KESKUSTELUFOORUMI

*

Hei MrB.

Kirjoituksestasi kyllä ainakin minulle tulee ensimmäiseksi mieleen ,kuinka onneton olet tuossa "parisuhteessa". Sydäntäsärkevää tekstiä. Mahtavaa että olet hakenut apua itsellesi. Mitään diagnooseja en käy tekemään kenestäkään.

Minusta tuo ei kyllä avioliitto ole, vaan ihan jotakin muuta. Kommunikaation, läheisyyden, hellyyden ja seksin puuttuminen lähes kokonaan, kertoo että teillä on kyllä "yhteys" hävinnyt olemattomiin. Ja ikävä kyllä yleensä kun seksi ja läheisyys loppuu se kertoo siitä, että sitä haetaan ja saadaan muualta.

Suosittelisin kyllä sitä pariterapiaan lähtemistä, ja avointa keskustelua, kuten sanoit itsekkin et enää edes tiedä mitä toinen sinusta haluaa. Ja jos ei toinen suostu keskusteluun, niin sitten ei paljon enää vaihtoehtoja ole, eihän noin voi jatkua.
Voimia sinulle.

Ps. Itse kävin etsimään tietoa narsismista, siinä vaiheessa kun exäni minua sellaiseksi väitti. Tietoa hankkimalla ymmärtää aika nopeasti. Esim youtube löytyy paljon.

*

MrB
Suhteesi ei kuulosta normaalilta ja tasapainoiselta. Oikeastaan on yksi kohta mikä herätti huomioni, ja minkä haluaisin pointata.

Kirjoitat: "Hän ei ole väkivaltainen, emme tosiaankaan riitele eikä hän koskaan edes huuda minulle. Sen sijaan kohtaan mökötystä, naljailua, painostusta ja minua toisinaan pelottaa hänen reaktionsa mihin tahansa asiaan, josta olen epävarma. Räjähtämisen sijaan hänellä on tapana romahtaa, alkaa itkeä ja olla ylidramaattinen aina jos asiat eivät mene hänen haluamallaan tavalla."

Sanot, ettei puolisosi ole väkivaltainen, ja samassa lauseessa kerrot puolisosi mököttävän, naljailevan, painostavan ym. Tämä on henkistä väkivaltaa. Suosittelen lukemaan ihan laajasti tekstejä henkisen väkivallan muodoista ja myrkyllisestä parisuhteesta yleensä. Kuitenkin kehotan keskittämään energian toisen ongelmasuuden tutkimisen sijaan siihen, miten itse voit, ja pohtimaan esimerkiksi omanarvontuntoa. Kiitos, että jaoit tarinaasi, ja toivottavasti saat kaikkeen selkeyttä.
Voimaa matkallesi

Hei,

Omat kokemukseni ovat melkein identtisiä, tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta. Meillä riidellään paljon ja äänekkäästi. Minä olen ollut se joka itkee. Seksiä ei ole ollut enää vuosiin. Mutta sitäkin enemmän on ikävä läheisyyttä ja keskinäistä kiinnostusta ja huolenpitoa.

Tarinassasi kiinnitti huomiota se että olet jaksanut olla tuossa tilanteessa 25 vuotta. Miksi? Jos lapset ovat jo poistuneet kotoa, miksi olet vielä yhdessä hänen kanssaan? Mitä vaatisi lähteä? Miten voisit varmistaa ettei siitä koidu seuraamuksia? Kuka ystävä voi tukea sinua?

Ansaitset parempaa.