KESKUSTELUFOORUMI

Hei teille kaikille.

Olen aikojen saatossa aika ajoin lukenut tätä foorumia, mutta en koskaan aikaisemmin ole itse tänne kirjoittanut.

Syy on ollut puhtaasti se, etten ole halunnut uskoa totuutta siitä missä valheellisessa parisuhteessa olen elänyt ja edelleen elän.
Toivo, luottamus ja usko paremmasta on ollut se syy, miksi olen tässä edelleen.
On ollut helpompaa uskoa kaikki syytökset mitkä ovat minuun kohdistunut, että kun vain minä olisin toisenlainen ja tekisin asiat paremmin niin parempi elämä on tiedossa.

Väsyin ja uuvuin. Tunteet nousi pintaan ja havahduin, että ei hitto kaikki voi olla syytäni.
Kävin täällä foorumilla. Aloin imemään tietoa. Palat alkoi loksahdella paikoilleen.

Paljon haluaisin vielä jatkaa kirjoittamistani, mutta jätän tämän nyt tällä kertaa tähän. Jatkan kyllä myöhemmin lisää.

Sen kerron, että olen matkalla uuteen. En halua palata vanhaan minään, joka olin ennen puolisoani, vaan haluan käydä tämän matkan itseeni ja tulla juuri sellaiseksi uudeksi oman elämäni Sankarittareksi, joka uskaltaa seistä omilla jaloillaan, omilla ajatuksilla ja mielipiteillä, tuntea joka solulla, järkeä unohtamatta.
En ole ainut tälläisellä matkalla, mutta justiin tämä kaikki tekee meistä kaikista juuri meidän oman elämän sankareita, koska me välitetään ja rakastetaan ja tämä tekee meistä just sen mitä me olemme!

Kiitos, kun olette. Tarvin teitä.

Palataan asiaan.

Sankaritar1
Tervetuloa foorumille ja ihanaa kun kirjotat!
Kuulostaa hirveen tutulta kaikki.
Ihanaa ja oivallustentäyteistä matkaa uudeksi itseksesi Jään odottamaan tulevia kirjoituksia! Voimaa kaikkeen!

Hei ja tervetuloa!
Itsekin olen vasta-alkaja, vaikka olen kerran pari tänne jonkun lyhyen kommentin kirjoittanut.
Välillä pää on vaan niin täynnä sumua, ettei tiedä, mistä alkaa.
Havahduin uhrina olemiseeni viime keväänä, ja kesä meni melkoisen suuttumuksen kanssa. Syksyllä yritin saada psykiatrista apua, mutta omassa kotikaupungissani ei ole sellaista saatavilla. Terveydenhoitajaan on "kanssakulkijasuhde" puhelimitse, mutta se ei oikein auta hirveästi eteen päin.
Onneksi löysin tätä kautta vertaistukiryhmän, sekin on helpottanut, vaikka onkin toisaalta välillä raskasta kuulla, mitä kaikkea muut käyvät läpi. Oma tarinani on toistaiseksi ollut hyvin erilainen. Useimmilla on kyse parisuhteesta, minulla perheenjäsenestä.
Palataan, kun jaksat kirjoittaa lisää. Olisi kiva kuulla, miten elämäsi on lähtenyt sujumaan ja ehkä myös millä keinoilla.