syödä pizzaa kun minun vanhemmat lapset tulevat käymään joulupäivänä, koska menen kerran ravintolaan kummivanhempien kanssa.

Keskiviikkona hän halusi mennä kauneimmat joululaulut tilaisuuteen, mutta koko tilaisuuden hän haukkui muita ihmisiä, pyöritteli silmiään ja naureskeli. Hävetti.

Torstaina hän alkoi perätä vastuutani jossakin typerän pienessä työasiassa (olemme samalla työnantajalla töissä) ja kyseenalaisti ammattitaitoni ja uhkasi tehdä minusta ilmiannon työnantajalle, kuten myös kollegastani, koska emme osaa työtämme. Tein kaikkeni, etten hermostunut ja pysyin kylmän viileänä. Mökötystä ja yö sohvalla.

Perjantai-iltana hän ilmaisi haluavansa seksiä, ja sitä oli. Tämän jälkeen hän haukkui minut, koska estän hänen nukkumisensa ja pilasin koko joulun.

Tänään, lauantaina hän uhkasi avioerolla ja kertoi kuinka itsekäs olen. Sanoin, etten voi hyväksyä hänen käytöstään.
Sain häneltä viestejä töistä, joissa hän lateli sekavasti, kuinka hän on sekaisin, ei näe mitään, oksentaa ja meinaa kuolla. Ajoin paniikissa hänen lähellä olevalle työpaikalleen ja kun pääsin sinne, hän naureskeli työkavereidensa kanssa hyväntuulisena. Häntä ei vaivannut mikään. Minä taas estin hänen työntekonsa kun ylireagoin.

Tällaisia manipulointeja ja tilanteita, on nyt tihenevään tahtiin. Yhdistimme rahamme samalle tilille hiljattain ja tuntuu, että asialla on ollut vaikutus henkisen väkivallan kasvuun.

En tiedä mitä tehdä.

[Narsissimaalaus]

Tuunhulluksi123

Kuulostaa raskaalta. Ja sanomattakin selvää, että todella epäreilua ja absurdia puolisosi käytös. Vähemmästäkin todellisuus sumuttuu. Jos mitenkään pystyt, peru se yhteisten rahojen tili, ja ota oma tili omaan haltuun. Suosittelen pitämään tietyt asiat yksityisinä tollasessa suhteessa. Muuten saatat pian huomata, että sulta on kaikki viety, ja et voi oikein sanoa mitään, ku oot siihen itse suostunu. Tästä ei välttämättä paljoakaan apua oo. Mut muista asettaa rajat.

Voimaa sulle, tiedän kyllä ettei oo yksinkertasta ja helppoja tollaset Ja toivottavasti joulu on edes joltain osin rauhaisa

[Narsissimaalaus]

Tää oli ensimmäinen joulu eron jälkeen, ja lapsi on toisella vanhemmallaan. Jo viikko ennen joulua ex hyökkäsi syyllistävällä viestitulvalla,miten mua ei kiinnosta lapsen joulu kun en edes vaivaudu soittamaan tai näkemään joulupäivällisen merkeissä. Ei siis kysynyt, olisko mulla kiinnostusta sellaiseen, päätti mun puolesta vaan ettei mua kiinnosta. Sitten kun en asiaan mitään kommentoinut, vannoi etten tule saamaan yhteyttä lapseen jouluna.
No yhteyttä en todellakaan ole saanut. Puheluihin ei vastattu. Tänään lapsi tulis mulle, yleensä vaihto on ollu päivähoidon kautta. Ja erityistilanteissa sovittu tapauskohtaisesti vaihto neljältä joko niin et haen, tai et hän tuo. Tähän asti toiminu. Nyt en tiedä miten tulee menemään. Hän ei edelleenkään vastaa viestiin ku sitä tiedustelen. Tiedän, et se haluaa että ahdistun. Varmaan nauttii vallan tunteesta. Se rikkoo tässä lv tehtyä sopimusta. En halua tehdä tästä haloota, kun se onnistuu kuitenkin näyttäytymään uhrina sitten. Mut tää on tosi epäreilua, enkä tiedä mitä voin tehä... On siis koko joulun pyrkinyt pilaamaan tollasilla uhkailulla ja radiohiljasuudella. Koska en vietä sitä hänen kanssaan. Kaataa pettymyksen tunteensa mun päälle, ja haluaa et mulla ois yhtä paha olla kun hänellä. Ei oo pystyny joulua pilaamaan, oon nauttinut sydämeni kyllyydestä. Nyt kuitenki suututtaa. Mulla ois ollu yllätysohjelmaa lapsen kans, mut jouduin sen peruu, ettei meitä joudu muut odottamaan turhaan.. Välillä on nii voimaton olo, kun ei mikään normaali neuvottelu ja keskustelu ole mahdollista.. Ja tää on tällasta valtapeliä, mihin en halua liittyä.

[Entinen]

Näitähän riittää..... 20 vuoden kokemuksella.

Aika tyypillistä oli se, että exäni vain katosi jonnekin. Hän vaan häipyi. Joulut yleensä oli kotona, mutta vaput, juhannukset ymv vietti jossain?!? Joskus puhuttiin, että kenen kanssa oli ollut ymv, mutta loppuvaiheessa tuli näitä katoamisia niin, etten oikeastaan enää välittänyt. Yksi juhannus oli sellainen, että oli ollut aiemmin itsetuhoisen oloinen ja katosi jonnekin. Ei vastannut enää puhelimeen ja itse väsyneenä ja peloissani soittelin sukulaisille. Joku heistä soitti sitten poliisille ja ilmoitti silloisen mieheni kadonneeksi.

Hyvin yleistä oli se, että jos järjestin esim lasten syntymäpäivät. Olin siivonnut valmiiksi ja järjestelin tarjottavia keittiössä, niin tämä isukki alkoi siivota vaatehuonetta tai työhuonettaan sillä tavalla, että kantoi tavaroita eteiseen. Nuo tilanteet oli todella painostavia, kun yritin pitää yllä hyvää ilmapiiriä ja saada samalla exäni päähän sen tosiasian, että vieraat tulee kohta ja eteinen pitää saada tyhjäksi.

Kerran hän levitti olohuoneen vuodesohvan juuri ennen juhlia. Joulut ymv hän mulkoili sohvannurkasta. Perhejuhlissa hän selasi kännykkää. Jos mentiin kylään, niin hän ei viitsinyt tulla pöytään, vaikka pyydettiin. Häntä varten sitten pidettiin ruuat lämpimänä. Hänellä oli tökerö tapa arvostella tarjottavat: vähän liikaa suolaa, mutta muuten aika hyvää, tai vähän mautonta, mutta kelpaa hyvin.

Pahinta oli ehkä se painostava ilmapiiri, kun mies ei edes yrittänyt luoda hyvää tunnelmaa.

Olen aina tehnyt kovasti työtä juhlien järjestämiseksi, mutta hän ei ikinä auttanut millään tavalla. Kun erosimme, niin hän sanoi, kun järjestin lapsen syntymäpäiviä, että pilaa nyt sitten nämäkin juhlat. Ne juhlat pidettiin tarkoituksella pois kotoa....siinä ilmapiirissä en uskaltanut juhlia järjestää. Vierailla, lapsilla ja sankarilla oli kivaa, mutta isukki mulkoili. Edelleen ihmettelen, että miten pilasin kaikki juhlat?!? Meillä ei mitään juhlia olisi koskaan ollutkaan, jos en olisi niitä järjestänyt.

[Ylermi]

6 vuotta takana elämää vahvan narsistisia piirteitä omaavan miehen kanssa.

Juhlapyhiin, perhejuhliin yms liittyi aina "jotain", mitä oli välillä tosi vaikea saada kiinni, mutta joka aina pilasi juhlakokemuksen ja aiheutti sen, että aloin lopulta jännittää kaikkia merkkipäiviä.

Yleisin oli varmaan tämä monen muunkin mainitsema suuttuminen jostain edellisenä iltana tai juhlapäivänä. Erästäkin uuttavuotta olimme viettämässä mieheni perheen luona, niin mies suuttuisi aivan yks kaks omalle äidilleen, en tiedä vielä tänäkään päivänä mikä syy oli, mutta mies painui makkariin peiton alle mököttämään ja mökötti siellä koko vuodenvaihteen. Mökötti siis samalla myös minulle, vaikken ollut mitenkään koko tilanteeseen osallinen, sillä kun yritin käydä kysymässä, että mikä on, mitä tapahtui? Niin vastausta ei tullut. Oli tosi kiusallista istua olkkarissa anopin kanssa ja miettiä, että mitä hittoa oikein tapahtui.

Meillä kuvioon kuului se, että mies kieltäytyi aina kokonaan puhumasta mökötystensä aiheista, vaikka häneltä yritti kuinka kysyä. Sitten muutamien päivien päästä hän otti aina yllättäen asian puheeksi, mutta ei silloinkaan koskaan kertonut syytä, miksi suuttui - minun pitäisi osata arvata syy, jos oikeasti hänet tunsin ja rakastin. Oli äärimmäisen nöyryyttävää hetkellä mitä mielikuvituksellisempia syitä, mistä syystä toinen olisi saattanut pahoittaa mielensä, vielä kun mies heitteli arvailuihini vastauksiksi "polttaa" tai "kylmenee", kuten lasten leikissä

Mitään normaalille ihmiselle ymmärrettävää syytä näiden suuttumisten ja mökötysten takaa ei koskaan löytynyt. Ei ollut kyse edes mistään niinkään pienestä että "joku katsoi väärin" tai "käytti väärää äänenpainoa", vaan jotain aivan henkimaailman juttuja melkein. En edes osaa selittää, kun en koskaan saanut ymmärrettäviä vastauksia. Tunsin itseni aina valtavan huonoksi vaimoksi ja elämänkumppaniksi, kun en ymmärtänyt miestäni vaikka kuinka yritin. Jälkeenpäin olen tajunnut, ettei mies edes yrittänyt selittää minulle kunnolla, vaan vain hämmentää lisää.

Exällä oli myös kummallinen päähänpinttymä siihen, että juhlapäiviä oli tylsää viettää oikeina päivinä. Hän ei esim koskaan onnitellut ketään syntymäpäivänään, vaan aina päivää ennen tai jälkeen, koska onnitteluista varsinaisena päivänä on niin ennalta-arvattava. Samoin kaikkien vuosipäivien, joulujen ym kanssa, että niitä ei missään nimessä pitäisi juhlia varsinaisena merkkipäivänä, ja aivan varmasti suuttui, jos joku vaikka huomautti päivänä myöhässä onnittelusta. Hänen omaa syntymäpäiväänsä kyllä ei kyllä sopinut viettää myöhässä...