KESKUSTELUFOORUMI

Hellou,
On sellainen narsku vastassa..että hyvää päivää.) Erosin noin 9 kk sitten..kaksi lasta jäi minulle. Tajusin narsismin vasta muuttoni jälkeen kun ex:än käytös muuttui agressiiviseksi, minua mitätöiväksi, alistavaksi ja minun mustamaalaamiseksi. Nyt narsku teki jo lastensuojelu ilmoituksen ja kohta pääsen minäkin kertomaan omat kokemukseni. Mutta miten kerrot tämän ex:än käytöksen lastensuojeulussa että he tajuavat että kyse on luonnehäiriöisestä? Hänhän yrittää siis tehdä viranomaisille minusta hullua..kun kääntää kaiken toisin päin.
Meillä vielä ongelmana narskun uusi naisystävä joka on erittäin agressiivinen minua kohtaan ja hän on hyvät vaikutteet saanut narskustaan kun hänenkin käytöksensä on alistavaa minua kohtaan. Minua mitätöidään heidän luonaan, haukutaan ja pidetään lapsille ala-arvoisena. Kohdatessamme me kolme (narsku, minä ja uusi nainen) ex:äni kävi minuun käsiksi.Lapseni reakoi isän ja naisen kanssa ollessaan niin että on itsekin vihainen ,agressiivinen.. Nyt olen tilanteessa että olen kertonut tätä juttuani eri organisaatioissa ja joku uskoo, joku ei meinaa uskoa...
Yksin olen taistellut tätä taisteluani..Jostakin kun saisin ihmisen joka auttaa näissä ongemissa? Missä he ovat? Täällä on hyviä juttuja olen niistä saanutkin voimaa. Narsismin toteaminen tavallisena ihmisenä jollekkin viranomaiselle on haastavinta ja vaikeaa!
Välillä tuntuu että yksin ei jaksa kun toisen elämäntehtävä on mitätöidä minun nollaksi, mitätöidä minun äitinä, vallanköyttö ei loppunut lähtööni ja tätä alistamista tulee vieläkin..sekä hallitsemistani. Kyllä huomaa että on ihmellä oma elämä sekaisin ja kaikki muumit ei laaksossa ole!

Hei

Tässä omia ajatuksiani. Teksimuoto on vähän niinkuin neuvoisi, mut sitä en aja takaa vaan tarkoituksena on jakaa mietteitäni.

Jos haluat taistella narsisimia vastaan, taistelet niinkauan kuin haluat. Se ei lopu koskaan. Ja taistelemalla ehkä sinunkin toimintamalli alkaa hiljalleen näyttämään ulkopuolisista oudolta. Eikä ole milläänlailla lasten etu. Exäsi on lasten isä ja hänellä on oikeus tavata lapsia, näin sossussa asia nähdään. Toimintamalli jota exäsi käyttää ei ole hyväksyttävää eikä sitä katsota sossussakaan oikeana. Joten kannattaa pysähtyä miettimään ettei itse lähde mukaan exän taisteluun ja sitäkautta haavoita vieläkin pahemmin lapsia. Narsisti on sellainen kuin on eikä hän muutu. Lapsille kuitenkin isä ja rakas.

Olosi helpottaa kun hyväksyt hyväksyt ex miehesi sellaisena kuin se on. Huolehdit, ettet lasten kuullen puhu hänestä pahaa. Hänen käytöstään sinun ei tarvitse hyväksyä.

Lastensuojelussa sinun itse ei tarvitse selitellä juurikaan exäsi toimintaa ja luonnetta vaan vastata heidän kysymyksiin ja keskittyä siihen mistä puhutaan. Keskittyä siihen miksi lapsilla on hyvä olla luonasi ja että kykenet huolehtimaan lapsista ja hyväksyt isätapaamiset. Jos molemmat vanhemmat vain halveksuvat ja puhuvat pahaa toisitaan haastattelussa, ei lastensuojelu ota tolkkua perheenne tilanteesta.

Jos exäsi on kertonut elämästänne tai tapahtumista toisin kuin ne ovat, kerrot tapahtuman omin sanoin johdonmuksiesti ja avoimesti ja kerrot, että sinun näkemys tapahtuneesta on eri kuin exäsi. Kyllä jollaintasolla ihmiset huomaavat että toinen elää hiukan eri maailmassa.

Meillä on ollut todella rankkoja syytöksiä minua kohtaan ja olen joutunut jo useamman kerran käymään poliisikuulustelussa ja lasten suojelussa. Kuitenkin aina saanut todella ystävällistä palvelua ja ammattilaiset ovat kertoneet kyllä nähneensä exäni vainoharhaisuuden tms. Kertovat etteivät oikein käsitä hänen juttuja. Kuitenkin jos ilmoitus tehdään tulee heidän minua kuulla. Mikä todellakin on hyvä, mutta kyllä aika työllistävä työpäivänpäätteeksi.

Yritä vaan tiukasti tarttua normaalielämän kiinni ja keskityyä arkeen lasten kanssa. Narsisimia vastaan ei kannata mielestäni taistella vaan hyväksyä, että meitä on monenlaisia ja jakaa omaa normaalia elämää. Ja myös hyväksyä että ns. ylimääräisiä palavereja ja ylimääräitä aikaa kuluu kun asioita sopii exmiehen kanssa. Ne ei mene mutkatomasti, mutta exä e kykene muuhun vaikka kuinka taisetelisi asioiden sujuvuuden tms suhteen.

Näytä lapsillesi mallia kuinka toisia ihmisiä kunnioitetaan ja kuinka asioista sovitaan ja vaikka ihmisen toiminta olisikin väärää, ei häntä jäädä sättimään. Toimintaa ei tarvitse hyväksyä, mutta se paljonko siihen reagoi ja kuinka, se on itse valittavissa.

Jos sinua moititaan kasvotusten voit sanoa suoraan, ettet hyväksy että sinua moititaan tai arvostellaan, mutta sinun ei kannata ruveta itse haukkumaan toisia. Sillä silloin itsekkin toimit samoin. Minä olen opettanut lapsille ed. lauseen ja he jo isän luona sitä käyttävät. Olen myös opettanut että he voivat sanoa, etteivät he hyväksy / halua kuulla että isä moitii tai arvostelee äitiä, tai että he ovat eri mieltä asiasta.

Voimia tarvitaan ja mehut on kehosta puserrettu jo moneen kertaan. Jostakin sitä voimaa jatkaa normaalia elämää vaan tulee. Ammattiapua kannattaa hakea oman jaksamisen tueksi.

Voimia sinulle ja lukijoille tilaneen hyväksymiseksi.