KESKUSTELUFOORUMI

Olen ollut yhdessä mieheni kanssa 18v ja siitä ajasta nyt 3 v ollut hyvin vaikeaa aikaa. Mieheni aloitti erolla uhkailun ja minun haukkumisen n.3v sitten. Juo liikaa alkoholia viikonloppuisin ja käyttäytyy humalassa huonosti. Viikolla ei juo, mutta silloinkin odottaa minun hoitavan kodin ja lapset. Ei ole kiinnostunut minun asioista, puhuu aina vain omista asioistaan. Jos menen hänelle puhumaan tai kysymään jotain, voi esittää kuin minua ei olisikaan siinä. Syyttää aina minua ja lapsia kaikesta. Saa käännettyä todella taitavasti syyn muiden viaksi. Jos aloittaa keskustelun hänen käytöksestään nii lopulta löydän itseni pyytämästä anteeksi, sillä syyhän on minun. On todella fiksu ja taitava monessa asiassa, kaikki sukulaiset pitää häntä unelma miehenä. Mutta kaikki on vain pintaa. Sisältä olemme rikki koko perhe. Miten uskaltaa lähtee pois. Miten pärjätä yksin. Rakkautta on vielä miestäni kohtaan, mutta paljon hyljätyksi tulon tunnetta ja loukkauksia myös. Mies todella ailahtelevainen, välillä toitottaa rakkautta, pyytää anteeksi, sitten olen taas toisessa hetkessä p*skin ihminen, h*ora. Onko nämä narsismin piirteitä?

Hei.
Narsistisia piirteitä on, mutta sanoit että olette olleet jo todella pitkään yhdessä. Ja minulle ei tullut viestistä ihan selväksi onko käytös ollut aika tuollaista, vai sen 3v ajan, kun alkoholinkäyttö lisääntynyt. Alkoholihan poistaa meiltä "estoja" ja vaikuttaa ainakin minulle, että jotakin ongelmaa on. Narsistiksi en vielä näillä tiedoilla sanoisi, mutta käytös on kyllä todella julmaa ja törkeää. Se on ihan faktaa että alkoholi poistaa tosiaan niitä estoja ja narsisti, tulee silloin entistä julmemmaksi ja arvaamattovammaksi. Tästä on ihan omakohtaista kokemusta.
Tuo mitä sanoit, että rakentava keskustelu on vaikeaa, kun joutuu aina "puolustuskannalle", on tuttua myös. Se on turhauttavaa ja todella väsyttävää. Ei tuollaisessa ole mitään järkeä, väsytät itsesi ihan loppuun.
Pariterapiaa voi kokeilla. Epäilen vahvasti että siintä olisi kuitenkaan hyötyä, kun ei ainakaan viestin mukaan,toinen pysty yhtään peiliin katsomaan. Tästä on myös omakohtaista kokemusta. Mutta ainakin sitä on sitten kokeiltu.
Tuo törkeyksien jatkuva anteeksipyytely on myös tuttua, mutta mitä hyötyä siintä on, kun toinen ei ole valmis/halukas/kykenevä asian eteen tekemään muutosta. Eihän tollaista "vahingossa" kukaan tee.
Joskus toki tunteet kuohahtaa "yli", mutta ei se tarkoita että sellaista pitäisi sietää ja niellä loputtomiin. Ei kukaan jaksa sellaista ja siinä vaan oma mielenterveys kärsii pahasti.
Tsemppiä!!! Toivottavasti jotakin näkökulmaa sait.

Hei, Friida

Kysyt,

Onko mieheni narsisti?

Kuvaat miestäsi, hänen käytöstään ja, ymmärrettävästi, tunnet itsesi lasten kanssa neuvottomaksi.

Kirjoituksesi kertoo, että voit huoletta jättää koko kysymyksen miehesi mahdollisesta luonnehäiriöstä lepäämään. Se ei ole nyt suurin ongelma tilanteessasi. Sinun olisi nyt keskityttävä siihen, että pelastat itsesi ja lapset hallitsemattomasta ja pahenevasta kuviosta. Toisin sanoen, miehesi käytös ja mahdollinen luonnehäiriö ei ole sinun autettavissasi sillä, että jäät tilanteeseen itse ja altistat lapset kierteelle, joka ei itsestään katkea.

Kokemus vertaistuessa kertoo, että:

- niin kauan kuin elät lähietäisyydellä kaltoinkohtelijasi kanssa, et kykene näkemään todellisuuttasi puolueettomasti. Säälit ja yrität mukautua väkivaltaan. Yrität rakastaa ja elää hyvissä muistoissa. Etsit ja yrität parantaa omia vikojasi. Etsit syitä joiden vuoksi sinulla olisi mahdollisuus jäädä jatkamaan yhteiselämää.

Tämä kaikki pitää sinut vaaran keskellä. Vaara on käsittämättömän suuri, se osuu etenkin lapsiin, heidän tulevaisuuteensa, heidän ihmissuhteisiinsa, yleiseen selviytymiseensä, terveyteensä ja mielenterveyteensä, sinusta puhumattakaan, vaikka fyysistä väkivaltaa ei lainkaan kuvaamasi lisäksi olisi.
Et pysty auttamaan edes kaltoinkohtelijaasi jäämällä suhteeseen, vaikka hän sitä sinulta pyytää.

Sairauden nimi, josta kuvaamasi kaltainen ihmissuhde kärsii on traumasidos, Tukholman oireyhtymä, ja mitä niitä onkaan. On kyse todellisuudentajun kadottamisesta, illuusiossa ja itsesuggestiossa elämisestä.
Kuten me kaikki uhrit, olet vuosien varrella kadottanut ison osan kyvystäsi pelätä aiheellisia ja todellisia uhkia.

Se tarkoittaa, että vuosia kestäneen kaltoinkohtelun uhrina olet myötäsairastunut katteettoman toiveikkuuden tautiin.
Sairaalloinen toiveikkuus parisuhteen tulevaisuudesta estää uhria tuntemasta tervettä, riittävää myötätuntoa itseään ja lapsia kohtaan.

Pitkäaikainen huonolaatuinen elämänmeno turruttaa aistit ja sumentaa ajattelua sekä vie aloitekyvyn, eikä uhri enää kykene näkemään ilmiselvää psykososiaalista ahdinkoaan realistisen kokoisena. Hän vähättelee vaaraa ja toisaalta yliarvioi oman kykynsä myötävaikuttaa stressin ja haittojen korjautumieen.

Kaltoinkohtelevalle päihdekäyttäjä-kumppanille ero on yleensä aina suuri menetys. Hän vastustaa sitä monin keinoin ja se täytyy vain ennakolta tiedostaa. Tähän tarvitaan ulkopuolista apua, esimerkiksi turvakotien osaaminen eron ennalta suunnittelussa on korkeatasoista ja konkreettista.
Rahahuolilla, joiden vuoksi joskus jätetään eroamatta, on yleensä taipumus korjaantua kun ahdistava kierre saadaan katkaistuksi ja arki etenee uusissa rauhallisemmissa uomissa.

Sinulla, Friida, on kertomuksesi perusteella jo kaikki olennainen kokemus ja perusymmärrys tilanteestasi, joka vaatii ripeitä toimia sinun ja lasten irrottamiseksi kaltoinkohtelusta, jolle et mahda mitään.

Psykoterapia yhdessä kaltoinkohtelijan kanssa ei useinkaan enää huonon käytöksen vakiinnuttua vuosikausiksi tuota tulosta. Kannattaa muistaa, että tekijä on osoittanut käytöksellään mihin kaikkeen hän kykenee, ilman, että on ollut asiasta tämän kummemmin huolissaan. Hänellä on ollut monta kertaa tilaisuus muutokseen, ja hän on valinnut olla tilaisuuden käyttämättä. Tämä onkin uhrin vain hyväksyttävä. Se on hyvä tiedostaa, että lasten suhteet kumpaankin vanhempaansa eivät pääty vanhempien eroon.

Pähkinänkuoressa:
Sinulle, kuten saman tilanteen niin monille läpikäyneille, päätöksenteon pohjaksi tulee riittää se, miten tekijä sinua kohtelee. Juuri nyt.